Olemme suunnitelleet welshin ottamista, ja haluaisin enemmän tietoa tästä rodusta, plussia/miinuksia jne. Ovatko pennut yleensä hyperaktiivisia, onko kämppä yksin ollun ajan jälkeen hyrskyn myrskyn? Tarkoituksena olisi myös kokeilla tokoa - olemme ymmärtäneet että kyseinen rotu on suht helposti koulutettavissa, pitääkö paikkansa? Entä turkin hoito, onko kovin vaativaa?
Walesinspringerspanieli
....
34
18245
Vastaukset
- Kasvattaja
Hei ja onnea hienosta rotuvalinnasta!
Welssi on energinen koira, joka tarvitsee runsaan liikunnan lisäksi älyllistä tekemistä. Jos se ei saa riittävästi puuhaa se alkaa puuhastella itse ;) Silloin voi olla edessä pienimuotoinen asunnon uudelleen sisustaminen -jopa remontointi. Noh, tämä pätee varmasti rotuun kuin rotuun.
Hyperaktiiviseksi nyt en ihan menisi luonnehtimaan, vaikka voihan se välillä itsestä siltä tuntua.
Miinuksia perinnölliset sairaudet: epilepsia, kilpirauhasen vajaatoiminta, silmät, lonkat, ihottumat, korvatulehdukset, eli ota selvää mitä olet ostamassa ja pennun taustat. Luotettava kasvattaja kyllä OSAA kertoa taustat ja kannattaa ihan vaatia kertomaan niistä.
Plussia: Aivan ihana luonne, ulkonäkö, rajattomat harrastusmahdollisuudet, huumorintaju, seurallisuus (joka välillä kyllä rasittaakin, kun ovat mukana joka paikassa)
Welssi sopii aivan mainiosti toko-harrastukseen ja saa siinä juuri sitä tarvitsemaansa älyllistä tekemistä, mitä korostan welssin kanssa elettäessä. Rotu on aika helppo kouluttaa, mutta koska se kuitenkin osaa olla välillä jääräpää ja oikullinen, niin osaa se välillä "unohtaakin" oppimansa.
Turkki on helppohoitoinen, mutta vaatii välillä trimmausta ja siistimistä. - henni
Meillä oli walesinspringerspanieli 14 vuotta ja voisin sanoa suoraan että kannattaa hankkia siistimpi ja terveempi koira :( eli eri rotu. Oli kuin taakka olisi poistettu harteilta kun koiraa ei enää ollut. Olihan se rakas... mutta kun esim. rauhoittui vasta 9-10 vuoden iässä. Ja se karva... kasvaa ja kasvaa ja leikattava on koko ajan. Ja joka paikka täynnä sitä karvaa, ei vain karvanlähtöaikaan.
Rodulla on lisäksi paljon allergioita ja korvat tulehtuvat. Omalla koirallamme piti pitää koko loppuikä korvia ylhäällä teipillä kiinni jotta saivat ilmaa eivätkä olleet jatkuvasti tulehtuneet. Lopulta tuli verikorva eli korvanlehti irtosi rustosta ja korvanlehteen tuli iso patti verta ja tätä verta piti pumpata ruiskulla korvanlehdestä (tämän pystyi itse tekemään, eläinlääkäri antoi välineet kotiin). Verikorva johtuu siis korvien ravistelusta kun koira heiluttaa päätään.
KOira oli kyllä tosi viisas, oppi ainakin 50 eri asiaa tarkoittavaa sanaa. Ja lopussa kun kuuroutui tuon korvien jatkuvan tulehtumisen vuoksi, oppi vielä viittomakielellä monia käskyjä.
On todella hankalaa kun on niinkin vettä rakastava koira mutta korvat niin herkät! Joka uinnin jälkeen piti kuivattaa korvat ja silti tulehtui.
Nykyisin meillä on basset fauve de bretagne, aivan mahtava koira joka ei ole mistään sairas. Eikä haise koiralle, ei riehu eikä "läpytä" (=ravistele korviaan).
Noilla springerspanieleilla on lisäksi ongelmia "yliseksuaalisuuden" kanssa eli jos otat niin ota narttu. Urokset ovat melko agressiivisia toisille uroksille. Monta kertaa kasvattajan kanssa koetimme näyttää veljeksiä toisilleen, tuli tikkejä tästä hommasta :(
Pentuna koiramme oli muuten tosi kiltti siis siinä mielessä ettei repinyt paikkoja ja oppi heti sisäsiistiksi.- huono koira
Sinulle on sattunut tosi sairas yksilö tai et ole itse osannut hoitaa koiraa oikein. Tästä kielii jo sekin, että korvat ovat päässeet siihen kuntoon, että jo tippuvat rustosta, hei haloooo! En ole ennen moista kuullutkaan.
Mun koirilla ei ole ollut koskaan tulehduksia eikä ihottumia saati muutakaan. Kotona käyttäytyminen rauhallista, toki saavat leikkiä välillä. Yleensä leikit ja riehumiset tapahtuvat asianmukaisesti ulkona. Jokainen meistä itse koiralleen tavat opettaa.
Rodussa kuin rodussa osaa olla myös seksuaalisuusongelmaa. Varo vaan ettei uusi, koiralle haisematon "koirasi" joka on muuten rotuna melkoisen sairas ;), osoita mielenkiintoa toista sukupuolta kohtaan.
JOs kirjoituksesi ei ollut provo, niin kyllä sanon suoraan että vika on ollut pääosian omistajassa - Henni
huono koira kirjoitti:
Sinulle on sattunut tosi sairas yksilö tai et ole itse osannut hoitaa koiraa oikein. Tästä kielii jo sekin, että korvat ovat päässeet siihen kuntoon, että jo tippuvat rustosta, hei haloooo! En ole ennen moista kuullutkaan.
Mun koirilla ei ole ollut koskaan tulehduksia eikä ihottumia saati muutakaan. Kotona käyttäytyminen rauhallista, toki saavat leikkiä välillä. Yleensä leikit ja riehumiset tapahtuvat asianmukaisesti ulkona. Jokainen meistä itse koiralleen tavat opettaa.
Rodussa kuin rodussa osaa olla myös seksuaalisuusongelmaa. Varo vaan ettei uusi, koiralle haisematon "koirasi" joka on muuten rotuna melkoisen sairas ;), osoita mielenkiintoa toista sukupuolta kohtaan.
JOs kirjoituksesi ei ollut provo, niin kyllä sanon suoraan että vika on ollut pääosian omistajassaTaidat itse olla kasvattaja joka koettaa saada pentuja kaupaksi!
Koirani oli koko ajan eläinlääkärin hoidossa korviensa vuoksi. Ja et tosiaan taida tietää mikä verikorva on... kun sanot siitä noin. Verikorva on luppakorvaisilla yleistä koska ne heiluttavat/ravistelevat korviaan paljon. Kasvattaja kertoi tästä minulle kyllä!
Cockerspanieleilla tämä on vielä yleisempi.
Kannattaa todellakin tutustua rotuun jonkun ihmisen luona jolla on näitä koiria. Tietääpä mitä saa.
Ai vika omistajassa? Enpä usko että koiran geeneille mitään pystyin! - ajattelinvaan
Henni kirjoitti:
Taidat itse olla kasvattaja joka koettaa saada pentuja kaupaksi!
Koirani oli koko ajan eläinlääkärin hoidossa korviensa vuoksi. Ja et tosiaan taida tietää mikä verikorva on... kun sanot siitä noin. Verikorva on luppakorvaisilla yleistä koska ne heiluttavat/ravistelevat korviaan paljon. Kasvattaja kertoi tästä minulle kyllä!
