Kaikki tapahtui viime kesänä, kun halusin vähäks aikaa ottaa etäisyyttä Suomeen. Olin kaverin kanssa liikenteessä ja pidimme majaa Kölnissä eräällä leirinäalueella. Kaverini halusi välttämättä käydä Berliinissä ja viimen suostuin hänen vaatimukseen. Minä olin jo aiemmin käynyt kolme kertaa siellä, joten matka ei kovinkaan kiinnostanut minua varsinkin kun Kölnistä on sinne varsin pitkä matka, ns. wochenende lipulla matka kesti 9 tuntia ja matkaan sisältyi viisi junanvaihtoa.
No iltapävällä saavuimme Zoologisher gartenille ja kiertelimme sitten keskusta-alueella mm Alexsanderplatsilla, Branderbusrgin torilla, Pääsimme käymään valtiopäivätalolla, sen katolla sijaitsevalla näköalatasanteella, Sieltä oli hienot näkymät aurinkoiseen ja helteiseen Berliinin keskusta-alueelle, loppuillasta eksyimme vahingossa jalkapallon MM-kisoja varten rakennetulle fani-alueelle ja katsoimme isolta screeniltä lopun ottelusta, jossa Ruotsi nyhjäsi maalittoman tasapelin Trinidad & Tobacon kanssa. Sitten kävelimme parin kilometrin mittaisen fanikadun läpi (jossa oli aika paljon porukkaa seuraamassa kisoja) Tiergartenille ja kävelimme suuren puiston kautta takaisin Zologisher gartenin rautatie asemalle.
Siinä vaiheessa ilta alkoi hämärtymään yöksi, eikä meillä ollut mitään hajua yöpaikasta. Minä en jostain syystä jaksanut nähdä vaivaa yöpaikan etsimiseen, muistin sitten erään Bodsdamin lähellä sijainneen leirintä-alueen, jossa olin yöpynyt edellisellä Berliinin reissulla muutamia vuosia aiemmin. Sitten hypättiin Bodsdamiin menevään S-baanaan ja muistin hämärästi sen aseman, missä piti jäädä pois ja se oli pari asemaa ennen Podsdamin Hbf:ää. Asemalla sitten katseltiin kartasta joskus vähän ennen puoltayötä leirintä-alueen sijaintia, mutta sitä ei löytynytkään kartalta ollenkaan. Näytti siltä että koko paikka oli suljettu edellisen käyntini jälkeen. No minä en pahemmin häkeltynyt tilanteesta. Tsekkasin sitten kartalta että runsaan kilometrin päässä sijaitsi metsäalue ja aloimme lampsimaan sinne suuntaan. Olihan mulla teltta mukana ja ajattelin että etsitään jostain tammen juurelta makoisa paikka.
Käveltiin sitten jonkinlaista pyörätietä pitkin ja saavuttiin kaavailemaan paikkaan. Matkan aikana törmäsin erääseen bussipysäkkiin, josta heräsi muistot vuosien takaa. Silloin hortoilin yksinään rullaluistimien kanssa ja etsin sitä leirintä aluetta, ko. pysäkillä kävin silloin katsomassa karttaa ja löysin sitten viimeinkin sen leirintäalueen. Nyt ei tuota toivoa ollut. Oli vain pimeä yö ja ei auttanut muuta kuin poiketa siltä pyörätieltä metsän siimekseen. Kaverini vähän epäröi, eikä uskaltanut aluksi tulla perässä
minä rohkasin häntä ja sanoin alahan nyt tulla, ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole. Piti sitten katsoa että kukaan muu ei nähnyt temppuamme ja etsiä sellainen paikka, josta meitä ei huomattaisi. Minä vanhana sissinä olin kyllä saanut siihen koulutuksen ja nyt niitä taitoja sai hyödyntää Keski-Euroopan sydämmessä.
