Tänään alkoi POSITIIVISUUSVIIKKO, ystävät! Mitä tuumitte; helpottaako positiivinen asenne oikeesti elämää...vai onko se vain yksi sana muiden joukossa? Onko esimerkkejä, jolloin positiivinen asenne pelasti vaikkapa masennukselta?
Auttaako positiivisuus?
Mikki-Nikki
341534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
positiivinen asenne vaikuttaa monella tavalla myönteisesti, mikä näkyy myös ihmisen terveydessä. Mutta se positiivisuus ihmisessä joko on tai ei, se on osa ihmistä. Ei sitä väkisin voi alkaa positiiviseksi, jos se ei ole luonteessa.
on etsiä asioista ja elämästä hyvät puolet.
Totta turiset, surut pois ja kukka rintaan.
Tarkoitan, että positiivinen asenne on opittavissa oleva taito. Ihmisen kasvuhan on elinikäinen prosessi - miksei siis voisi päättää alkaa kasvamaan positiiviseen ajatteluun päin..? Vanhan "tästä ei taaskaan tule mitään" - asenteen voisi muuttaa toisenlaiseksi: "hitsi, ja tästähän tulee, kun minä oikein yritän ja päätän!" Vai mitä? T. Mikki-Nikki
oppia, en sitä kiellä. Ja positiivisen ajattelun kurssit kyllä joillekkin tekisi ihan hyvää. Hyvin negatiivinen ihminen kun on rasittavaa seuraa.
Joskus huomaa kuinka valittajia ottaa päähän, kun lyökin aivan huumorilla ne valitukset ja tavallaan mitätöi toisen kurnutuksen. Itsekkin yllättyy, kun huomaa ajattelevansa asioita positiiviselta kannalta ja heti asiat tuntuvat helpommalle.
siis jos omaa oikeasti positiivisen luonteen:)
Me emme kaikki olla perusluonteeltamme samanlaisia.
Tilanteet vaihtelevat:))
Itse olen nimimerkkiäni mukaillen optimistiminen pessimisti tai pessimistinen optimisti, tilanteesta riippuen:)))
Esim. nyt olen tosi pessimistinen, kun yksin Jermu on vastannut aloitukseeni.:D
Vaikka sekin on hyvä asia ja olen siitä iloinen:DD
Olisi kaivannut vähän enemmän, mutta sääli on sairautta ja kestän asiat,kuin,kuin,kuin...mikä vaan(nainen, mies, sotilas...):DD
Vastailkaa syksyn harrastuksien olemassa oloon tai niiden olemattomuuteen tai...
Pitäisikö tehdä uusi tarkempi aloitus?:DDD
mutta sitä en tiedä voiko sitä asennettaan itse muuttaa jotenkin positiivisemmaksi, kuin mikä se kullakin yksilöllä sattuu luonnostaan olemaan - geeneissä määräytynyt?
Ihminen oppii ja kasvaa (myös henkisesti) koko ikänsä - jos tahtoo...Myös positiivinen asenne on opeteltavissa oleva taito; se on oman asenteen tietoista muuttamista. Vaatii ehkä jonkin aikaa ja tiedostamista - mutta VOI oppia.Näin uskon vahvasti! Nykyisin vaan aina etsitään syytä "geeneistä"...asiassa kuin asiassa. Toki lapsuudessa opitut suhtautumistavat jäävät alitajuntaan, mutta ihminen voi heittää ne romukoppaan ja valita toisin, vai mitä?
kirjailija kerto sunnuntaina keskusteluohjelmassa että ihmisen on hyvä olla utelias ja hän itse alkaa elämään todella käy teattereissa ym-ta,hän on jo yli 70v-as.
Tuli mieleen että mitä tässä naristaan koko ajan koska elämä on lyhyt tuhlattavaksi pessimismiin.
Sain jotenkin hyvää fiilistä tuosta keskustelusta.
uteliaisuus elämän kaikkia ilmiöitä kohtaan pitää ihmisen - elossa :)
Huomaat taatusti eron, jos päätät suhtautua kaikkiin päivän aikana kohtaamiisi asioihin, ihmisiin ja tapahtumiin negatiivisesti sekä odotat kohtaavasi vain harmeja. Käyttäydyt kaikkialla ennakkoluuloisesti ja vihamielisesti.
Seuraavana päivänä päätät heti aamulla, että tänään on hyvä päivä. Hymyilet peilikuvallesi hampaita harjatessa ja odotat mitä kaikkea hyvää päivä mukanaan tuo.