Cockerspanieleilla tämä on vielä yleisempi.
Kannattaa todellakin tutustua rotuun jonkun ihmisen luona jolla on näitä koiria. Tietääpä mitä saa.
Ai vika omistajassa? Enpä usko että koiran geeneille mitään pystyin!sekarotuset on yleisellä tasolla rotukoiria terveempiä. rotukoirilla on jalostuksen tuloksena erilaisia altistumisia erilaisiin sairauksiin/vammoihin tms.
voi olla että spanieleilla on alttiutta saada näitä verikorvia. kuitenkin täytyy muistaa että nämä verikorvalliset koirat ovat harvassa, spanieleidenkin joukossa! ehkä spanieleissa verikorvallisia on keskimääräistä useampi yksilö, mutta rodunvalintaan sen ei saisi vaikuttaa. - Ada_S
Entisellä poikaystävälläni oli tuollainen "pyörremyrsky" ja korvat kyllä tosiaan silläkin tulehtuivat aina linnustusaikaan. Uimisesta kai johtui.
Kai nuo kaikki spanielit "läpsyttävät" eli ravistelevat itseään ja korviaan. Tyypillistä tuolle poikaystäväni koiralle oli energisyys ja se, että se hankasi itseään ja korviaan maahan ja kieri vimmattuna aina ulos päästessään. Ja "vöyhkäsi" eli ei ole rauhallinen koira ollenkaan. Ei siis ole suosikkilistallani rotujen joukossa. - ei sentään kasvattaja
Henni kirjoitti:
Taidat itse olla kasvattaja joka koettaa saada pentuja kaupaksi!
Koirani oli koko ajan eläinlääkärin hoidossa korviensa vuoksi. Ja et tosiaan taida tietää mikä verikorva on... kun sanot siitä noin. Verikorva on luppakorvaisilla yleistä koska ne heiluttavat/ravistelevat korviaan paljon. Kasvattaja kertoi tästä minulle kyllä!
Cockerspanieleilla tämä on vielä yleisempi.
Kannattaa todellakin tutustua rotuun jonkun ihmisen luona jolla on näitä koiria. Tietääpä mitä saa.
Ai vika omistajassa? Enpä usko että koiran geeneille mitään pystyin!En kasvata vaan omistan kyllä koiria. Mä vaan oon sitä mieltä, että ei pidä yleistää koko rotua negatiivisesti jos ittellä on ollut huono tuuri. Mustamaalaaminen on ikävää:(
- kkkkkbbbb
Ada_S kirjoitti:
Entisellä poikaystävälläni oli tuollainen "pyörremyrsky" ja korvat kyllä tosiaan silläkin tulehtuivat aina linnustusaikaan. Uimisesta kai johtui.
Kai nuo kaikki spanielit "läpsyttävät" eli ravistelevat itseään ja korviaan. Tyypillistä tuolle poikaystäväni koiralle oli energisyys ja se, että se hankasi itseään ja korviaan maahan ja kieri vimmattuna aina ulos päästessään. Ja "vöyhkäsi" eli ei ole rauhallinen koira ollenkaan. Ei siis ole suosikkilistallani rotujen joukossa.Itselläni on tällä hetkellä 6-vuotias englanninspringerspanieliuros, aivan mahtava koira. Mutta haastava se on ollut myös. Murrosiässä tuli jopa hammasta, ja riehumine meinasi mannä vähän väliä yli hilseen. Tämän kuitenkin tiesin koiraa hankkiessani. Englanninspringerspanieli, kuten myös Weilssi, on metsästyskoira, joka tarvitsee valtavasti puuhattavaa. Ja kärsivällisen sekä johdonmukaisen koulutuksen.
Meillä peruskoulutus aloitettiin heti, kun huojuva napero kotiin astui, ja säännöt pidettiin selvinä. Säännölliset ruoka- ja ulkoiluajat ja tarpeeksi virikkeitä ja harrastuksia, varsinkin pääkopan käyttöä vaativat leikit/temput ovat olleet iso apu.
Kun hankkii koiraa, kannattaa asiaan paneutua hieman perusteellisemmin, kuin vaikkapa akvaariota ostettaessa. Springerspanielia luonnehtisin jopa hieman vaativammaksi koiraksi, kuin montaa muuta. Jos sen älykkyyttä ja energisyyttä ei kanavoida oikein, voi elämä olla tosiaan hankalaa.
Ja mitä terveyteen tulee, on erittäin valitettavaa, mutta totta, että rodussa esiintyy melko paljon kyseisiä sairauksia. Kuitenkin, esim. korvatulehduksiin vaikuttaa koiran syömä ravinto hyvin paljon. Meidän pojan korvat pysyvät kunnossa, kun ruoka on oikeanlaista, ja tietysti korvat täytyy trimmata ja putsata aika usein.
Kannattaa paneutua koiran hankintaan oikein kunnolla ja kun oma rotu on selvillä, ei ole ehkä paras ostaa koiraa ensimmäisestä lehti-ilmoituksesta. Kasvattajissa on eroja, isoja ja todella ikäviä eroja. Perinnölliset sairaudet johtuvat juuri nimen imaan tytperistä ja välinpitämättömistä pentutehtailijoista. Kysele, tutki, käy katsomassa paikan päällä ja kysele. Lue alan lehtiä ja opiskele hieman koiran jalostusta. Totuushan on kuitenkin myös se, että täydellisistä vanhemmista voi syntyä myös täydellisen sairas pentu. Niinhän se menee meillä ihmisilläkin. On olemassa huonoa tuuria.
Itselleni ESS on mitä sopivin koira, enkä voisi olla siihen tyytyväisempi, mutta siitä olen varma, että ihan jokaiselle se ei sovi. Jos haluaa huomaamattoman ja erittäin rauhallisen koiran, kannattaa ehkää kääntää rotukirjan sivua. Itselläni myös seuraava koira on lähes 100% varmuudella ESS tai tolleri.
Oma koirani on sisällä erittäin rauhallinen, joskin intoutuu leikkimään hyvin kauankin kongillaan, jos luvan annan. Urokseni ei välitä lenkillä tuon taivaallista vastaantulevista koirista, oli se sitten narttu, uros, pentu, hiljainen tai rähisevä. Katsoo vain minua kysyvästi, että jatketaanhan matkaa.
Koulutuksissa se on lähes väsymätön, ja erittäin miellyttämishaluinen ja perso herkkupaloille. Koirani tunteekin näin ollen aika läjän sanoja ja osaa monia temppuja perustottelevaisuuden päälle. Agilityä se rakastaa.