Jostain etäältä kuului mölysammakkojen kurnutusta ja siitä tuli mieleen joku eksoottinen sademetsä. Hyvin erikoiselta se ääni kuulosti. Käveltyämme tarpeeksi kauas tieltä löytyi sovivan oloinen paikka ja ajattelin että ei muutakuin tähän vaan sitten nukkumaan. En viitsinyt edes pystyttää telttaa, kun oli lämmin yö ja kirkas taivas ajattelin että pelkkä retkipatja riittää ja kaivauduimme makuupusseihin. Teltan pystyttäminen pilkkopimessä metsässä tuntui turhan vaivalloiselta operaatiolta. Siinä sitten vähän joutui hyttysiä hätistelemään, yllätys oli että Saksastakin niitä löytyy. Uni oli vähän katkonaista. Sitä heräili 15-30 min välein ja yritti etsiä parempaa asentoa. Sitten pikkuhiljaa aamu alkoi sarastaa ja linnut aloittivat konserttinsa. Kaikki meni oikeastaan hyvin siihen asti kunnes joskus klo 4-5 aikoihin koimme karmean herätyksen. Jostain läheltä kuului sydäntä riipivä karjaisu. En nähnyt siinä pusikossa äänen aiheuttajaa, vaikka valoisaa jo oli. En tiedä oliko se ihmisen vai eläimen aiheuttama. katselimme kaverin kanssa toisiamme ja hetken aprikoin mihin suuntaan tästä lähdetään perääntymään pakoon. Karjunta toistui useamman kerran mutta se etääntyi kauemmaksi ja sitten ajattelin että ei tässä mitään vaaraa ole. Jatkoimme unia, eikä kumpikaan puhunut mitään.
Myöhemmin tuli mieleen että olisikohan se ollut joku villisika tai sitten mielipuolinen ihminen. Sellaiselta ääni kuulosti.
Jatkoimme sitten muutaman tunnin makoilua ja välillä sitä oli unessakin. Jonkun ajan päästä huomasin että muutaman kymmenen metrin päässä oli lenkkipolku ja siellä liikkui lenkkeilijöitä. Ajattelin että eiköhän olisi parempi nousta ja sanoin kaverille että lähetään menemään, muuten joku saattaa huomata meidät. Niin sitten tehtiin ja kello oli jotain 9 aamulla. Kävellessämme takaisin asemalle löysin rähjääntyneen näköisen portin, jossa kerrottiin että leirintäalue oli suljettu ja mainittiin että lähin alue sijaitsi jossain 10 km päässä. Podsdamissa hypättiin junaan ja menimme Frankfurtin kautta takaisin Kölniin, josta kaverini paluulento Suomeen lähti seuraavana aamuna ja minä jäin jatkamaan saksan reissua yksinään.
Olisko kellään muulla vastaavankaltaisia kokemuksia omatoimimatkoilta?
No iltapävällä saavuimme Zoologisher gartenille ja kiertelimme sitten keskusta-alueella mm Alexsanderplatsilla, Branderbusrgin torilla, Pääsimme käymään valtiopäivätalolla, sen katolla sijaitsevalla näköalatasanteella, Sieltä oli hienot näkymät aurinkoiseen ja helteiseen Berliinin keskusta-alueelle, loppuillasta eksyimme vahingossa jalkapallon MM-kisoja varten rakennetulle fani-alueelle ja katsoimme isolta screeniltä lopun ottelusta, jossa Ruotsi nyhjäsi maalittoman tasapelin Trinidad & Tobacon kanssa. Sitten kävelimme parin kilometrin mittaisen fanikadun läpi (jossa oli aika paljon porukkaa seuraamassa kisoja) Tiergartenille ja kävelimme suuren puiston kautta takaisin Zologisher gartenin rautatie asemalle.
Siinä vaiheessa ilta alkoi hämärtymään yöksi, eikä meillä ollut mitään hajua yöpaikasta. Minä en jostain syystä jaksanut nähdä vaivaa yöpaikan etsimiseen, muistin sitten erään Bodsdamin lähellä sijainneen leirintä-alueen, jossa olin yöpynyt edellisellä Berliinin reissulla muutamia vuosia aiemmin. Sitten hypättiin Bodsdamiin menevään S-baanaan ja muistin hämärästi sen aseman, missä piti jäädä pois ja se oli pari asemaa ennen Podsdamin Hbf:ää. Asemalla sitten katseltiin kartasta joskus vähän ennen puoltayötä leirintä-alueen sijaintia, mutta sitä ei löytynytkään kartalta ollenkaan. Näytti siltä että koko paikka oli suljettu edellisen käyntini jälkeen. No minä en pahemmin häkeltynyt tilanteesta. Tsekkasin sitten kartalta että runsaan kilometrin päässä sijaitsi metsäalue ja aloimme lampsimaan sinne suuntaan. Olihan mulla teltta mukana ja ajattelin että etsitään jostain tammen juurelta makoisa paikka.
