Äitini...

Ammattia ei tarvitse päättää varhaisteini-iässä, kyllä sen ehtii myöhemminkin.

Kirjailija on harvoille ammatti. Ryhdy eläinlääkäriksi ja kirjoita vapaa-ajalla!

Kuuntelisin tarkkaan, vanhempieni antamia neuvoja.
Olin itse vastaavassa tilanteessa 60 luvun alkupuolella, enkä ole päivääkään katunut, että viimein taivuin äitini tahtoon.

Kirjailijan työstä ei makseta palkkaa säännöllisesti ja saattaa tuntua tässä vaiheessa, että ideoita riittäisi vaikka kuinka paljon. Kuitenkin vuosien kuluttua kirjoittamisessa voi välillä esiintyä pitkiäkin taukoja.

Valtaosalla Suomalaisista kirjailijoista on ns. "leipätyö" ja kirjoittaminen hoituu siinä sivussa. Omiin teoksiini olen saanut monet aiheet ja oivallukset päivittäisistä tapahtumista, joihin olen törmännyt työssäni.

Lopuksi, tie kirjailijaksi on kivinen ja pitkä. Moni lahjakas kirjailijan alku jää "taipaleelle" erilaisten vastoinkäymisten vuoksi, usein se vastoinkäyminen on nimeltään raha, kun ei ole ammattia, jonka avulla sitä tarpeisiinsa hankkisi.
Hyvää jatkoa

Sinulla on vielä aikaa miettiä mitä tulevaisuudelta haluat, olethan vasta 11. Kyllä ne suunnitelmat selkenee ajan mittaan.

Mutta jos päätät valita kirjailijan uran, suosittelen, että opettelet laittamaan välin vasta pilkun JÄLKEEN, ei sitä ennen. :D
(Älä loukkaannu, muuten kirjoitatkin ihan sujuvasti, jopa paremmin kuin monet aikuiset.)

Kirjoittelemisiin.

Sinulla on vielä monta vuotta aikaa miettiä mihin ammattiin haluat. Ehkä olisi kiva tietää se jo nyt, mutta miksi varteenotettavia vaihtoehtoja ei voisi olla kaksikin? En näe mitään syytä "lyödä lukkoon" sellaista päätöstä - ainakaan siinä tapauksessa, jos se kaventaa näköalaa muille mahdollisuuksille. Pidä silmällä sitä tuntuu hyvältä, ei sitä mikä kuulostaa hienolta tai mitä muut toivovat sinun valitsevan.

Minun neuvoni on se, että kannattaa opiskella ammattiin JA kirjoittaa. Voit panostaa lukiossa matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin, ja jatkaa yhtälailla kirjoittamista. Voit osallistua kirjoituskilpailuihin, tai hioa käsikirjoituksiasi - saatat hyvinkin saada jotain julkaistua jo ennen lukiota. Jos kerran rakastat kirjoittamista, sinun ei tarvitse koskaan luopua siitä; jos joskus tulee kiireisempiä elämänvaiheita etkä ehdi juuri kirjoittaa, kyllä sitä aikaa löytyy taas ennemmin tai myöhemmin... Ei siis ole mitään syytä asennoitua niin etteikö kirjoittamista voisi joka tapauksessa jatkaa.

Setäni on ammatiltaan eläinlääkäri, ja hän on tienanut hyvät rahat pieneläinklinikalla. (Sitä en tiedä oliko kyseessä kutsumusammatti, vai oliko motiivina ne naiset jotka toivat lemmikkinsä hoidettavaksi.) Setäni on julkaissut pari kirjaa, ja pian häneltä ilmestyy 600-sivuinen omaelämänkerta. Ihminen voi tehdä monta asiaa, kuin vain haluaa. Tavallinen palkkatyö ei ole este kirjoittamiselle, vaan päinvastoin se luo taloudellista turvaa ja säilyttää kirjoittamisen vapauden ja mielekkyyden. Lomaa ja sapattia voi pitää, jos tarve todella vaatii.

Jos sinä tykkäät kovasti eläimistä, se ei ole mikään velvoite ryhtyä eläinlääkäriksi. Joidenkin silmissä se on hohdokasta hommaa, toisille työ siinä missä mikä tahansa muukin. Palkka taitaa kuitenkin olla hyvä. Miksi joku valitsee eläinlääkärin ammatin, syitä on varmasti useampia, ne riippuu omista arvoista ja mielikuvista. Mutta ei yhtään huonompi vaihtoehto.

Pidä molemmat! :)

muista myös, että on muitakin vaihtoehtoja kuin kirjailija tai eläinlääkäri.:)

Minusta on hassua, että eläimistä pitäville suositellaan aina eläinlääkäriksi opiskelemista. Itse olen saanut kuunnella tuota aina, koska harrastan hevosia. Hohhoijaa. Luulisin, että eläinlääkäriksi ei tuosta noin vaan ruveta (jos ei kirjailijaksikaan). Vaatii vähän enemmän kuin vain sitä että tykkää lemmikeistä! Opiskelu kestää kauan, vaikea päästä kouluun, pitää olla hyvä luonnontieteissä, lukea paljon jne.. Ainakaan kunnaneläinlääkärin työ ei tod mitään kevyttä ja palkkakin voisi olla parempi.

Kannattaa siis miettiä, riittääkö kutsumus eläinlääkärin hommaan..:)