Suosittelen ESS ja myös sen "serkkua": WSS aktiiviselle ihmiselle, jolla on todella aikaa ja halua harrastaa koiran kanssa. "Vaivansa" palkaksi saa erittäin viisaan ja mahdottoman rakastavan lemmikin. - welshi-fani
paljonko walesinspringerspanieli suunnilleen maksaa?
entä onko jotain hyviä kasvattaja vinkkejä, mistä saa terveen koiran? - fffffffff
welshi-fani kirjoitti:
paljonko walesinspringerspanieli suunnilleen maksaa?
entä onko jotain hyviä kasvattaja vinkkejä, mistä saa terveen koiran?hinta varmaankin alle 1000e... olisiko 700-900e välillä. Enpäs ole walessin hintoja niin seuraillut. Tutustu esim. näihin sivuihin:
http://www.spanielworld.com/
joilta löydätkin sitten muita springerisivuja ja kasvattajien yhteystitoja. Katso koiranetistä eri kasvattajien koirien menestysmistä näyttelyissä ja mmyös muissa kokeissa, sekä tarkasta ettei ole sisäsiittoisuutta... Tässä sivu:
http://www.kennelliitto.fi/FI/KoiraNet - ......
kkkkkbbbb kirjoitti:
Itselläni on tällä hetkellä 6-vuotias englanninspringerspanieliuros, aivan mahtava koira. Mutta haastava se on ollut myös. Murrosiässä tuli jopa hammasta, ja riehumine meinasi mannä vähän väliä yli hilseen. Tämän kuitenkin tiesin koiraa hankkiessani. Englanninspringerspanieli, kuten myös Weilssi, on metsästyskoira, joka tarvitsee valtavasti puuhattavaa. Ja kärsivällisen sekä johdonmukaisen koulutuksen.
Meillä peruskoulutus aloitettiin heti, kun huojuva napero kotiin astui, ja säännöt pidettiin selvinä. Säännölliset ruoka- ja ulkoiluajat ja tarpeeksi virikkeitä ja harrastuksia, varsinkin pääkopan käyttöä vaativat leikit/temput ovat olleet iso apu.
Kun hankkii koiraa, kannattaa asiaan paneutua hieman perusteellisemmin, kuin vaikkapa akvaariota ostettaessa. Springerspanielia luonnehtisin jopa hieman vaativammaksi koiraksi, kuin montaa muuta. Jos sen älykkyyttä ja energisyyttä ei kanavoida oikein, voi elämä olla tosiaan hankalaa.
Ja mitä terveyteen tulee, on erittäin valitettavaa, mutta totta, että rodussa esiintyy melko paljon kyseisiä sairauksia. Kuitenkin, esim. korvatulehduksiin vaikuttaa koiran syömä ravinto hyvin paljon. Meidän pojan korvat pysyvät kunnossa, kun ruoka on oikeanlaista, ja tietysti korvat täytyy trimmata ja putsata aika usein.
Kannattaa paneutua koiran hankintaan oikein kunnolla ja kun oma rotu on selvillä, ei ole ehkä paras ostaa koiraa ensimmäisestä lehti-ilmoituksesta. Kasvattajissa on eroja, isoja ja todella ikäviä eroja. Perinnölliset sairaudet johtuvat juuri nimen imaan tytperistä ja välinpitämättömistä pentutehtailijoista. Kysele, tutki, käy katsomassa paikan päällä ja kysele. Lue alan lehtiä ja opiskele hieman koiran jalostusta. Totuushan on kuitenkin myös se, että täydellisistä vanhemmista voi syntyä myös täydellisen sairas pentu. Niinhän se menee meillä ihmisilläkin. On olemassa huonoa tuuria.
Itselleni ESS on mitä sopivin koira, enkä voisi olla siihen tyytyväisempi, mutta siitä olen varma, että ihan jokaiselle se ei sovi. Jos haluaa huomaamattoman ja erittäin rauhallisen koiran, kannattaa ehkää kääntää rotukirjan sivua. Itselläni myös seuraava koira on lähes 100% varmuudella ESS tai tolleri.
Oma koirani on sisällä erittäin rauhallinen, joskin intoutuu leikkimään hyvin kauankin kongillaan, jos luvan annan. Urokseni ei välitä lenkillä tuon taivaallista vastaantulevista koirista, oli se sitten narttu, uros, pentu, hiljainen tai rähisevä. Katsoo vain minua kysyvästi, että jatketaanhan matkaa.
Koulutuksissa se on lähes väsymätön, ja erittäin miellyttämishaluinen ja perso herkkupaloille. Koirani tunteekin näin ollen aika läjän sanoja ja osaa monia temppuja perustottelevaisuuden päälle. Agilityä se rakastaa.
Suosittelen ESS ja myös sen "serkkua": WSS aktiiviselle ihmiselle, jolla on todella aikaa ja halua harrastaa koiran kanssa. "Vaivansa" palkaksi saa erittäin viisaan ja mahdottoman rakastavan lemmikin.Kiitoksia vastauksista! Niinhän se on, että kaikki ei tykkää kaikesta, ja myöskin huono tuuri pennun hankinnassa voi käydä. Olemme tehneet aika perusteellista "tutkimustyötä" welshiä koskien, käyneet näyttelyssä katsomassa koiria ja olen ollut muutamaan kasvattajaan yhteydessä, eli emme ole ostamassa "sikaa säkissä"! ;) Mieleeni ei edes tulisi hankkia koiraa joltain "trokarilta". Kyllä rotukoira täytyy ottaa asiallisesta kennelistä!
Olemme tietoisia welshin aktiivisesta luonteesta ja ulkoilmaihmisinä tulemme varmasti tekemään pitkiä lenkkejä koiran kanssa, jotta se saa purkaa energiaansa ja saa tarvittavaa liikuntaa. Kyllähän tietysti rauhallisetkin koirat ovat kivoja, mutta veikkaanpa että itse tylsistyisin koiran liikaan velttouteen..... Suunnitelmissa on harrastaa welshin kanssa tokoa ja agilityä, ja olenkin ymmärtänyt että welshit ovat moisesta kovasti innoissaan! Eli jatkamme rodun tutkimista ja hyvien & luotettavien kasvattajien kartoittamista.... - 13 v. welshin omist.
Meidän perheellä on kaksi uros welshiä . Ne ovat mahtavia !! Ne rakastavat lapsia ja muita koiria ! ;O ja welsheillä on yksi niin sanottu allergia : vehnä , koska se ei tee karvalle ja iholle hyvää ja allergiat ovat muuten aika yksilöllisiä . Leikkasitko welshisi korvakarvoja !!?? SE saattoi johtua siitä . Kuinka usein puhdistit korvia ?? Tuo muka ongelma ei pidä paikkaansa ja mistä imet tätä väärää tietoa itseesi ? Ja tuo alin ongelma ei pidä paikkaansa lainkaan :( . Meidän uroksemme eivät ole agressiivisia päinvastoin . Meillä ne tulevat niin vieraiden koirien ( ihan sama mikä sukupuoli ) toimeen keskenään ja welshi on hyvä ja monipuolinen koira .
T: 13 v. welshin omistaja . - 13.v welshin omist.
Henni kirjoitti:
Taidat itse olla kasvattaja joka koettaa saada pentuja kaupaksi!
Koirani oli koko ajan eläinlääkärin hoidossa korviensa vuoksi. Ja et tosiaan taida tietää mikä verikorva on... kun sanot siitä noin. Verikorva on luppakorvaisilla yleistä koska ne heiluttavat/ravistelevat korviaan paljon. Kasvattaja kertoi tästä minulle kyllä!
Cockerspanieleilla tämä on vielä yleisempi.
Kannattaa todellakin tutustua rotuun jonkun ihmisen luona jolla on näitä koiria. Tietääpä mitä saa.
Ai vika omistajassa? Enpä usko että koiran geeneille mitään pystyin!leikkasikko koirasi korvakarvoja ja puhdistitko ne tarpeeksi usein ja tarkistelitko niitä ?? Tuo olisi varmaan auttanut paljon !
T:13 v. welshin omistaja
- Mapuccino
hyvästä rotuvalinnasta!
