Neuvostoliitto hajosi ja hyvä-veliverkostot ovat katoavaa luonnonvaraa. Tämän suomettumis ja pysähtyneisyyden ajan tilalle on tullut tuiki tuntematon ja ihmeellinen käsite nimeltä kilpailu.
Kilpailutilanteeseen on pohjalainen junttikansa vastannut lisäämällä työn kannattavuutta karsimalla lähinnä menoja. Muotia on ollut tehdä kaikki mahdollisimman halvalla, mikä on tarkoittanut minimi budjetteja, minimi henkilöstömääriä, minimi aikatauluja. Tuloksena pätkätöitä, 16h työpäiviä, työharjoittelu ja muita monimutkaisia järjestelyitä millä homma saadaan mahdollisimman halvalla.
Tottakai jossain lyhyessä ajassa porukka varmaan jaksaa tällä konseptilla puurtaa niitten suurten lupauksien johdattelemana, mutta tyhmempinkin tajuaa, että pitkässä juoksussa tämä konsepti kusee käsiin, sillä ihminen ei ole mikään kone. Sen voimavarat ovat rajalliset ja loppuvat ennemmin tai myöhemmin, oli kyseessä millainen sähköjänis tahansa.
Laatua on tällä tavalla aivan turha unelmoidakaan.
Tyhmempikin myös tajuaa, että Suomi ei voi osittain kylmästä ilmastostaan johtuen kilpailla minkään halpatyövoima/halpistuotteiden parissa. Tässä on useaan otteeseen toitotettu, että Suomen
valttikortti pitäisi olla globalisoituvassa maailmassa laatu.
No miten sitä laatua saadaan? No tuskin ainakaan mitään resursseja alas polkemalla, päinvastoin resursseja pitäisi lisätä ja huimasti. Tämä tarkoittaa ihan käytännössä ihan ruohonjuuritasolle menoa eli jo ihan lisää varoja koulutukseen ihan jo peruskoulutasolle saakka. Jopa minulle tulee mieleen ihan ens alkuun huikea kehitysidea. Opintotukea on korotettu viimeksi 1992 ja on siis n. 400€. Sillä määrällä ei makseta edes Helsingissä enemmän häkkiä muistuttavan häk.. asunnon vuokraa puhumatakaan muista euroaikana kaksinkertaistuneita hintoja. Kun Opintotukea lisättäisiin, minunkaan ei tarvitsisi opiskeluideni ohella käydä töissä, jolloin aikaa jäisi enemmän opiskeluun, jolloin miunusta tulisi pätevämpi ammattilainen ja valmistuisin tuottavaan työhön aikaisemmin. Eikö olisikin nerokasta?
Nythän on niin, että niitä resursseja on nimenomaan jatkuvasti pienennetty, mikä on johtanut huonompaan opetukseen, mikä on johtanut tyhmempiin ihmisiin, mikä on johtanut huonompiin työnammattilaisiin/opettajiin. Oravanpyörä. Tilastoista nähdään ihan suoraan kuinka muun muassa peruskoulutasolla erityisoppilaiden määrä on huimassa kasvussa, oliko jopa n. 20% per ikäpolvi entisajan 6% sijaan. Se ei ole mitään sattumaa, vaan seurausta pitkään jatkuneesta oppilaitoksien alasajosta ja muusta.
Nuorissa on tulevaisuus. Juuri sinne pitäisi katseet kiinnittää, eikä minnekään Chile/venäjä/ sosialismi populaari tyhjänpäiväsyyksiin. On niin ihmeellistä, että tällaisesta asiasta joudun edes kirjoittelemaan, sillä nämä asiathan pitäisi olla ihan itsestäänselvyyksiä.
Kilpailutilanteeseen on pohjalainen junttikansa vastannut lisäämällä työn kannattavuutta karsimalla lähinnä menoja. Muotia on ollut tehdä kaikki mahdollisimman halvalla, mikä on tarkoittanut minimi budjetteja, minimi henkilöstömääriä, minimi aikatauluja. Tuloksena pätkätöitä, 16h työpäiviä, työharjoittelu ja muita monimutkaisia järjestelyitä millä homma saadaan mahdollisimman halvalla.
Tottakai jossain lyhyessä ajassa porukka varmaan jaksaa tällä konseptilla puurtaa niitten suurten lupauksien johdattelemana, mutta tyhmempinkin tajuaa, että pitkässä juoksussa tämä konsepti kusee käsiin, sillä ihminen ei ole mikään kone. Sen voimavarat ovat rajalliset ja loppuvat ennemmin tai myöhemmin, oli kyseessä millainen sähköjänis tahansa.
Laatua on tällä tavalla aivan turha unelmoidakaan.
Tyhmempikin myös tajuaa, että Suomi ei voi osittain kylmästä ilmastostaan johtuen kilpailla minkään halpatyövoima/halpistuotteiden parissa. Tässä on useaan otteeseen toitotettu, että Suomen
valttikortti pitäisi olla globalisoituvassa maailmassa laatu.
No miten sitä laatua saadaan? No tuskin ainakaan mitään resursseja alas polkemalla, päinvastoin resursseja pitäisi lisätä ja huimasti. Tämä tarkoittaa ihan käytännössä ihan ruohonjuuritasolle menoa eli jo ihan lisää varoja koulutukseen ihan jo peruskoulutasolle saakka. Jopa minulle tulee mieleen ihan ens alkuun huikea kehitysidea. Opintotukea on korotettu viimeksi 1992 ja on siis n. 400€. Sillä määrällä ei makseta edes Helsingissä enemmän häkkiä muistuttavan häk.. asunnon vuokraa puhumatakaan muista euroaikana kaksinkertaistuneita hintoja. Kun Opintotukea lisättäisiin, minunkaan ei tarvitsisi opiskeluideni ohella käydä töissä, jolloin aikaa jäisi enemmän opiskeluun, jolloin miunusta tulisi pätevämpi ammattilainen ja valmistuisin tuottavaan työhön aikaisemmin. Eikö olisikin nerokasta?
Nythän on niin, että niitä resursseja on nimenomaan jatkuvasti pienennetty, mikä on johtanut huonompaan opetukseen, mikä on johtanut tyhmempiin ihmisiin, mikä on johtanut huonompiin työnammattilaisiin/opettajiin. Oravanpyörä. Tilastoista nähdään ihan suoraan kuinka muun muassa peruskoulutasolla erityisoppilaiden määrä on huimassa kasvussa, oliko jopa n. 20% per ikäpolvi entisajan 6% sijaan. Se ei ole mitään sattumaa, vaan seurausta pitkään jatkuneesta oppilaitoksien alasajosta ja muusta.
Nuorissa on tulevaisuus. Juuri sinne pitäisi katseet kiinnittää, eikä minnekään Chile/venäjä/ sosialismi populaari tyhjänpäiväsyyksiin. On niin ihmeellistä, että tällaisesta asiasta joudun edes kirjoittelemaan, sillä nämä asiathan pitäisi olla ihan itsestäänselvyyksiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...niin kauan kuin hometaloja löytyy. Rakentajat eivät ole osanneet rakentaa eivätkä rakennustarkastajat ole osanneet tarkastaa. Vastuu kaatuu talon omistajalle. Kamala paikka.
Siinäpä teille suomalaisen työn laatua.