JATKUU...
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Minä laskin kynän sivuun ja suljin koulukirjan. Sitten raahauduin sänkyyn. Halusin nukahtaa mahdollisimman nopeasti. Halusin päästä pois siitä ahdistuneesta ja tukalasta tunteesta joka minua riivasi. Onneksi uni tuli nopeasti väsyneisiin silmiini. Minä nukahdin. Viimeinen asia jonka kuulin, oli Sharonin tasainen hengitys minun lähelläni. Hän halusi nukkua kanssani samassa huoneessa. Mokomakin pelkuri.
Minä heräsin rasahdukseen. Mistä se kuului?
"Sharon...?"
"Lopeta!" Sharon huudahti unissaan kun yritin ravistella häntä hereille. Rasahdus kuului uudelleen ja minä kurkistin ikkunasta pihalle. Joku käveli aivan selvästi puutarhassa! Samassa joku tarttui paljaisiin nilkkoihini.
"Ei! Apua! Päästä heti irti! Sharooon...!"
Minä säpsähdin hereille. Äh -se olikin vain unta- typerä painajainen. Nousin sängyltä ja hipaisin hellästi pikkusisareni poskea. Lasi kylmää vettä tekisi terää. Minä laskeuduin portaat alakertaan ja vasta keittiössä laitoin valot päälle. Äiti ja isä nukkuivat alakerrassa enkä halunnut herättää heitä sillä nukahtaminen oli ollut heillekkin vaikeaa. Laskin hanasta lasiin suorastaan jäistä vettä ja join. Yöpaidan rinnus kastui, mutta sillä ei ollut kai väliä... käännyin ja suljin lampun. Hetkonen... minä katsahdin keittiön hanaa. Olin varma että suljin sen! Vesi ryöppysi alla olevaan lasiin paineella. Riensin sammuttamaan sen. Veitsikin oli jäänyt tiskipöydälle. Kuka oli syönyt voileipiä? Mutta... mutta eihän tuo ollutkaan mikään voiveitsi! Katsoin tarkemmin pimeässä. Se oli lihaveitsi. Karmiva ajatus tulvahti mieleeni ja minua puistatti. En tainnut olla huoneessa yksin...
"Äiti! Isä!" Minä huusin ja kompastuin ovella räsymattoon.
"Äh... äiti!"
"Mikä hätänä? Kävitkö keittiössä?" Isä sytytti yölampun ja hän näytti yhtä kummastuneelta kuin minäkin.
"Missä äiti on?" Hän kysyi.
"En minä tiedä..." Vastasin ja menin aivan isän lähelle ja halasin häntä kun en muutakaan keksinyt.
"Se hullu on täällä talossa!"
Isän käsipuolessa minä hiippailin pitkin yläkerran käytävää. Vessasta kuului köhinää. MURHAAJA.Isä nappasi linkkuveitsen suorien housujensa taskusta, jotka oli pukenut päälleen kaiken varalta.
"Avaa ovi hitaasti." Hän käski. Minä tein niin ja olin törmätä johonkin.
"PAULA!" Äiti kirkaisi ja katsoi isää linkkuveitsi kädessä.
"Mitä ihmettä te teette...?"
Isän kanssa me selitimme äidillekin, mistä on kyse. Äiti näytti todella järkyttyneeltä. Hän halusi mennä heti hakemaan Sharonin luoksemme, ettei hänelle sattuisi mitään.
Kun astelimme kaikki kolme huoneeni ovelle, näimme suloisesti kippurassa makaavan Sharonin sängylläni yhä unessa. Hänen vieressään oli joku toinenkin. Joku joka istui.
"Koirako tuo on?" Kysyin huononäköisenä isältä ja hän pudisti päätään. Pimeässä erotin luihun äänen ja hitaasti kuulin Sharonin puhkeavan kyyneliin.
"Silvottuna vai paistettuna?" Hän kysyi.
Olin niin paniikissa, etten voinut sanoa mitään. Silmät sokeina lähdin juoksemaan kohti keittiötä mielessäni tiskipöydällä oleva veitsi. Olisin ottanut sen kaiken varalta taskuun... mutta se ei ollut siellä enää.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Komments.... Jatkoa tulossa. =)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Minä laskin kynän sivuun ja suljin koulukirjan. Sitten raahauduin sänkyyn. Halusin nukahtaa mahdollisimman nopeasti. Halusin päästä pois siitä ahdistuneesta ja tukalasta tunteesta joka minua riivasi. Onneksi uni tuli nopeasti väsyneisiin silmiini. Minä nukahdin. Viimeinen asia jonka kuulin, oli Sharonin tasainen hengitys minun lähelläni. Hän halusi nukkua kanssani samassa huoneessa. Mokomakin pelkuri.
Minä heräsin rasahdukseen. Mistä se kuului?
"Sharon...?"