Itselläni waleseista kokemusta kolmen uroksen verran (vanhin nyt 7-v. ja nuorin 4-kk.) Aktiivisten koirien kanssa on koettu niin ilon kuin surunkin hetkiä.
Pentuajan kotikatastrofit voi välttää aktivoimalla pentua riittävästi. Kaluttuja kenkiä, jyrsittyjä sähköjohtoja, viherkasvien uudelleen istutusta ym. pientä askartelua saattaa silti olla tiedossa, mutta ne kuuluu asiaan puhuttaessa koiranpennusta, oli rotu sitten mikä tahansa.
Walesi on varsin monipuolinen harrastuskoira. Sohvanvaltauksen ja lenkkeilyn lisäksi meillä on harrastettu tokoa, agilityä, mejää, näyttelyitä ja metsästystäkin on tullut kokeiltua.
Walesit ovat melko fiksuja otuksia, joten ne oppivat uusia asioita nopeasti. Rotu ei kuitenkaan lukeudu helpoimmin koulutettaviin, sillä riistavietti ja toisinaan miellyttämishalun puute tekevät kouluttamisesta jokseenkin haastavaa. Perusttottelevaisuuden saavuttaa melko helposti mutta tokovalion tittelin eteen joutuu tekemään jo töitä.
Vaikka walesi kuuluu trimmattaviin rotuihin se on turkiltaan "pese ja pidä"-tyyppiä. Trimmausta vaatii silloin tällöin (riippuu yksilön karvankasvu vauhdista ja omasta mieltymyksestä turkin pituuden suhteen). Metsälenkeillä pitkiin karvoihin tietysti tarttuu kaikenlaista mutta roskat irtoavat melko helposti käsien ja harjan avulla ja jos koiraa ei ole tarkoitus juoksuttaa näyttelykehissä voi karvat pitää lyhyinä.
Joku aiemmista kirjoittajista teilasi rodun totaalisen sairaaksi mikä ei aivan pidä paikkaansa. On totta että waleseilla on joitakin perinnöllisiä sairauksia, joista kilpirauhasen vajaatoiminta taitaa tällä hetkellä olla yksi vakavimmista uhista. Luppakorvaisella rodulla (joihin kuuluvat myös noutajat, kanakoirat, ajavat koirat jne.) ilmenee korvatulehduksia jonkin verran pystykorvaisia enemmän mutta en ole kuullut että korvaongelmat olisi waleseilla mitenkään yleisiä.
Lisää tietoa ja jutustelua waleseista www.springerspanielit.com- .....
hyvästä ja asiallisesta vastauksesta! Tuollaiseksi tarmokkaaksi ja joskus vähän itsepäiseksikin olen welshin mieltänytkin. Meillä tosiaan olisi tarkoituksena harrastella tokoa ja mahd.agilityä tulevan koiramme kanssa. Näyttelyihin mitä todennäköisemmin emme ole menossa. Haluaisinkin kysyä, mitä tuumaat koiran leikkaamisesta heti kun mahdollista? Pentutehtailemaan emme ryhdy, ja tosiaan tuo näyttelytouhukaan ei varmaan ole meidän juttu.....
Luen parhaillaan koirakirjaa jossa kerrotaan että leikatut koirat eläisivät jopa onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää kuin leikkaamattomat. Tätähän ei toki ole tieteellisesti todistettu, mutta kirjassa ennemminkin suositeltiin koiran leikkauttamista jos tietää ettei käytä koiraa jalostukseen/näyttelyissä/tee pentuja.
Sinulla kun on kokemusta uroskoirista, niin pystytkö vertailemaan welshi urosta ja narttua, onko "vouhkaamisessa" paljon eroa. Ovatko nartut huomattavasti rauhallisempia jne.? - Mapuccino
..... kirjoitti:
hyvästä ja asiallisesta vastauksesta! Tuollaiseksi tarmokkaaksi ja joskus vähän itsepäiseksikin olen welshin mieltänytkin. Meillä tosiaan olisi tarkoituksena harrastella tokoa ja mahd.agilityä tulevan koiramme kanssa. Näyttelyihin mitä todennäköisemmin emme ole menossa. Haluaisinkin kysyä, mitä tuumaat koiran leikkaamisesta heti kun mahdollista? Pentutehtailemaan emme ryhdy, ja tosiaan tuo näyttelytouhukaan ei varmaan ole meidän juttu.....
Luen parhaillaan koirakirjaa jossa kerrotaan että leikatut koirat eläisivät jopa onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää kuin leikkaamattomat. Tätähän ei toki ole tieteellisesti todistettu, mutta kirjassa ennemminkin suositeltiin koiran leikkauttamista jos tietää ettei käytä koiraa jalostukseen/näyttelyissä/tee pentuja.
Sinulla kun on kokemusta uroskoirista, niin pystytkö vertailemaan welshi urosta ja narttua, onko "vouhkaamisessa" paljon eroa. Ovatko nartut huomattavasti rauhallisempia jne.?en osaa ottaa kantaa, en puolesta enkä vastaan. Monesti sanotaan että walesit ovat myöskin seksuaalisesti hyvin aktiivisia mutta itse en ole kokenut että se olisi ylitsepääsemätön ongelma ja niinpä omat urokseni ovat saaneet ja saavat tulevaisuudessakin säilyttää sukukalleutensa. Olen kyllä kuullut spanieleista, jotka nolostuttavat omistajiaan roikkumalla näiden tai vieraidenkin ihmisten jaloissa nytkyttäen itseään, mutta näissä tapauksissa spankku on ollut useimmiten cockeri eikä walesi. Meillä seksileikkejä harrastetaan vain koirien kesken ja silloinkin "junaleikit" ovat osa leikkiä. Itse tulkitsen että selkään hyppiminen(naiminen) on alistamista eli vanhempi uros yleensä on nuoremman selässä ja jos koira roikkuu ihmisen jalassa voisi epäillä koiran potevan jonkin sorttista johtajuusongelmaa, mikä on ratkaistavissa koulutuksella.
Myönnän että urosten ajatuksen kulku hieman takeltelee kun naapuruston nartuilla alkaa juoksut mutta ongelmia ei synny kun en päästä uroksia haistelemaan itse juoksuisia narttuja tai niiden jättämiä hajujälkiä.
Meillä tokoilu ja agility on ollut vain harrastelua eli kisoissa ei olla käyty (ehkä pennun kanssa sitten aikanaan) enkä ole varma että voiko leikatun/"pallipuolen" uroksen kanssa osallistua virallisiin kilpailuihin näissä lajeissa? Näyttelyihin ei leikatuilla uroksilla ole asiaa, mutta tokon ja agilityn osalta kannattaa selvittää asia ko. lajien sääntökirjoista.
No, tästä voisikin päätellä että olisin leikkauttamista vastaan... En kuitenkaan ole leikkauttamista vastaan, sillä jokainen koira on yksilö ja jos koiralla on tai tulee ongelmia seksivietin suhteen ei mielestäni leikkauttamisessa ole mitään väärää. Voi todella pitää paikkansa että leikattu koira olisi onnellisempi tai tasapainoisempi, koska nälän tarpeen tyydyttämisen jälkeen koirien elämässä on lisääntymisen tarve, jota sitten pyritään toteuttamaan kaikin tavoin ja usein nämä tavat ilmenevät varsin epätoivottuina ilmiöinä kuten käytöshäiriöinä. Kun lisäntymistarve "poistetaan" jää koiralle enemmän kapasitteettia keskittyä muihin asioihin.
