Meillä 2,5 -vuotias tyttö on alkanut oksentamaan autossa. On aina ollut autossa todella hankala ja mariseva ja mikään ei ole meinannut auttaa. Nyt vanhempana on siis muutaman kerran alkanut tulla noita oksennuksia ja nykyään, vaikka ei juuri sillä kertaa oksentaisikaan, ovat kaikki matkat hänen kanssaan yhtä kärsimystä. Ekat 5 minuuttia ehkä istuu ihan nätisti, mutta sitten alkaa kiemurtelu ja marina ja usein huutaa lopulta kurkku suorana. Matkalle kyllä lähtee aina yhtä reippaana ja innokkaana, mutta sitten tuuli kääntyy.
Aina ei siis tule oksennusta, mutta ihan tarpeeksi usein on tullut.
Olen myös kyllä jossain vaiheessa miettinyt mahdollisen uhmiän vaikutusta tähän turvaistuimessa istumishaluttomuuteen, mutta nuo muutamatkin oksennuskerrat kyllä viittaavat myös johonkin muuhun.
Pari kertaa on oksentanut myöskin heti autosta poistuttua. Joidenkin ruokien syönnin ennen matkaa olen huomannut jonkun verran vaikuttaneen (esim. kesällä oksensi aina mansikoiden syönnin jälkeen, mitä ei taas tehnyt kylläkään ilman ajomatkaa, eikä taas muita allergiaoireita ollut). Lapsi ei siedä myöskään lehmänmaitoa.
Jossain vaiheessa rauhoittui, kun sai napostella jotain samalla (tai rintaruokinta samalla on auttanut), mutta nykyään ei halua juuri enää nähdäkään ruokaa autossa ollessaan.
Mistähän tähän sais avun.
Tulevaisuudessa kun joutuisin laittamaan tytön tuonne n. 12 km:n päähän päivähoitoon (en pääsis edes itse viemään, joutuis olemaan takapenkillä yksin) ja myöhemmin joutuis liikkumaan koulutaksinkin mukana.
Miten tällaista tyyppiä voi kenellekään antaa kuskattavaksi, ihmettelen vaan.
Aina ei siis tule oksennusta, mutta ihan tarpeeksi usein on tullut.
Olen myös kyllä jossain vaiheessa miettinyt mahdollisen uhmiän vaikutusta tähän turvaistuimessa istumishaluttomuuteen, mutta nuo muutamatkin oksennuskerrat kyllä viittaavat myös johonkin muuhun.
Pari kertaa on oksentanut myöskin heti autosta poistuttua. Joidenkin ruokien syönnin ennen matkaa olen huomannut jonkun verran vaikuttaneen (esim. kesällä oksensi aina mansikoiden syönnin jälkeen, mitä ei taas tehnyt kylläkään ilman ajomatkaa, eikä taas muita allergiaoireita ollut). Lapsi ei siedä myöskään lehmänmaitoa.
Jossain vaiheessa rauhoittui, kun sai napostella jotain samalla (tai rintaruokinta samalla on auttanut), mutta nykyään ei halua juuri enää nähdäkään ruokaa autossa ollessaan.
Mistähän tähän sais avun.
Tulevaisuudessa kun joutuisin laittamaan tytön tuonne n. 12 km:n päähän päivähoitoon (en pääsis edes itse viemään, joutuis olemaan takapenkillä yksin) ja myöhemmin joutuis liikkumaan koulutaksinkin mukana.
Miten tällaista tyyppiä voi kenellekään antaa kuskattavaksi, ihmettelen vaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hei! lapsesi käyttäytyy kuin minä hänen iässään! hän varmasti ihan oikeasti voi huonosti autossa, en usko että uhmaikä vaikuttaa asiaan mitenkään.
muutamia vinkkejä automatkailun helpottamiseksi voisin antaa:
1. älä annan ainakaan tuntiin mitään syömistä tytölle, jos tiedätte olevanne menossa autoilemaan.
2. pidä auto mahdollisimman viileänä, sillä kuumuus tekee olon entistäkin tukalammaksi.
3. yritä saada lapsi pitämään katseensa edessä olevassa tiessä, sillä taaksepäin vääntyileminen ja aivan tienvieressä kasvavat puut saavat silmät vilistämään.
