Heissan!
Oisko kellään kokemusta lasten pahoinpitelystä sijaisperheessä?! Miten olette toimineet sen jälkeen? Saako sijaisperheelle hankittua potkuja sen takia? Kertokaa kokemuksista..
Kiitos jo etukäteen, jos joku vastaa :)
Oisko kellään kokemusta lasten pahoinpitelystä sijaisperheessä?! Miten olette toimineet sen jälkeen? Saako sijaisperheelle hankittua potkuja sen takia? Kertokaa kokemuksista..
Kiitos jo etukäteen, jos joku vastaa :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
pahoinpitelyn jäljistä on hyvä ottaa selkeät valokuvat ja toimittaa lapsi lääkärinvastaanotolle. Lääkäri kirjaa ylös kerrotut tapahtumat ja arvioi, vastaako henkilöiden kuvaus niiden synnystä vammojen laatua. Sen jälkeen valokuvat ja lääkärinlausunto poliisille ja lastensuojeluviranomaisille.
Lapsellani oli väkivaltainen omahoitaja ja kun keskustelin asioista silloin lastensuojelutyöntekijöiden kanssa, he kertoivat olevansa velvollisia puuttumaan pahoinpitelyyn, jos siitä on aiheutunut lapselle näkyviä jälkiä.
Niin viimeistään siinä vaiheessa sijarit saa potkut, eikä sinne enää lapsia sijoiteta. Jos mahdollista lapsi lääkäriin, jos et saa viedä niin soita poliisit avuksi. Ja soskuille kanssa tieto, täällä ne ei tosin lapsia usko vaan kääntää senkin jotenkin vanhempien syyksi.
mitään tilastoo? mistä saa tietää? kuinka usein sijaisvanhemmuus epäonnistuu tai katsotaan epäonnistuneeksi?
huostaanotoistakaan. Ihme, että 25.8. Hesarin pääkirjoituksessa sentään mainittiin, että 'suurin osa on lastensuojelullisia huostaanottoja', mutta ei sanallakaan luvuista, eikä siitä, mitä ovat ei-lastensuojelulliset huostaanotot. No, me tiedämme asioista enemmän, mutta tarkoista luvuista ei tiedä kukaan, enkä usko että koskaan tulee tietämäänkään.
Esim. 100:sta suurin osa on jo 55
tai se voi olla 60 tai 70 tai vaikka 54.
Eivät lapset niin tärkeitä ole, että heistä tarkkoja tilastoja pidettäisiin. Tärkeintä on suojella viranomaisia näissäkin asioissa.
vain perheessä tehtynä lapsen pahoinpitelynä, mitä sitä nyt suotta tarkentamaan.
Minulla on kokemus oman lapseni sijoitusajalta. Sijaisisä hyökkäsi lapseni kimppuun ruokapöydässä ja mukiloi ja heitteli häntä, sekä raahasi kädestä kiinni pitäen pitkin pihaa.
Lapseni sai kerrottua itkunsa lomasta tapahtumista, hänet oli siirretty Mäntyharjulta Merikarvialle, jossa pahoinpitelyä oli jatkettu sijaisäidin ja sijaisisän veljen ollessa siellä paikalla myös. Poikaani oli kielletty kertomasta olinpaikkaansa.
Tein rikosilmoituksen, lasta oli käytetty reilun viikon päästä tapahtumista lääkärillä, joka kijoitti, ettei lapseni ymmärrä sijoituksen merkitystä ja että tämä tekee kaikkensa päästäkseen pois sijoituksesta äitinsä luo.
Syyttäjä Luosma jätti syyttämättä mukaellen päätöstään sijaisisän kertomukseen, sijaisisä kertoo kurinpidon vuoksi joutuneensa pahoinpitelemään lastani. Myös lapseni biologinen isä lausui poliisille, että sijaisisä on joutunut rauhoittamaan lastani ja että hänellä ei ole mitään vaatimuksia sijaisisää kohtaan. Vaikka isä ei ollut lähimaillakaan sijaisisän tehdessä tekosensa, syyttäjä lausui päätöksessään, että isänkin mielestä kyseessä on ollut rauhoitustilanne.
Toiseksi jäin lapseni kanssa, lapseni kertomaa ei uskottu vaan hänestä tehtiin valehtelija oman isänsä, sijaiskodin Mäntyharjun Jukolan Hokkasten ja Joroisten sosiaalilautakunnan voimin.
Kerroin tuon josko siitä on jotain osviittaa. Lapsen kertoma sivuutettiin sosiaalitoimen kanssa yhteistyössä olevien kertomilla ja päätös syyttämättä jättämisestä. Myös lääkäri on asettunut sijaisisän puolelle mainiten lapsen olevan huostaanotettuna ja mikä muutti pahoinpitelyn sivuseikaksi. Sijoitetuilla lapsilla ei ole oikeusturvaa oikeasti olemassa ja heiltä puuttuvat heitä oikeasti kuulevat aikuiset.
näy esimerkiksi Stakesin tilastoissakaan.
Mutta sijaripalstalla "joku asiantuntija" esitti sellaista lukua, että 98% huostaanotettujen lasten vanhemmista olisi juoppoja eli alkoholin väärinkäyttäjiä!
ja kuuluttamaan kuka tahansa.