Olen päässyt läheltä seuraamaan myös muutamia walesi narttuja ja olen todennut yleensä nartut ovat hieman uroksia rauhallisempia, tosin poikkeuksiakin löytyy. Useimmat nartut ovat nuorena samanlaisia hössöttäjiä kuin uroksetkin mutta nartut kypsyvät aikuisiksi uroksia nopeammin ja näin niiltä jää turhat vouhotukset pois, parien ensimmäisten juoksujen jälkeen.
Olen kuullut ja lukenut (tälläkin palstalla) kauhutarinoita WILLEISTÄ WALESEISTA, jotka tuhoavat kaiken eivätkä rauhoitu millään vaikka ovat jo aikuisia koiria. Tähän totean, että koulutuksella ja oikeanlaisella aktivoinnilla on suuri merkitys siihen kuinka willi walesista tulee.
Tuntemani nartut ovat melko omanarvonsa tuntevia ja pitävät itseään lähes kuninkaallisina, mikä ei kuitenkaan ole huono piirre, lähinnä huvittava. Nartut loukkaantuvat melko herkästi ja muistavat pitkään jos olet komentanut niitä väärään aikaan väärällä äänenpainolla. Esim. Erään ystäväni narttu oli pari vuotta sitten meillä hoidossa ja kuralenkin jälkeen kielsin sitä hyppäämästä sohvalle, koska emme olleet ehtineet vielä suihkuun. Tästä ylväs walesi rouva(koiralla kaksi pentuetta) otti sitten nokkiinsa niin ettei suihkun ja kuivattelun jälkeen suostunut enää kehoituksistakaan huolimatta nousemaan sohvalle vaan jäi mielenosoituksellisesti sohvan viereen esittäen kaltoin kohdeltua. Walesinartuilla on tämän kaltaisten episodien suhteen "norsun muisti", sillä hänen ylhäisyytensä ei edelleenkään suostu sohvalle ilman maanitteluja meillä vierraillessaan!
Urokset sensijaan eivät ota elämää niin "vakavasti", ja monesti komentelut menevät ohi korvien ja jos jokin vahingossa jää pään sisään niin se unohtuu piakkoin eikä menneitä enää muistella.
Tässä taas jotakin... - koira
Mapuccino kirjoitti:
en osaa ottaa kantaa, en puolesta enkä vastaan. Monesti sanotaan että walesit ovat myöskin seksuaalisesti hyvin aktiivisia mutta itse en ole kokenut että se olisi ylitsepääsemätön ongelma ja niinpä omat urokseni ovat saaneet ja saavat tulevaisuudessakin säilyttää sukukalleutensa. Olen kyllä kuullut spanieleista, jotka nolostuttavat omistajiaan roikkumalla näiden tai vieraidenkin ihmisten jaloissa nytkyttäen itseään, mutta näissä tapauksissa spankku on ollut useimmiten cockeri eikä walesi. Meillä seksileikkejä harrastetaan vain koirien kesken ja silloinkin "junaleikit" ovat osa leikkiä. Itse tulkitsen että selkään hyppiminen(naiminen) on alistamista eli vanhempi uros yleensä on nuoremman selässä ja jos koira roikkuu ihmisen jalassa voisi epäillä koiran potevan jonkin sorttista johtajuusongelmaa, mikä on ratkaistavissa koulutuksella.
Myönnän että urosten ajatuksen kulku hieman takeltelee kun naapuruston nartuilla alkaa juoksut mutta ongelmia ei synny kun en päästä uroksia haistelemaan itse juoksuisia narttuja tai niiden jättämiä hajujälkiä.
Meillä tokoilu ja agility on ollut vain harrastelua eli kisoissa ei olla käyty (ehkä pennun kanssa sitten aikanaan) enkä ole varma että voiko leikatun/"pallipuolen" uroksen kanssa osallistua virallisiin kilpailuihin näissä lajeissa? Näyttelyihin ei leikatuilla uroksilla ole asiaa, mutta tokon ja agilityn osalta kannattaa selvittää asia ko. lajien sääntökirjoista.
No, tästä voisikin päätellä että olisin leikkauttamista vastaan... En kuitenkaan ole leikkauttamista vastaan, sillä jokainen koira on yksilö ja jos koiralla on tai tulee ongelmia seksivietin suhteen ei mielestäni leikkauttamisessa ole mitään väärää. Voi todella pitää paikkansa että leikattu koira olisi onnellisempi tai tasapainoisempi, koska nälän tarpeen tyydyttämisen jälkeen koirien elämässä on lisääntymisen tarve, jota sitten pyritään toteuttamaan kaikin tavoin ja usein nämä tavat ilmenevät varsin epätoivottuina ilmiöinä kuten käytöshäiriöinä. Kun lisäntymistarve "poistetaan" jää koiralle enemmän kapasitteettia keskittyä muihin asioihin.
Olen päässyt läheltä seuraamaan myös muutamia walesi narttuja ja olen todennut yleensä nartut ovat hieman uroksia rauhallisempia, tosin poikkeuksiakin löytyy. Useimmat nartut ovat nuorena samanlaisia hössöttäjiä kuin uroksetkin mutta nartut kypsyvät aikuisiksi uroksia nopeammin ja näin niiltä jää turhat vouhotukset pois, parien ensimmäisten juoksujen jälkeen.
Olen kuullut ja lukenut (tälläkin palstalla) kauhutarinoita WILLEISTÄ WALESEISTA, jotka tuhoavat kaiken eivätkä rauhoitu millään vaikka ovat jo aikuisia koiria. Tähän totean, että koulutuksella ja oikeanlaisella aktivoinnilla on suuri merkitys siihen kuinka willi walesista tulee.
Tuntemani nartut ovat melko omanarvonsa tuntevia ja pitävät itseään lähes kuninkaallisina, mikä ei kuitenkaan ole huono piirre, lähinnä huvittava. Nartut loukkaantuvat melko herkästi ja muistavat pitkään jos olet komentanut niitä väärään aikaan väärällä äänenpainolla. Esim. Erään ystäväni narttu oli pari vuotta sitten meillä hoidossa ja kuralenkin jälkeen kielsin sitä hyppäämästä sohvalle, koska emme olleet ehtineet vielä suihkuun. Tästä ylväs walesi rouva(koiralla kaksi pentuetta) otti sitten nokkiinsa niin ettei suihkun ja kuivattelun jälkeen suostunut enää kehoituksistakaan huolimatta nousemaan sohvalle vaan jäi mielenosoituksellisesti sohvan viereen esittäen kaltoin kohdeltua. Walesinartuilla on tämän kaltaisten episodien suhteen "norsun muisti", sillä hänen ylhäisyytensä ei edelleenkään suostu sohvalle ilman maanitteluja meillä vierraillessaan!
Urokset sensijaan eivät ota elämää niin "vakavasti", ja monesti komentelut menevät ohi korvien ja jos jokin vahingossa jää pään sisään niin se unohtuu piakkoin eikä menneitä enää muistella.
Tässä taas jotakin...onko tällä koiralla metsästysvietti voimakas? pysyisikö pihalla vai lähtisikö hajujen perässä omille teilleen ?
- Mapuccino
koira kirjoitti:
onko tällä koiralla metsästysvietti voimakas? pysyisikö pihalla vai lähtisikö hajujen perässä omille teilleen ?
