Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Sävel.

    Rakkaus,
    sen sävel.

    Vääristynny,
    epävireinen vaikeroi.

    Sielun lehdet,
    repaleiset.

    Yön mustaan,
    kanjoniin ,
    sen syvyyksiin
    kumajaa.

    Särkyny soitin,
    putoaa,
    yön mustaan syliin.

    Röyhkiönä lepää,
    raunioituneita,
    rakkauden tarinoita.

    Joita ei kukaan kaipaa,
    ei kysy.

    Ei etsi omaansa,
    aavemaisina .
    vapisevat siivet,
    ympärilleen kietoutuu.
    4202
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Kovin koskettava jälleen kerran on runosi,
    tuo syksyn haikeus herättää meissä kaihoisia
    runoja, kauniita ja kaipaavia.

    Sielun lehdet on repaleisena välillä varmaan
    meillä itse kullakin,mutta runoihin on hyvä
    purkaa tuntojaan,ken sen taitaa, ja sinähän
    sen osaat.

    Kiitos tästä haikeudesta, aurinkoisen pv:n
    jatkoa, tuulikin laulaa kaihoisaa säveltä.

    Äänestä

    • Taas kaikkeni oon antanu,
      istuin tähän.
      Riittää näköjään,
      noita elämä sivuja.

      Tuo rakkaus se vieki.
      aikamoisen tilan.
      Oli sitä ,tai ei ,
      niin sitä kaikki janoo.

      Rellu ,kiitos et sinulla aikaa,
      pipahtaa Töllissäni.
      Iltapäivä jo ja
      saa taas hetken levähtää.

      Sinulle voimia ja kiitos.Liisa

      Äänestä

    Vehreys versoo
    sydänjuurista,

    kietoutuneista käsistä,
    suutelevien sormien
    kuultavasta kuorosta,

    halvaavien huulten
    hengittävästä laulusta,

    katseiden hengittävästä
    elinvoimasta,

    ihopintojen kuiskauksesta
    kasvavasta,

    rengastuvista vuosista,
    rakkauden rungosta.

    -Rakkaudella Tulitukalle-

    Äänestä

    • Runkoa vasten,
      tarvitsen sen.

      En vain sanoina,
      siinä lähelläni ,iholani.


      Piiskaa liikaa,
      lupaukset ,jotka ei anna.

      Näinkö elämä kohtelee,
      vain juurettonia ,
      rakkaudesta sanoituksia?

      Eikö olla ,
      sen ison kiven takana,
      sielä mumistaan?

      Juurilleen sinne,
      syvyyksiin käy tie.

      Onko elämää,
      joka esiin tuo,
      rakkauden?

      Oii-Luonteva- raskaat anturat nyt Liisalla

      (Rakkaudella ,oot kultanen.Liia

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    TöllinLiisa kirjoitti:

    Rakkaus,
    sen sävel.

    Vääristynny,
    epävireinen vaikeroi.

    Sielun lehdet,
    repaleiset.

    Yön mustaan,
    kanjoniin ,
    sen syvyyksiin
    kumajaa.

    Särkyny soitin,
    putoaa,
    yön mustaan syliin.

    Röyhkiönä lepää,
    raunioituneita,
    rakkauden tarinoita.

    Joita ei kukaan kaipaa,
    ei kysy.

    Ei etsi omaansa,
    aavemaisina .
    vapisevat siivet,
    ympärilleen kietoutuu.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu