Merimiehen suru
Katsoi ulapalle
mies nuori pörröpäinen
silmin kyyneltyvin.
Maahan päänsä painoi
vastaantulijoilta surunsa kätki.
Merisavuja murtuneena
seuraili
monien merien kävijä
yksinänsä vaiti istui.
Monet rajut myrskyt riepotellut
ahnaissa armottomissa aallokoissa
rinnassaaan pelon siemen
kotisatamaansa salaa kaihonnut.
Tyttö rakas satamassa
merimiestä,
rakastaan itkee.
Luojan rajua työtä kammoksuen
peläten myrskyn voimaa
armaansa aluksen
meren syvyyksiin katoamista.
**
Myrskyin laantuessa
ankkuroitui alus kotisatamaan.
Ei näkynyt pikku enkeliä
rakasta tyttöä
avosylin kotiin toivottamassa.
Murtunut mies merien
karskin kuorensa karistaa
murentuen murheeseensa
hiljaisen sataman syliin itkee.
Enkelinkö vienyt on toinen
rakkausko olikin valhe ?
Ei kerro miehelle meri,
ei usva raskaasti laskeutuva
miehen sydän ja sielu
meren tyrskyihin takaisin kaipaa.
Katsoi ulapalle
mies nuori pörröpäinen
silmin kyyneltyvin.
Maahan päänsä painoi
vastaantulijoilta surunsa kätki.
Merisavuja murtuneena
seuraili
monien merien kävijä
yksinänsä vaiti istui.
Monet rajut myrskyt riepotellut
ahnaissa armottomissa aallokoissa
rinnassaaan pelon siemen
kotisatamaansa salaa kaihonnut.
Tyttö rakas satamassa
merimiestä,
rakastaan itkee.
Luojan rajua työtä kammoksuen
peläten myrskyn voimaa
armaansa aluksen
meren syvyyksiin katoamista.
**
Myrskyin laantuessa
ankkuroitui alus kotisatamaan.
Ei näkynyt pikku enkeliä
rakasta tyttöä
avosylin kotiin toivottamassa.
Murtunut mies merien
karskin kuorensa karistaa
murentuen murheeseensa
hiljaisen sataman syliin itkee.
Enkelinkö vienyt on toinen
rakkausko olikin valhe ?
Ei kerro miehelle meri,
ei usva raskaasti laskeutuva
miehen sydän ja sielu
meren tyrskyihin takaisin kaipaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Satuja iltapäivään näemmä laitoit.
Satama on sydäntemme suojassa, rantojemme poukamassa. Etäiset myrskyilyt, tuultesta temmatut tarinat tai vinkuvat viimat eivät siihen yllä.
(suukko Tulitukalle)
suojattu sydänsatama,
olipa kauniisti taas ilmaistu,
kuten loppukin.
Tämä runo on oikeasta elämästä, ei tosin
kosketa itseäni, mutta kuitenkin.
Kiitos jälleen kauniista ajatuksistasi,
kumpa me voisimmekin elää niin, ettei
vinkuvat viimat satamaan yltäisi.
*suukko*
on hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna, kertova.
Mutta niinhän runoilijan pitääkin tehdä. Hakea muutosta ja uutta näkökulmaa.
ehkä hyvä laittaa, ja ehkä vielä parempi
olisi, jos osaisin olla laittamatta tänne
yhtään mitään, lukijoita kunnioittaen.
Kiitos sinulle, kuka lienetkin, ja
rauhaisaa iltaa.
Elin kuvitelmissa mukana.
Hyvää illanjatkoa sinulle siskosein.
mutta, oikeasta elämästä tämä oli kuitenkin.
Kiitos kommentoinnista ja hyvää
illan jatkoa myös sinulle Margitta.
tykkäsin ja tuli mieleen haikea tango "Rannalla".
"vain vana jäi, kun laivasi lähti,
se peittyi yöhön tummenevaan "
sopisi oikein hyvin "taustamusiikiksi"
Kiitoksia kommentoinnista.
Aurinkoista syyspäivän jatkoa, ja sieniä
etsiskelemään, hushus :)
HARMAJAN HARMAAT VEDET
Tulin tuulista tuhansista
Helsingin sataman huomaan
lailla ajopuun kaukaisten rantojen
aaltojen mukanaan tuomaan
Toivat tuulet, aallot mukanaan
lauluja rakkauteni
joissa tuskaa, vihaa, rakkautta
ja kaikissa lauluissa meri
Joskus ohi on kulkuni tuulien
kuljen tyveneen saapuen
lähteä käskit ja unohtaa
lähdin, unohtaa voinut en
Luukusta veneen valkoisen
ottaa kippari uurnan esiin
tuhkani harmaan hajottaa
Harmajan harmaisiin vesiin
Muistan tämän runosi,
joskus taannoin ollut sivustolla.
Olen miettinyt, että mistä näin surullinen
runo on mahtanut saada aiheensa,
se on niin koskettava.
Kiitos Aimo huomiostasi.
Hymyä ja rakkautta päivääsi.