Riistavietin voimakkus on yksilöllistä mutta lähes kaikilla tuntemillani waleseilla viettiä löytyy. Useimmilla vietti on niin voimakas että kotipihat on aidattu ns. idioottivarmoilla aidoilla, sillä kun koira haistaa saati sitten näkee riistaa (riistaksi kelpaavat paremman puuttessa myös pikkulinnut, harakat, varikset, oravat, naapurin kissat, rusakot, peurat jne.) se lähtee kuin "nappi paidasta" samalla kadottaen kuulonsa jolloin perään on turha huudella.
Koulutuksella voi yrittää hallita viettiä, mutta en ole sellaista walesia nähnyt, joka jää takuuvarmasti joka kerta omistajan viereen päälistelemään kun riista (tms. jahdattava) lähtee nenän alta livohkaan. - bellawe
koira kirjoitti:
onko tällä koiralla metsästysvietti voimakas? pysyisikö pihalla vai lähtisikö hajujen perässä omille teilleen ?
On metsästyskoira, joten syö kyllä pikkulinnunpoikaset sun muut :( eli vietti on voimakas ja pesintäaikaan koira pitää pitää kiinni koska poikasia on joka puolella metsissä. Jänisten perään ei niin lähde.
- wss2
bellawe kirjoitti:
On metsästyskoira, joten syö kyllä pikkulinnunpoikaset sun muut :( eli vietti on voimakas ja pesintäaikaan koira pitää pitää kiinni koska poikasia on joka puolella metsissä. Jänisten perään ei niin lähde.
Ei kyllä pitäisi syödä, jos syö ei kyllä sovellu ylösajavaksi ja noutavaksi. Noin yleensä rodusta on kyllä saatavilla asiallisempaa tietoa, kuin tätä kautta, esim. rotuyhdistyksen http://www.springerspanielit.com ja http://www.spanieliliitto.fi
- *******
wss2 kirjoitti:
Ei kyllä pitäisi syödä, jos syö ei kyllä sovellu ylösajavaksi ja noutavaksi. Noin yleensä rodusta on kyllä saatavilla asiallisempaa tietoa, kuin tätä kautta, esim. rotuyhdistyksen http://www.springerspanielit.com ja http://www.spanieliliitto.fi
Kyllä niillä on riistavietti veressä ja linnun haju houkuttaa... ja metsästysvietti muutenkin jo petoeläingeenien vuoksi.
Meillä walessi kyllä noutaa sorsat mutta syö myös räkätinpojat mikäli vastaan tulee. Moni muukin koira söisi.
- miselle
Welshit ovat äärimmäisen hellyyden kipeitä ja miellyttämisen haluisia koiria. Hyvin leikkisä ja toiminnan haluinen kaveri kömpii viereen nukkumaan oikein mielellään. Miinuksiksi osaan oikeastaan mainita vain sen, että jos welshiä ei heti pienestä pitäen opeta olemaan yksin siitä koituu myöhemmin ongelmia. Sain oman welshini aikuisena poikana ja raukka kun ei ollut tottunut olemaan ollenkaan yksin tuli ongelmia. Se ilmaisee itseään oikein mielellään haukkumalla ja ulvomalla. Eikä tämä rajoitu vain siihen että se on yksin kotona. Ulvonta alkaa kun menen suihkuun tai vessaan. (Onneksi tilanne rauhoittunut huimasti) Nämä koirat rakastavat liikuntaa ja keppien hakemista. Ja ovat mielestäni näppäriä kouluttaa. Meidänkin poika vielä 7 vuotiaana ei yllätä oppimalla uuden tempun. Itse puran koirani energiaa ihan arkisiin asioihin, esim. hakemalla lehteä, siivotessa poika kuskaa vuodevaatteita ala kertaan.
Turkki on hyvinkin helppohoitoinen. Muutaman kuukauden välein käydään trimmerillä. Turkki hylkii likaa todella hyvin ja pysyy melko puhtaana. Reissussa tietenkin aina vähän rähjääntyy. Talvisin kannattaa käyttää pukua lämmikkeeksi, koska tuuheasta karvastaan huolimatta welshiltä puuttuu lämmittävä pohjaturkki joten pakkasilla se palelee.
Toivottavasti saatte pian oman sydämmen valloitajanne ja paljon iloisia leikki hetkiä! :) - myöhäinen vastaaja
Eli meillä on nyt vuosi mennyt, eikä yksikään aikaisemmista koiristamme ole ollut noin helppo koira. Ensi se positiivinen kokemus siis.
1. Ei tuhon tuhoa, kotona koira on ollut alusta asti hyvin rauhallinen, mutta alkuun oli kyllä yksinolot ihan muutamissa tunneissa, sekä toinen koira kaverina. Koti ei siis ole ikinä ollutr hyrskynmyrskyn, tavaroita on kyllä kanniskeltu, mutta ei pureksittu. Koiramme (uros) järjestelee omalle petilleen kaikenlaista, ja sieltä ne kadonneet tavarat löytyvätkin. Silmälasitkin, täysin ehjinä.
2. Sisäsiisteyskasvatus oli erittäin helppoa, parissa viikossa loppui ne vähätkin vahingot sisälle. Tosin öitä lyhennettiin molemmista päistä alkuun.
3. Älyttömän utelias ja helppo-oppinen koira. Sitä kiinnostaa aivan kaikki, mitä tehdään. Rohkea ja reipas, edes pentuna ei arkaillut mitään.
4. Todella aktiivinen ja iloinen ulkoilija. Riistaviettinen on, mutta ei lähde koskaan kauas vapaanakaan, koska sen luontainen työskentelyetäisyys on lyhyehkö. Meillä metsästyskäytössä, joten tietysti viettiä on pidetty yllä, eikä pyritty siitä eroon kouluttamaan.
5. Erittäin ihmisrakas, ja varsinkin lasten kanssa on ollut helppoa. Ei ollut sitä pureskeluvaihetta lainkaan, ei revi vaatteista, ei hypi vasten.
6. On myöskin hyvin "koirasosiaalinen", ja ainakin meillä on pienestä asti ollut tarkka lukemaan muiden koirien viestintää.
7. Kaikkinainen käsittely ja hoito on koiralle mieluisaa, kylpyynkin menee innokkaasti. Hyvin leppoisasti ottaa kaiken korvien puhdistuksesta trimmauksiin. Sillain; "okei, nyt teet tällaista, onpas hauskaa".
Sitten niitä miinuspuolia.
1. Helppo-oppisuus ei ole pelkästään hyvä asia, vaan se oppii myöskin erittäin herkästi ei-toivottuja tapoja. Siis aika altis on kouluttajan virheisiin suhteessa aikaisempiin (paimenkoiriimme). Toimivimmat keinot on todella yksinkertaiset käskyt, pilli, sekä naksutin koulutuksessa. On herkähkö, joten ääntä ei pidä korottaa, tosin meillä ei kyllä ole ollut tarvettakaan. Mutta hämmentyy helposti.
2. Ihmisrakkaus ei ole vain hyvä asia. On todella seurallinen , ja osaa olla jopa ärsyttävän seurallinenkin. Meillä lirahtelee vieläkin helposti innostuslirut, kun tulee kotiin. Vaikka sitten kävisikin vain pikaisesti kaupassa tai postilaatikolla, koira on aina yhtä innoissaan paluusta. Eli on jouduttu olemaan aika tarkkana sallituista rajoista.