Itse uskon positiivisten ajatusten ja asenteiden voimaan. Kun haluaa nähdä hyvää, sitä löytää yllättävistä paikoista. Kun suhtautuu itse positiivisesti, huomaa onnistuvansa auttamaan välillä muitakin. Kuinka usein ystävällinen hymy ja auttavaisuus yllättävässä paikassa onkaan pelastanut oman harmaan päiväni.
Laitetaan ystävällinen hymy kiertämään ja suhtaudutaan ihmisiin ja asioihin positiivisin odotuksin vihamielisyyden ja epäluuloisuuden sijasta. "Sitä saa, mitä tilaa" tai "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" eivät ole tyhjästä syntyneitä sanontoja.
Hymyn voi laittaa kiertämään, vaikka hampaat irvessa tai suuri suru puserossa. Silloin se ei ole luonnollista. Ei väkisin voi tehdä asioista positiivisia.
Aina voi tietysti ajatella ja yrittää:DDD
Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti:)
Me voimme VALITA joka päivä positiivisuuden - ja laittaa sen kiertoon! Se on valinta - ei sen kummempaa...
Tulin vähän aikaa sitten Positiivisuusviikon tilaisuudesta, jossa idean isä Juhani Töytäri ja hänen vieras Tommy Taberman olivat estradilla. Oli vilpittömän hauskaa ja rentouttavaa kuunnella heitä. Kyllä Tommy on hyvä! Menkää kuuntelemaan häntä jos tulee lähelle. Uutisvuodossa saa vain pienen siivun kuunnella hänen huumoriaan.
Lopuksi pieni ajatus
"Tärkeintä ei ole se miten on totuttu tekemään vaan millä onnistutaan"
Hymyillään enemmän, ei se maksa mitään..!
Uskon kyllä esim. Tommy T:niin ja jopa Jari Tervoon, mutta sitten tulee se mutta, eivät hekään aina varmastikaan ole positiivisellä tuulella, kuten ei nami-nami Marvo B:kään, se on heidän rooli.
Yritystä täytyy olla:D
pahitteeksi, jos hymyillään puolin että toisin.
kuin negatiivisuuden markkinoiminen. Kun katselee hyväntuulista ihmistä, tulee itsekin hyvälle tuulelle, näytelköön sitten toinen tai ei. Tänäkin iltana lähti kyseisestä tilaisuudesta yli 500 ihmistä erittäin hyvällä tuulella koteihinsa. Pari tuntia raikuvaa naurua vei varmasti monille hyvää oloa myös koteihin asti. Ei jutun tarvitse olla tämän mystisempaa. Miksi kaivat mukavasta asiasta kääntöpuolen? Siksikö, ettei toisella vaan olisi liian mukavaa...
Kyllä on kiva lukea, miten moni on jo oivaltanut positiivisuuden ytimen: se on aivan helppo valinta: samoin kuin jos ruokakaupassa päätämme lauantaimakkaran sijaan ostaakin ylikypsää kinkkua leikkeleeksi! Kun kohtaat ihmisen - kenet tahansa - voit valita, miten hänet kohtaat! Jos vahingossa toinen tönäsee esim. ostoskärryillä peffaasi, katsotko myrkyllisesti tiukalla ilmeellä, kun toinen sanoo: voi anteeksi? Vai kevennätkö tunnelmaa sanomalla: "Ei se mitään, olen jo tottunut mustelmiin!" Ja naurat päälle! Mikä ero! Niin helppoa, kun vaan päättää!
En edelleenkään väheksy positiivisuutta.
Olen itsekin käynyt aika monta vastaa tilaisuutta sekä työnantajan järjestämänä, että vapaaehtoisesti itse (mm. Jorma Uotinen, Ritva Enäkoski, Marco Bjurström, Seppo ?en muista sukunimeä jne.). Useimmista tilaisuuksista vaan paistaa läpi väkisin tehty bisnes, joka ei tosiasiassa luo hyvää oloa, vaan alitajuisesti jopa raivostuttaa, koska jokainen ajatteleva oivaltaa mikä on jutun ydin. Raha, yritys saada työntekijä työnantajan puolelle, varautuminen irtisanomisiin jne...
Se on hyvin läpikuultavaa ja -nähtävää.