"Lopeta!" Sharon huudahti unissaan kun yritin ravistella häntä hereille. Rasahdus kuului uudelleen ja minä kurkistin ikkunasta pihalle. Joku käveli aivan selvästi puutarhassa! Samassa joku tarttui paljaisiin nilkkoihini.
"Ei! Apua! Päästä heti irti! Sharooon...!"
Minä säpsähdin hereille. Äh -se olikin vain unta- typerä painajainen. Nousin sängyltä ja hipaisin hellästi pikkusisareni poskea. Lasi kylmää vettä tekisi terää. Minä laskeuduin portaat alakertaan ja vasta keittiössä laitoin valot päälle. Äiti ja isä nukkuivat alakerrassa enkä halunnut herättää heitä sillä nukahtaminen oli ollut heillekkin vaikeaa. Laskin hanasta lasiin suorastaan jäistä vettä ja join. Yöpaidan rinnus kastui, mutta sillä ei ollut kai väliä... käännyin ja suljin lampun. Hetkonen... minä katsahdin keittiön hanaa. Olin varma että suljin sen! Vesi ryöppysi alla olevaan lasiin paineella. Riensin sammuttamaan sen. Veitsikin oli jäänyt tiskipöydälle. Kuka oli syönyt voileipiä? Mutta... mutta eihän tuo ollutkaan mikään voiveitsi! Katsoin tarkemmin pimeässä. Se oli lihaveitsi. Karmiva ajatus tulvahti mieleeni ja minua puistatti. En tainnut olla huoneessa yksin...
"Äiti! Isä!" Minä huusin ja kompastuin ovella räsymattoon.
"Äh... äiti!"
"Mikä hätänä? Kävitkö keittiössä?" Isä sytytti yölampun ja hän näytti yhtä kummastuneelta kuin minäkin.
"Missä äiti on?" Hän kysyi.
"En minä tiedä..." Vastasin ja menin aivan isän lähelle ja halasin häntä kun en muutakaan keksinyt.
"Se hullu on täällä talossa!"
Isän käsipuolessa minä hiippailin pitkin yläkerran käytävää. Vessasta kuului köhinää. MURHAAJA.Isä nappasi linkkuveitsen suorien housujensa taskusta, jotka oli pukenut päälleen kaiken varalta.
"Avaa ovi hitaasti." Hän käski. Minä tein niin ja olin törmätä johonkin.
"PAULA!" Äiti kirkaisi ja katsoi isää linkkuveitsi kädessä.
"Mitä ihmettä te teette...?"
Isän kanssa me selitimme äidillekin, mistä on kyse. Äiti näytti todella järkyttyneeltä. Hän halusi mennä heti hakemaan Sharonin luoksemme, ettei hänelle sattuisi mitään.
Kun astelimme kaikki kolme huoneeni ovelle, näimme suloisesti kippurassa makaavan Sharonin sängylläni yhä unessa. Hänen vieressään oli joku toinenkin. Joku joka istui.
"Koirako tuo on?" Kysyin huononäköisenä isältä ja hän pudisti päätään. Pimeässä erotin luihun äänen ja hitaasti kuulin Sharonin puhkeavan kyyneliin.
"Silvottuna vai paistettuna?" Hän kysyi.
Olin niin paniikissa, etten voinut sanoa mitään. Silmät sokeina lähdin juoksemaan kohti keittiötä mielessäni tiskipöydällä oleva veitsi. Olisin ottanut sen kaiken varalta taskuun... mutta se ei ollut siellä enää.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Komments.... Jatkoa tulossa. =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
äkkiä jatkoo lisää, jännä juttu!!
Jatka jatka...
Haluun jatkoo!!!
Jatkoaaa
aivan mahtavaa... saisko jatkoa mahollisimman pian..!!! =))
Mä jatkan, kun tulee taas ns.inspiraatio. X)-
-Silvottuna vai paistettuna?
-Ei, mieluummin kukkakaalilratiinin kanssa ja pippuria päällä. Kiitoooos!!
Voi jessus. :)
Iiii.... x)
No juu-u. Tavallaan karmiva tuo "silvottuna vai paistettuna"-juttu, mutta samalla tuo jonkinverran keveyttä muuten "vakavaan" tilanteeseen... :D
Voi jellona.. Minä aivan häkellyin lukiessani näitä kolmea osaa.. En ymmärtänytkään miten hyvä voisit olla tällä, hmmm, jännitys alalla..! *wirn*
Ota se ihan vaan kohteliasuutena.. Meinaan että sinähän yleensä kirjoitat näistä rakkausjutuista..! :)
Mutta jatkat ihmeessä ja nopeasti!
Minä kun luulin että olet kuollut kun sinusta ei ollut kuulunut mitään pitkään aikaan. *whee*
Mutta jep-jep. Odotellaan inspistä niin että voin taas jatkaa. ^^ Ihanaa että pidit tuosta novesta!!
*ms Lova Lova*
Tai Love, miten vain. O_o