3. Aktiivisuus ja liikunnantarve on sitten jatkuva, yhden päivän jälkeen alkaa helposti energia purkautumaan, jos ei pääse kunnolla irrottelemaan. Eli, kun sairastut vaikka flunssaan, niin jonkun muun on pystyttävä huolehtimaan koirasta,
4. Seurallisuus ja uteliaisuus. Joskus koira on todellakin jaloissa, ja se haluaisi osallistua aina. Teit sitten mitä tahansa. Se haluaisi tulla saunaan ja vessaankin kanssamme, ja tähän on jouduttu kiinnnittämään erityishuomiota koulutuksessa.
5. Koira on aika höntti, "koiramaailman adhd-tapaus". Alkaa höseltämään helposti, eikä opi kokemuksistaan. Tapaturma-alttiutta siis on selkeästi enemmän kuin aikaisemmilla mkoirillamme, joilla tuntui olevan itsesuojeluvaistoakin.
Koiraamme on monelta taholta luonnehdittu hyvin rauhalliseksi rotunsa omistajaksi. Eli ehkäpä siksikin ollaan päästy tosi helpolla. Liikuttamalla ei koiran energiaa saa purettua, mutta tämä tyyppi rakastaa jäljestämistä, ja se sujuu luonnostaan. Tarvitsee ehdottomasti tällaistakin toimintaa. Tehtyjen jälkien lisäksi myöskin luonnossa olemista vaatii paljon. Sanoisin, että useamman tunnin päivässä sen pitää päästä touhuamaan jotain.
Yhteenvetona siis. Kiva koira, jonka kanssa on helppo elää, kunhan vain muistaa sen perustarpeen, eli liikunnan. Ruokien kanssa ollaan jouduttu olemaan tarkkana, on jo kokemusta koiran iho-, ja korvaongelmasta, mutta allergiaruoalla ei ole ollut enää mitään ongelmia niiden suhteen. Mutta voipi olla, ettei seuraava koiramme ole kuitenkaan samaa rotua. Ehkä suurin "ongelma" on juuri sen alituinen tuppautuminen kaikkeen mahdolliseen, sekä ihmisten seurantarve. Ei ole mitään eroahdistuksia tms, mutta jaloissa se tahtoo pyöriä. - Walesia hankkimassa
Tää keskustelu on aika kuollut, mutta mistä ootte teijän walesit hankkinu? Siis kasvattaja, mieluusti kotisivut jos löytyy:) Sopiiko walesi kerrostaloon?
- pikku-myy4
Kotisivuosoitteita löytyy springerspanielit ry:n kasvattajasivulta.
http://www.springerspanielit.com - heh...
Omaa welshistä ei ole, mutta tyttäreni koira on tuttu tapaus. Tosi kiva koira nyt kolmevuotiaana, paitsi että se on kamala rosvo. Kiipeää ruuan perässä vaikka pöydälle ja kaikki kelpaa.
Alkuun se oli täysi riiviö. Pentuna tuhosi eräänä yönä kaikki olohuoneen kukat ja samalla meni uusi matto. Kiva herätys.. - Welshist
Jälleen vanhan ketjun jatkoa, mutta antaa mennä! Ainakin oma welshimme on todella tarkka ruuan suhteen ja saattaa saada allergiaoireita, kuten karvanlähtöä ja korvatulehduksia myös joistain vehnättömistäkin ruuista (laadukkaiksikin mielletyistä merkeistä). Korvatulehduskierre oli ainakin omalla koirallamme ruuan aiheuttamaa ja sopivalla ruualla ongelmat loppuivat. Ei päde varmastikkaan kaikkiin yksilöihin, mutta mikäli welshin kanssa on tälläista ongelmaa, kannattaa koittaa myös muutoksia ruokavaliossa. Muuten äärimmäisen vaivaton, joskin aktiivinen rotu, mikäli on tottunut koiria käsittelemään!
- rotuaharkitseva
Up...
Mitä kaikkia sairauksia koirillanne on ollut, ja onko niihin löytynyt apuja?
Kasvattajat vois kertoa pentueittensa sairauksista ja terveysongelmista,niiden hoidosta ja estämisestä.
Mitä ruokaa annatte welsseillenne?- Walesi
Meillä on nyt 10kk ikäinen walesi, aivan ihana kaveri. Ei isompia tuhoja ole tehnyt, muutaman johdon järsinyt poikki ja muutamaa kenkää maistellut. 1 korvatulehdus oli kesällä, kun emme hoksanneet kuivata korvaa uintiremuamisen päätteeksi tarpeeksi hyvin. Sen jälkeen on kuivattu hyvin, eikä korvien kanssa ole ollut ongelmia. Nyt on ilmeisesti virtsateiden tms. tulehdus, mutta lääkitys käynnissä. Hypoallergista nappulaa saa, toki muutakin herkkua välillä. Ihana kaveri, ystävällinen ihan kaikkia kohtaan, ehkä vähän arka joskus mm.lumiukkoja ja pensaita, lepattavia pressuja kohtaan 😊. Kaikki koirat ovat hänestä ystäviä myös, koosta ja rodusta välittämättä. Jatkuvasti mukana kaikkialla, n. 10krt päivässä meinaa kompastua, kun ihan vieressä aina nyöhää. Sisäisiistiksi oppi helposti, montakaan vahinkoa ei ole lattioiden tullut. Toki ulkoilutuksen määrä varmasti vaikutti asiaan. Ei eroahdistusta, jo hetimeille tultuaan joutui tottumaan myös yksinoloon. Tosin vuorotyöläisiä ollaan ja koululainen on heti koulun jälkeen ulkoiluttamassa eli hurjan pitkiä pätkiä ei joudu yksin olemaan kotona. ☺ Todella lempeä ja ihana koira, vallan jääräpää ja valikoivakuuloinen tosin 😀 ylittänyt koiraodotukseni aivan täysin !
- welshillinen
Kun kysyit sairauksista. Rotujrjestö on niitä kartoittanut. On todella moniterveysongelmaisia, terveitäkin on. Ongelmat kasaantuvat helposti joillekkin yksilöille, kuten meillä. Eikä todellakaan ole huonosta hoidosta kyse. Väitän olevani melko paljon tietävä. Ongelmasuvut ja kasvattajat on tiedossa, ne saa selville kysymällä vaikka fb:n ryhmästä. Meillä siis allergiat, atopia, hiivasyndrooma sekä kaikkea muuta ei kovin kivaa. Oireettomana pysyy tarkalla hoidolla, tarkoittaa lähinnä ruokaa, hiilihydraattirajoitus on tiukka. KOiraan ei myöskään voi käyttää muutakuin erittäin luomuja aineksia, esimerkiksi hellinkään korvapuhdiste ei käy, korvat turpoavat ja tulehdus on seurauksena. Lääkkeitä se ei tarvitse mitään, vastoin kaikkia eläinlääkäreiden ennakko-odotuksia. Karvat ajellaan, iho ei kestä nyppimistä. Stressittömään elämään pyritään, eli koira saa purkaa energiaansa sille mieluisiin tekemisiin, mutta toistoja se ei kestä, eli kisatavoitteita ei ole meillä. Hermorakenne on heikohko, mutta kotikoirana pärjäilee.