En toki markkinoi negatiivisuutta, olen vain sitä mieltä, että väkisin tehty ja varsinkin yltiöpositiivisuus on mielestäni epärehellistä ja jopa rasittavampaa, kuin rehellinen tilapäinen negatiivisuus.:)
Aivan oikein esimerkit, jotka kerroit, mutta jos sinulla ei olekaan rahaa ostaa muuta kuin sitä lauantaimakkaraa tai jos tilannekomiikkasi ei toimi ihan noin "ei se mitään, olen jo tottunut mustelmiin!"
Ostat siis kuitenkin lauantaimakkaraa ja et katso myrkyllisesti, vaan hymyilet ja sanot, ettei se mitään:)
Niin helppoa, jos vain pystyy toimimaan päätöksen mukaisesti:)))
Kuulin radiosta noin tunti sitten Annikki Kiehelän kertovan tästä positiivisuuden viikon idean isästä Juhani Töytäristä.
A.K. sanoi, että J.T. on kertonut, että positiivisuutta voi opetella ihan aluksi, vaikka tekemällä yksi ihminen onnelliseksi...!:))
Eikö olisi kannattanut aloittaa niin, ilman muiden mielipiteiden arvostelua?:))
Hymyillään vaan, se todella maksa mitään:)))
et arvostellut ketään kommenteissasi? Mitä vastasit minun eka viestiini? Kyseisessä tilaisuudessa kerättiin rahaa ainoastaan keskussairaalan keskoskehtoa varten vapaaehtoisilla lahjoituksislla. Jos haluat, voit tutustua psitiivarien sivulla asiaan.
kannattaa mieluummin mennä vaikka elokuviin katsomaan hyvää komediaa, tai laittaa se raha hyväntekeväisyyteen! Positiivisuus on ihan oma valinta ja sen voi oppia ilman noita luettelemiasi persoonia aivan itse! Kun muuttaa ensin yhden asenteen, sitten toisen jne. Pienin askelin! Jos ulkona sataa ja muutenkin keljuttaa maanantaiaamu ja työviikko, voi aina ajatella, etten onneksi ole sokeripala enkä sula sateessa ja ihanaa, ylihuomena on JO keskiviikko! Ehkä naiveja esimerkkejä...mutta kuitenkin...
suuresti hänen uraauurtavaa työtään positiivisuuden puolestapuhujana ja voimavarana arjen tilanteisiin! Minulle tulee mailiini joka aamu Positiivareiden Ajatusten aamiainen-kirje ilmaiseksi. Siitä olen joka päivä ottanut ne asiat, jotka haluan juuri sinä päivänä muistaa...Töytäri ei tuputa - hänen ajatuksensa vaan joko ottaa vastaan ja tahtoo opetella lisää - tai sitten murjottaa edelleen! Valinta on jokaisella itsellään!
Onko koko elämänasenne mahdollista muuttaa positiiviseksi, en tiedä. Mutta omaa asennettaan yksittäisiä asioita kohtaan voi muuttaa.
Suhtautumistaan voi muuttaa ja näin parantaa omaa ja läheistensä elämän laatua.
Olen kokeillut. Elämä jatkuu niin kuin ennenkin, epäköhta( mun mielestäni), joka ärsytti, ei poistu, mutta itsellä ja läheisillä on parempi olla.
Asenteen muutos vois auttaa paljon yleiseen ärtymykseen myös. Tästä esimerkkeinä: imettäminen julkisilla paikoilla, koiran jätökset tienvarrella, kännykkään puhuminen julkisesti... Tällaisita asioista ei kannata ottaa paineita. Kukkaa ei piittaa, eikä tule pyytämään anteeksi tai muuta käytöstään, vaikka joku tuntee itsensä loukatuksi.
Miksi tuhlata energiaa kaikenlaisiin turhiin murehtimisiin? Yhtä hyvin voi kääntää päänsä pois ja ajatella, ettei maailma kaadu yhteen koirankakkaan! Kuin alkaa manaamaan asiaa ja olla ärtynyt ja kiukuissaan kirjoittaa yleisönosastoon. Positiivisuus on opittavissa, eikä se vaadi sen kummempia "kursseja" kuin että itse tiedostaa asian ja muuttaa asenteitaan.
Itselläni maailma ei kaadu koirankakkoihin, roskiin, ei edes naapurin nyrpeään naamatauluun.
Mutta välillä kyllä on murehtimista ihan todellisissa asioissa terveys, raha, lapset, vanhemmat, työssä jaksaminen jne. Ne ovat tosiasioita, joita ei mikään positiivinen ajattelu muuta muuksi, vaan on itse toimittava ja tehtävä. Voihan sitä tietysti tehdä hymyssä suin ainakin muiden nähden, mutta alkaa väkisin hymyileminen kyllä tuntua suupielissä.
En tarkoita, että tarvitsee osoittaa jatkuvasti negatiivisia tunteita muille ihmisille, itselleen kyllä joutuu olemaan rehellinen ja viranomaisille (esim vanhuksen hoitotilanne), kun tosiasioita selvitetään.:)
Joo, pienistä asioista puhuin. Surujani en minäkään pysty miksikään muuttamaan,
mutta jaan niitä palasiin. Aika niitä aina on pienentänyt.
Hymystä vielä tuli mieleeni, kun meillä töissä oli ennen ulkomaalainen mies. Suupielet meinas nyrjähtää, kun piti aina hymyillä, kun tapas sen vaikka käytävällä.
Joutu irvistämään vastapainoksi,kun tuli omaan huoneeseensa.
ihmeessä se Positiivareiden ilmainen kirje mailiisi! Alat vähitellen ymmärtää, mistä positiivisessa ajattelutavassa on kyse. Googlesta pääset hakusanalla alkuun - et takuulla kadu!! Huom! Tämän verran sallittanee "mainostaa" koska tuote on ilmainen ja ajatus lähimmäisrakas!
Kyllä se positiivisuus on tärkeä juttu. En olisi ikinä selvinnyt elämästä tähän asti ilman tiettyä elämänasennetta. Hymyilen luonnostani (ilman väkinäistä yrittämistä tai teeskentelyä) lähes jatkuvasti ja nauran tosi helposti, mutta itken myös lähes yhtä herkästi. Ja jos murehtimaan rupeaa, niin se murhekin tahtoo ruokkia itse itseään. Itselle dramaattisissakin kokemuksissa on aina jotain positiivistakin ja sitä minä ainakin kaivelen ihan selviytyäkseni...
Esimerkkiähän sinä kysyt. Jos nyt sitten uskaltautuisin kertomaan. Minullekin opetettiin nuorena että "itke vaan, se helpottaa". Ensimmäisen suruni jälkeen, no , itkin niinkuin oli minulle opetettu ja uskoin sen auttavan. Todellisuudessa kävikin niin että putosin johonkin tunteettomaan tyhjyyden tilaan, joka kaikkien ympärillä olevien ihmisten mielestä näytti normaalilta. Ja jota itsekin normaaliksi luulin. Sitä kesti vuosia ja myöhemmin keskustelin aiheesta jonkun (psykologin) kanssa joka oli sitä mieltä, että olisin voinut romahtaa kaikkien yllätykseksi. Senjälkeen olen etsinyt kaikesta synkästäkin aina valoisat puolet ja oppinut nauramaan jopa itselleni. Enkä pahoita mieltäni, vaikka toisetkin nauraisivat minulle- jollekin sanoinkin että kun vahingonilo kerran on puhtainta iloa niin onnellinenhan minä olen, jos jollain on minun kustannuksellani hauskaa. Ettei suurimman murheenkaan keskellä hymy tai nauraminen ole synti. Vaan yksilön selviytymiskeino. Kaikesta synkästäkin voi löytää ne valoisat puolet jne. Että elämä itsessään on niin ihmeellinen ja suuri asia kaikkine tunteineen, että siitä voi olla joka päivä oikeasti onnellinen.
Menin Lidlin, aivan että kokeilenpas heidän tuotteita,..ja oli kyllä tosi sopivia, maku/hinta
ja mikä parasta oli sellaista rasvatonta piimää josta todellakin yllätyin positiivisesti maun suhteen, ja se on kyllä suomalainen valmistanut, oli myös hyvää edem juustoa, yn muutakin. ;)
Että näin saivat uuden asiakkaan vaikka minulla on matkaa tuohon kauppaan noin 3km, ja kolmeen isoon (auto) markettiin vain alle 500m.
On kuulema tulossa tähän lähemmäksi myös tuo Lidl.;)
Elikkäs kyllä maku ratkaisee!
Mutta haitanneeko tuo mittää...? Koit positiivisia yllätyksiä kaupassa ILMAN, että oma asenteesi olisi niihin mitenkään vaikuttanut. Mutta hyvä kun tulit positiiviseksi - edes tänään!
..tuotteen mainontaa oli juu. ;)
Meitillä oli aijemmin täällä, paikallinen meijeri jonka piimä oli miun makuun,
mutta myivät senkin sille isolle jonka tuotteista ei oo kuin yksi jota ostan,
ja senkin tosi harvoin nykyisin.
ps.Mansikkajugurtti..