Koossa pitävä voima.

Sieltä jossa kerran,
elämä maistui elämältä.

Päivätki oli sisältöä täynnä,
pihatiellä monta jalkaparia riensi.

Ikkunasta avoimesta,
ulos leijui,äidin tekemä,
pullan tuoksu.

Perheen koossa pitävä voima,
isä,sen kaikki ties.
Perheen eteen raatoi,
lasten silmissä ,
paloi odotuksen lies.

Rakkauden liekki yhdistävä,
sanoittaki.
Se lämmin lies,
sen äärellä,sai sielut
tärkeimmän ravinnon.

Kasvaa ja varttua tasapainoiseks,
siihen kasvuun tarvittiin.
Isän ,äidin rakkaus.
Se rakkaus ,joka heidät
kerran yhteen toi.

Sen voimasta sai,
kerran koko perhe ravinnon.
Sen henkisen minän,
rahalla ei ulkoisella,
korvata voi.

Rakkaus ,olit keskeinen ,pyhä,
sinun paikka sydämissä paloi.
Sen alttarin äärellä,
saimme elää kerran.

Nyt yössäni valvon ja koen.
Saimme omistaa suurinta rikkautta.
Jota ei rahalla saa,
rakkaus ,sinä asuit kodissamme.