Hermorakenne onkin yksi huolestuttava asia koko rodussa, se on mielestäni jakautumassa. On paljon rodunedustajia, jotka eivät läpäise/läpäisisi edes taipumuskoetta. Joka on todella helppo. On kasvattajia, jotka eivät kiinnitä huomiota käyttöominaisuuksiin juurikaan. ERoahdistusta on rodussa aivan liikaa. Itse en ota enää ko. rodun edustajaa todennäköisesti ikinä. Riskit tällä hetkellä on aivan liian suuret, ja geeneissä laajoja ongelmia johtuen harkitsemattomasta jalostuksesta, ja liian ulkomuotopainotteisesta kasvatuksesta. Määrä ei korvaa laatua. On toki olemassa myös niitä hyviä kasvattajia. Niiden löytäminen, ja pennunsaaminen heiltä onkin eri asia. Meille on erirotuiset olleet ratkaisu. Ja näin on jatkossakin. Ei siksi, että emme rakastaisi lemmikkiämme- Mutta inhimillisesti ottaen, koiralla oli niin ikäviä terveysongelmia, että en halua jatkossa itkeä niin paljon niiden vuoksi. Ja rajoittaahan ne koiran elämää, ei siitä mihinkään pääse.
- AWSS
Meillä on nyt 2 vuotta ollut Walesi, aivan ihana kaveri. Uros, haluaa tutustua kaikkiin, miehet eivät ihan niin kiinnostavia ole, mutta muut koirat, lapset ja naiset ovat ehdottomasti tutustuttavien listalla. Kerrostalossa asutaan, eikä ongelmia ole yksin ollessa ollut. Johtunee siitä, että tuli suoraan meidän normi arkeen pienenä, eikä esimerkiksi loma aikaan, jolloin oltaisiin oltu kotosalla enemmän. Muutamia hampaan jälkiä löytyy kenkätelineestä, ja johtoja puri muutamat pienenä, mutta ei mitään isoja tuhoja tehnyt kertaakaan. Säännöllisesti lenkitettiin 4-5 krt päivässä, niin ei tullut vahinkojakaan sisälle kuin ehkä pari. Hömelöhän se on ja välillä ihan "kuuro", jatkuvasti jaloissa ja karvaakin irtoaa.. mutta entä sitten?
Ainakin toistaiseksi ollut varsin terve, korvien sisäkarvat leikkaamalla pysyy tuuletus parempana, eikä tulehduksia ole ollut enää(2 oli pienenä, kun ui ja oli karvaiset korvansisustat). Metsästyskäytössä ei meillä ole, viettiä kyllä löytyisi.
Mitä olen kuullut, on meillä käynyt tuuri, kun on näin helppo koira, vaikka luulen että siihen kyllä vaikuttaa myös koiran geenit, kasvattaja ja millaiseen perheeseen kotiutuu?- Meidänwales
Kyllä se suku varmaan jotain voi vaikuttaa.Meillä melkein saman ikänen,eikä ole sairastanut yhtään.Korvakarvat leikkaan koneella,myös sisäpinnan.Niin on kevyet,ja terveenä pysynyt.Kalleimmasta päästä on nappula jota syö,eikä ole siinä viljoja.Lisukkeeksi saa raakalihoja ja luita päivittäin.Iloinen koheltaja,ja joskus hetkeksi kuuroutuu,kun hajut vie.Mutta pysyy näköetäisyydellä,joskus ei vain heti kutsusta malta tulla.Ei ole eroahdistuksia,eikä mitään pelkoja.
Karvat koristehapsut leikellään ohennussaksilla välillä pois,koneella tassut ,korvat kaula ja hännänalus,on helppo ja siisti sellaisena.Eihän se karva ole niin tärkeä,kun ei näyttelyyn tuollaisena vaan vie XD
Tiedän useammankin walesin, mut ei nekään mitään sairaita kyllä ole,vaikka on täysin eri suvuista ja kenneleistä.Kyllä hoito,ruoka ja trimmailukin varmasti terveyteen vaikuttaa koiralla.Et ei varmaan liian vähällä turkinhoidolla, ja väärällä ruualla terveenä pysy.Mut ei kyllä pysy muutkaan rodut,jos trimmausta vaativat,ja viljoja ei kestä.
Liikuntaa,leikkiä ja muuta touhuamista koira kyllä jaksaisi enemmänkin. - Anonyymi
Meidänwales kirjoitti:
Kyllä se suku varmaan jotain voi vaikuttaa.Meillä melkein saman ikänen,eikä ole sairastanut yhtään.Korvakarvat leikkaan koneella,myös sisäpinnan.Niin on kevyet,ja terveenä pysynyt.Kalleimmasta päästä on nappula jota syö,eikä ole siinä viljoja.Lisukkeeksi saa raakalihoja ja luita päivittäin.Iloinen koheltaja,ja joskus hetkeksi kuuroutuu,kun hajut vie.Mutta pysyy näköetäisyydellä,joskus ei vain heti kutsusta malta tulla.Ei ole eroahdistuksia,eikä mitään pelkoja.
Karvat koristehapsut leikellään ohennussaksilla välillä pois,koneella tassut ,korvat kaula ja hännänalus,on helppo ja siisti sellaisena.Eihän se karva ole niin tärkeä,kun ei näyttelyyn tuollaisena vaan vie XD
Tiedän useammankin walesin, mut ei nekään mitään sairaita kyllä ole,vaikka on täysin eri suvuista ja kenneleistä.Kyllä hoito,ruoka ja trimmailukin varmasti terveyteen vaikuttaa koiralla.Et ei varmaan liian vähällä turkinhoidolla, ja väärällä ruualla terveenä pysy.Mut ei kyllä pysy muutkaan rodut,jos trimmausta vaativat,ja viljoja ei kestä.
Liikuntaa,leikkiä ja muuta touhuamista koira kyllä jaksaisi enemmänkin.Juu, eikä oikeastaan ihme jos koira sairastuu halvoista vehnäruuista.Eihän niitä kukaan asioista tietävä koiralleen syötä.Meillä menee ruoka samaan tapaan kun sulla, ja hammaskivi pysyy poissa rustoluilla.
Koira on väsymätön, sosiaalinen ja peloton.Rakenteeltaan terveeksi tutkittu ja liikkeitä on näyttelyissä kehuttu.
Olen nähnyt myös toisenlaisia, ylipainoisia ja pönäköitä.Arkoja, jotka ei uskalla vieraan koiran eikä ihmisenkään luo.
Jos rotua harkitsee, kannattaa katsoa että vanhemmilla terveystulikset kunnissa ja taipumuskoe suoritettu.Se kertoo paljon koiran käyttöominaisuuksista.Näyttelytuloksia on hyvä muutamia olla, että tietää onko oikeanlainen tuomarien mielestä.
Emon luonteeseen kannattaa kiinnittää huomiota, ei saa tietenkään olla yhtään arka, ja pentujenkin oltava uteliaita ja rohkeita.
Sopivan kokoinen rotu moneen harrastukseen, ja hyvä perhekoira liikunnalliseen kotiin.
- Anonyymi
Walesien luonteeseen kannattaa jalostuksessa todellakin kasvattajien kiinnittää enemmän huomiota. Liikaa näkyy arkoja, vieraita väisteleviä koiria.
Osa koirista myös aivan liian raskaita, ja kömpelöitä rodun alkuperäiseen tarkoitukseen, metsästykseen.
Silmien tarkemmat,conioskopiatutkimukset tarpeelliset myös, ja terveeksi tutkuttu vanhemmat muutenkin.
Liikaa käytetään myös samoja koiria. Se ei auta rodun geenien monimuotoisuuteen yhtään.
Nartun omistajan kannattaa kysellä jalostustoimikunnalta,vähemmän käytettyjä sukuja. Ja etsiä sieltä hyviä uroksia . Luonne, terveys, monimuotoisuus tärkeää jalostuksessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1363895- 851915
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151781Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541422Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi511363Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1311327VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu981282- 701166
- 691043
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1131022