Joku tutkija hamassa tulevaisuudessa saattaa tutkia näidenkin vuosien huostaanottojen syitä, sen jälkeen nähdään uusia lukuja. Mutta ei hänkään tutkimusta tehdessään näe muuta kuin sen, mitä sossut ovat syyksi kirjanneet.
Esim. 'kyvyttömyys vanhemmuuteen' saattaa pitää sisällään sen, että yliväsynyt äiti on lähtenyt hakemaan apua lievästi autistisen lapsensa hoitamiseen. Olisi kiva tietää, minkä verran todellisuudessa on ihmisiä, jotka ovat kyvyttömiä vanhemmuuteen (ei puhuta päihdevanhemmista tai vakavasti mieleltään sairaista), on vaikea uskoa, että tuollaisten ihmisten määrä olisi äkkiä räjähdysmäisesti kasvanut.
konsulenttien, iltapäivälehtien,
kylänmiesten ja -naisten suulla.
Kyllähän se jo nykyisin
yleiseksi ja yleispäteväksi määritteeksi ilman mitään selitteitä
tai sitten muutamalla "selventävällä" asialla kirjattuna viranomaisillekkin kelpaa ja pätee.
Joskus 10-15 vuotta sitten ei edes koko sanaa käytetty sosiaalialan ammattipiireissä! Kyvyttömyys -termi sanana
toisesta ihmisestä käytettynä
tekee hänestä todella
kelpaamattomattoman ja "työhönsä" riittämättömän ihmisen ja persoonan.
Nykyisin,
kevyin perustein ja "mutu" -asenteella,
kuka tahansa voi puheissaan leimata toisen ihmisen omasta mielestään KYVYTTÖMÄTTÖMÄKSI esimerkiksi kasvattamaan omaa lastaan.
huolehtia lapsesta hetkellisesti todettiin alentuneeksi. myöhemmin kävi ilmi että äitihän se tässä kyvytön onkin. ainakin kolme vuotta. ajatella.
Lasten ei tulisi kuulua tuollaisten kyvykkyyssekoilijoiden hoteisiin ollenkaan. Lapsi traumatisoituu tuollaisten kynsissä vailla tarvitsemaansa huolen pitoa.
kyvykkyyden, sekö sosiaalityöntekijä jonka lausunnoissa on ilmiselviä valheita jotka pystyi todisteilla oikaisemaan- tuloksetta. kun on näihin rattaisiin joutunut ei niistä lähdetä ikinä, ainakaan tässä kunnassa. hae sinä mielenrauhasi kalatiskiltä.
vaikeasti oireilevalle lapselleen, terveydenhuollosta ei löydy hoitopaikkaa hänen auttamisekseen, mutta sijoituspaikkoja huostaanoton jälkeen kyllä löytyy.
Papereihin on hyvä laittaa syyksi 'kyvyttömyys vanhemmuuteen', kuten vuosien ajan jo on menetelty. Silloin eivät päättäjätkään joudu vastuuseen lasten terveydenhuollon järjestämisen laiminlyönneistä, vanhemmathan siitä vastuussa ovat! Aina ja iankaikkisesti, syy on oltava lapsen vanhemmissa!
Vie lapsi lääkäriin, ota valokuvat ja tee tutkintapyyntö poliisille! On totta, että sossu saattaa kuitata lapsen kertoman sillä, että "lapsi ei ole viellä sopeutunut sijaiskotiin ja ongelma johtuu tästä." vaikka sosiaalityöntekijä olisikin hyvä. Useinmiten sitä ei haluta uskoa, että ollaan huostaanotto päätöksen jälkeen tehty itse moka ja sioitettu lapsi huonoihin oloihin (tämä ei todellakaan siis paranna lapsen asemaa, vaan päinvastoin pahentaa, koska lapselta puuttuu kokonaan kiintymys sij.vanhempiin sekä lojaalisuus..en osaa tämän tarkemmin selittää) eikä sitten asiaa korjata, kun uskotellaan, että johtuu sopeutumisvaikeuksista. Huomauttaisin nyt kuitenkin, että on olemassa sopeutumisvaikeuksista kärsiviä lapsia, jotka kapinoivat alussa sioitusta vastaan, vaikka vanhemmat ovat hyviä ja hoitavat lasta hyvin. Suhteen rakentamiseen menee aikaa.
Oma sossuni ei aikoinaan uskonut kertomuksiani sijaisäidistä, vaan oli sitä mieltä, että en ole vielläs opeutunut ja yritti saada pääni kääntymään, kun halusin pois (ekalla kerralla onnistui pitkittämääna ikaani puolellavuodella, jolloin kaikki vain paheni entisestään). Itse olin kuitenkin sen verran iso, että sosiaalityöntekijä joutui ottamaan kantani huomioon. Myöhemmin vasta uskoi, että asiat joita kerroin, olivat tosiaan tapahtuneet.
Lastavastaan on siis olemassa diagnoosi, jolla voidaan selittää paljon. Jos pahoinpitelyä tapahtuu, niin olet luultavasti ainoa, joka pystyy siihen puuttumaan ja hankkimaan todisteet. Ja ilman todisteita, et todellakaan pysty osoittamaan mitään todeksi.