Tätäkin asiaa on varmasti käsitelty ties monta kertaa aiemminkin, mutta kysytään nyt kuitenkin.
Eli kysyisinpä neuvoja muilta saman kokeneilta tai muuten vain asiasta tietäviltä. Miten siis menettelisitte kyseisessä tilanteessa:
Tukikuukausia jäljellä viisi. Kuitenkin vasta reilut sata opintopistettä koossa. Olen aloittanut viime syksynä yliopisto-opinnot. Sitä ennen tuhlasin vuosia AMK:ssa saamatta mitään valmiiksi. Oma vika tietenkin, mutta siitä ei sen enempää. Olen nyt peruuttanut tuet koko syksyltä ja nostan vain asumislisää, joka ei siis kuluta noita tukikuukausia. Yritän siis säästää viimeisiäni hinnalla millä hyvänsä. Nyt olen kuitenkin laskenut että säästöni loppuvat ihan varmasti jo marraskuun alussa. Miten siis kannattaisi menetellä? Saako lainaa nostaa jos käyttää vain yhden tukikuukauden (marraskuun), ja peruu tuen taas sen jälkeen? Sainkohan nyt selittettyä tätä ymmärrettävästi...Aikomuksenani on kuitenkin sinnitellä syksy, ja keväällä mennä harjoitteluun/töihin ja säästää tukikuukausia niinkin pitkälle kuin ensi syksyyn.
Kiitollisena asiallisista vastauksista. Ja totean siis vielä että oma vika tietenkin että heräsin liian myöhään oikean alani suhteen ja hassasin AMK:ssa kullanarvoisia tukikuukausiani. Sossun luukulle en mene! Mieluummin vaikka keskeytän opinnot.
Eli kysyisinpä neuvoja muilta saman kokeneilta tai muuten vain asiasta tietäviltä. Miten siis menettelisitte kyseisessä tilanteessa:
Tukikuukausia jäljellä viisi. Kuitenkin vasta reilut sata opintopistettä koossa. Olen aloittanut viime syksynä yliopisto-opinnot. Sitä ennen tuhlasin vuosia AMK:ssa saamatta mitään valmiiksi. Oma vika tietenkin, mutta siitä ei sen enempää. Olen nyt peruuttanut tuet koko syksyltä ja nostan vain asumislisää, joka ei siis kuluta noita tukikuukausia. Yritän siis säästää viimeisiäni hinnalla millä hyvänsä. Nyt olen kuitenkin laskenut että säästöni loppuvat ihan varmasti jo marraskuun alussa. Miten siis kannattaisi menetellä? Saako lainaa nostaa jos käyttää vain yhden tukikuukauden (marraskuun), ja peruu tuen taas sen jälkeen? Sainkohan nyt selittettyä tätä ymmärrettävästi...Aikomuksenani on kuitenkin sinnitellä syksy, ja keväällä mennä harjoitteluun/töihin ja säästää tukikuukausia niinkin pitkälle kuin ensi syksyyn.
Kiitollisena asiallisista vastauksista. Ja totean siis vielä että oma vika tietenkin että heräsin liian myöhään oikean alani suhteen ja hassasin AMK:ssa kullanarvoisia tukikuukausiani. Sossun luukulle en mene! Mieluummin vaikka keskeytän opinnot.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Töissäkäyminen jäänee pitkällä tähtäimellä ainoaksi realistiseksi mahdollisuudeksi, kun sossun luukkunkin lyöt säppeen. Osa-aikatyö, iltatyö tai sitten päivätyö iltaopiskelun keralla.
Itse käyn kokopäiväisesti töissä ja opiskelen yliopistossa samalla. Eihän siinä ihan niin paljon ehdi opiskella kuin haluaisin, mutta aika hyvin kuitenkin olosuhteet huomioiden.
Tässä linkki mun aiempaan vastaukseen aiheesta, kun en jaksanu kirjoittaa kaikkea uudestaan: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1500000000000005&conference=4000000000000026&posting=22000000018307334#22000000018307334 Pätee sitä alun huomautusta ja opintopiste-/-viikkokohtaa lukuun ottamatta sun viestiin/tilanteeseen.
Vaihtoehdot tukien kannalta ovat siis tuo asumislisän opintolainan hyödyntäminen tai käyttää tukikuuakudet loppuun ja hakea yleistä asumistukea. Asumistuessa on tosin myös tulorajat, joten ei pahemmin muuta asiaa.
Juuri tuota vastausta hain/toivoinkin. :)
voi sinua ressukkaa (ylpeytesi tulet sinäkin nielemään ennemmin tai myöhemmin, usko pois) kun et "sossunluukulle mene", vaikka se on jokaisen OIKEUS, tilanteessa jossa ei pysty muilla tavoin toimeentuloa järjestämään. Olet ilmeisesti kokoomuslainen ja lisäksi kuvittelet olevasi parempi ihminen kun et sossun luukulle mene?!
By the way: et mitään sossun luukulta edes saisi, kun itse olet itsesi noin tyhmään tilanteeseen ajanut! Sossusta sanottaisiin vaan että ota loparit koulusta ja mene työmarkkintuelle!
Olet löytänyt oman alasi ja silti olisit valmis keskeyttämään opinnot???
Minun ei tulisi mieleenikään keskeyttää. Jos jotain ongelmia tulisi niistä mennään vaikka "läpi harmaan kiven"!
Onko nyky ajattelutapa että luovutetaan ensimmäisen vastoinkäymisen myötä? Mihin maailma meneekään tuolla tavalla, ihan pelottaa.
Näitä ilkeilijöitä löytyy aina...
No joo, en todellakaan aio keskeyttää opintojani, mutten myöskään TODELLAKAAN aio mennä sossun luukulle. Töihin meneminen kohdallani tulee ajankohtaiseksi ensi vuoden alusta, ja siihen saakka pitäisi säästöillä pärjätä.
Olen, BY THE WAY, itsekin sitä mieltä että olen ajanut itseni tyhmään tilanteeseen. Sitä en edes kiellä. Toimeentulotukeen turvautuminen ei vain ole se mun juttu, ja todellakin menen mielelläni töihin sen välttääkseni. Tarkoitus oli siis vain sinnitellä vuoden alkuun saakka.
Mitä ilkeilyä tuossa nyt oli? Oli vain toteamuksia.