Käveltiin sitten jonkinlaista pyörätietä pitkin ja saavuttiin kaavailemaan paikkaan. Matkan aikana törmäsin erääseen bussipysäkkiin, josta heräsi muistot vuosien takaa. Silloin hortoilin yksinään rullaluistimien kanssa ja etsin sitä leirintä aluetta, ko. pysäkillä kävin silloin katsomassa karttaa ja löysin sitten viimeinkin sen leirintäalueen. Nyt ei tuota toivoa ollut. Oli vain pimeä yö ja ei auttanut muuta kuin poiketa siltä pyörätieltä metsän siimekseen. Kaverini vähän epäröi, eikä uskaltanut aluksi tulla perässä
minä rohkasin häntä ja sanoin alahan nyt tulla, ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole. Piti sitten katsoa että kukaan muu ei nähnyt temppuamme ja etsiä sellainen paikka, josta meitä ei huomattaisi. Minä vanhana sissinä olin kyllä saanut siihen koulutuksen ja nyt niitä taitoja sai hyödyntää Keski-Euroopan sydämmessä.
Jostain etäältä kuului mölysammakkojen kurnutusta ja siitä tuli mieleen joku eksoottinen sademetsä. Hyvin erikoiselta se ääni kuulosti. Käveltyämme tarpeeksi kauas tieltä löytyi sovivan oloinen paikka ja ajattelin että ei muutakuin tähän vaan sitten nukkumaan. En viitsinyt edes pystyttää telttaa, kun oli lämmin yö ja kirkas taivas ajattelin että pelkkä retkipatja riittää ja kaivauduimme makuupusseihin. Teltan pystyttäminen pilkkopimessä metsässä tuntui turhan vaivalloiselta operaatiolta. Siinä sitten vähän joutui hyttysiä hätistelemään, yllätys oli että Saksastakin niitä löytyy. Uni oli vähän katkonaista. Sitä heräili 15-30 min välein ja yritti etsiä parempaa asentoa. Sitten pikkuhiljaa aamu alkoi sarastaa ja linnut aloittivat konserttinsa. Kaikki meni oikeastaan hyvin siihen asti kunnes joskus klo 4-5 aikoihin koimme karmean herätyksen. Jostain läheltä kuului sydäntä riipivä karjaisu. En nähnyt siinä pusikossa äänen aiheuttajaa, vaikka valoisaa jo oli. En tiedä oliko se ihmisen vai eläimen aiheuttama. katselimme kaverin kanssa toisiamme ja hetken aprikoin mihin suuntaan tästä lähdetään perääntymään pakoon. Karjunta toistui useamman kerran mutta se etääntyi kauemmaksi ja sitten ajattelin että ei tässä mitään vaaraa ole. Jatkoimme unia, eikä kumpikaan puhunut mitään.
Myöhemmin tuli mieleen että olisikohan se ollut joku villisika tai sitten mielipuolinen ihminen. Sellaiselta ääni kuulosti.
Jatkoimme sitten muutaman tunnin makoilua ja välillä sitä oli unessakin. Jonkun ajan päästä huomasin että muutaman kymmenen metrin päässä oli lenkkipolku ja siellä liikkui lenkkeilijöitä. Ajattelin että eiköhän olisi parempi nousta ja sanoin kaverille että lähetään menemään, muuten joku saattaa huomata meidät. Niin sitten tehtiin ja kello oli jotain 9 aamulla. Kävellessämme takaisin asemalle löysin rähjääntyneen näköisen portin, jossa kerrottiin että leirintäalue oli suljettu ja mainittiin että lähin alue sijaitsi jossain 10 km päässä. Podsdamissa hypättiin junaan ja menimme Frankfurtin kautta takaisin Kölniin, josta kaverini paluulento Suomeen lähti seuraavana aamuna ja minä jäin jatkamaan saksan reissua yksinään.
Olisko kellään muulla vastaavankaltaisia kokemuksia omatoimimatkoilta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.