4. jos mahdollista, käytä autoillessa mahdollisimman suoria ja hyväkuntoisia reittejä - eli siis mahdollisimman vähän mutkia ja kuoppaisia teitä.
päiväkodissa voi sitten sopia, että lapsi syö vasta siellä aamupalansa, ettei kotona syödyt ruuat tulisi oksennuksena pois automatkalla.
kaikki konstit eivät varmaankaan auta kaikkia, mutta kannattaa edes kokeilla! ja ajan myötä huonovointisuus kyllä helpottaa. kouluikään mennessä varmasti lapsi jaksaa jo istua taksimatkan.
omat lapseni eivät ole autopahoinvoinnista kärsineet, joten omakohtaisesti en voi sanoa toimiiko vinkkini, mutta äiti-tuttavani kertoman mukaan toimii: hän laittaa lapsen navan päälle laastarin automatkan ajaksi ja se estää pahoinvoinnin.
en todellakaan tiedä mihin se perustuu, mutta heillä siis toimiva keino, eikä varmaan ole syytä jättää kokeilematta.
Sinä itse et selvästikään ole kärsinyt matkapahoinvoinnista koska tunnut vähättelevän lapsesi pahaa oloa. Aikuisena, matkapahoinvoivana henkilönä toivon että yrittäisit ymmärtää lastasi, sillä oksettava olo ja päänsärky ovat HYVIN TODELLISIA tuntemuksia joihin vähättely ei auta. Olo on kuin pahassa krapulassa tai migreenin kourissa. Usemmilta lapsilta pahoinvointi menee ohi kouluikään mennessä, jotkut meistä kärsivät matkapahoinvoinnista koko ikämme. Autossa matkustamiseen auttaa istuminen etupenkillä josta on hyvä näkyvyys ulos, hiljainen auto, ilmastointi ja keskittyminen johonkin muuhun, kuten vaikka sinisten autojen bongailuun.
Kyllä itsellenikin on viimevuosina tullut joskus paha olo autossa ja helposti tulee esim. pää kipeäksi. En ole kylläkään ollut koskaan niin pahoinvoiva kuin sisareni, joka oksensi lapsena suurinpiirtein joka kulkuneuvossa ja autossa heti jo parin kilsan päässä ja nykyäänkin hänelle saattaa vielä tulla huono olo.
Mietinpähän vaan tätä juttua, että mikä on milloinkin syynä, kun tyttö on muuten aivan kamalan voimakastahtoinen tapaus ja sitä tyyppiä, joka yrittää taatusti kaikkensa, jos ei halua istua paikoillaan ja turvavöissä (välillä on ollut viitteitä myös tähän). Joskus vaan syyt ovat olleet niin epäselvät (ja käytös kovin ristiriitaista). Ei ole aina oikein saanut selvää, mikä syynä.
Toisinaan on menneet matkat paremminkin. Joskus on istunut yllätävän tyynesti (myös selkä menosuuntaan -esim. kesällä kerran jopa kitisemättä ilmastoimattomassa täpötäydessä minibussissa, kamalassa helteessä) jollain matkalla ja toisella sitten taas ei, autosta riippumatta ja kun oksennuksia on kuitenkin tullut aika harvoin (aivan toiseen malliin mitä siskollani aikoinaan).
Täällä meilläpäin tiet ovat kyllä tosiaan aika mutkaiset. Mutkaisia teitä on pakko ajaa, kun ilman niitä täältä ei pääse pois kuin lentämällä.
Vauhti ei myöskään aina tunnu vaikuttavan tuohon autossa huutamiseen. Tyttö saattaa huutaa, vaikka auto matelisi etanavauhtia, mutta pienemmässä vauhdissa ei sentään koskaan ole oksentanut.
Pienempänä häntä auttoivat jonkinverran erilaiset viihdykkeet (ainakin hetken kerrallaan), mutta nykyään tuntuu vaan usein siltä, että oikein mikään ei enää auta.
Ehkäpä hänellä tulee siten myös pää helposti kipeäksi. Ei vaan kerro koskaan sitä selvästi, vaikka osaa jo hyvin puhua.
Etuistuimella ei ole kuitenkaan mielestäni kovin turvallista matkustaa, naama menosuuntaan, tämän ikäisen.
En ihan noin pienenä kokemuksista muista, mutta eskari-iässä kärsin aikoinaan pahoinvoinnista autossa.
Siihen auttoi: Ei mitään maitotuotteita ennen automatkaa. Etupenkillä istuminen. Pysähdyksen tarpeeksi usein. Ei saanut katsella mitään tarkasti esim. ei lukemista autossa.
joka siis on alkanut oksentelee,ekat oireilut oli kun joi vielä velliä ja puklas kaikki. nyt esim. tänään mentiin korkeasaareen ja parkkiksille päästyään tyttö oksensi. kotiin päin ei.. olen siis saanut jynssää istuinta,ostettiin uusi istuin kun aateltiin että britaxin first class on liian kuppimainen ja saa siitä pahaa oloa. ostettiin sitten britaxin kid fix istuimen,sama meno jatkuu et oksentelee ja valittaa että paha olo.Esikoisella ei ollut mitään tälläistä!