mietin juuri minkälaisen koiran tulevaisuudessa otan, ja kyselisin vähän bernhardilaisista.. tuntuu paljon olevan tautia tällä rodulla, muusta kun ei puhutakaan täällä? pärjäävätkö kerrostalossa/rivarissa jos lenkkeilyttää ja touhuaa muuten tarpeeksi? lomilla päästään kyllä "landelle" touhuamaan. kuinka pitkäikäisiä? ison koiran haluan kun tiedän pärjääväni kyllä vaikka nuori olenkin. mutta kertokaa viksummat immeiset mitä tiiätte ja mitä mun pitäis tietää jos tälläisen ihanan rodun aion hankkia.. ei vielä tosin ajankohtaista mutta ajoissahan sitä pitää ottaa selvää..
hei
Maikkimansikka
192285
0Äänestä
Vastaukset 19
Vanhimmat
Meehän rotujärjestön sivulle ja tsekkaamaan kasvattajien sivuja. On pitkäikäsiä ja vähemmän pitkäikäsiä, omat 10 ja 12 v., tuttavilla olleet jouduttu lopettaan paljo nuorempina. Oman kokemuksen mukaan riippuu paljon mistä koiran ottaa ja miten sen hoitaa ite, se terveys siis. Muutes, mitäs puhumista ois siinä että koira on terve? Siinä ei paljo ole moniselitteisiä vaihtoehtoja :))))))))))))Moni ei muutes myy isoa rotua kerrostaloon tai rivariin kun nää ei oikeen oo sisäasumiseen tarkotettuja ja ne on hankalia sisäkoirina ison koon takia hoitaa kunnolla, jalat äkkiä vintsallaan. En ottas kerrostaloon enkä myiskään, jos oisin kasvattaja.
häkkikoirilla ne vasta onkin jalat vinksallaan kun eivät raukat saa liikkua yhtään! kyllä nämä ovelat kasvattajat löytää aina syyn vinksahtaneisiin jalkoihin. milloin syy kun koira ei liiku ja milloin syy kun se liikkuu..huh huh........
NIIN HOIDA KOIRAA AINAKIN KUNNOLLA.JOS MULLA OIS BERTSU NIIN HOITAISIN
Ja jos luonteessa on vikaa, niin ei se milloinkaan ole sukulinjoissa vika,vaan miten on uusi omistaja
koiran nostanut ylös.Aika paksua !!
En omista kylläkään bernhardinkoiraa,rodusta kiinnostunut kylläkin.Toisen jättirodun omistajan ollut yli 20 vuotta. Ei bernhardinkoira mikään kerrostalokoira varmaankaan ole. Kyllä jättiläisille parhaat jalat saadaan pitävillä kasvualustoilla,eikä liukkaissa 20 neliön yksiöissä. Lukaisin vasitella koiramme lehdessä olleen bernhardinkoira rotuesittelynkin joka oli kylläkin jo vuosi sitten tehty.Siinäkin mainittiin bernhardinkoiran olevan enemmän ulkokoira.
Rotuesittely oli siis koiramme lehdessä vuosia sitten. Ei vuosi sitten :).
kuka kasvattaja kertoo rehellisesti suvuissa olevista ongelmista- luonteista
- epilepsiasta
- etupään leikkauksista
- vatsalaukun kiertymistä
- ym ????
soitelkaa hyvät immeiset kasvattajille ja kyselkää sairauksista jne.luulis että kertovat, kyllähän ekakertalainenkin pennunostaja tietoa janoaa.hyväuskoisuuden nimissä kaupataan paljon paperittomia ja vironkin kautta tulleita koiria, älkää eksykö niihin,ties mitä sairauksia niillä on.
varmaan kaikki kasvattajat ei oo rehellisiä, mut uskoisin et kuitenkin niitäkin on.
varmaan kukaan ei voi taata tiettyä ikää koiralle tai että se koskaan eläessään ei sairastaisi.
kuitenki mielestäni kasvattajan mittari on sekin et kuin paljon pystyy olemaan pennunostajan tukena.meidän koiran kasvattaja on sanonut et pienimmissäkin asioissa voi aina soittaa, ympäri vuorokauden.
meille se oli suuri lupaus, tiesimme että aina on kasvattaja joka vastaa vaikka tyhmältäkin kuulostavaan puheluun.
luottamus on ollut molemminpuolista.olemme säästyneet turhilta eläinlääkärikäynneiltä puhuttuamme kasvattajan kanssa.meille joku pieni asia on ollut suuri,mutta kasvattja on kertonut mistä on kyse,ja häneltä olemme avun saaneet.
toivottavasti Teidän ihanassa rodussa on samanlaisia ihmisiä!
hyvää viikonloppua kaikille koiraihmisille!
terveisin susanna ja vihi
Olet oikeassa.kasvattajaan pitää olla yhteydessä päivin tai öin, jos neuvoja tarvitsee.Onneksi sellaisia kasvattajia on jotka neuvovat ja auttavat jos apua tarvitsee..Bertsuissa ei taida monikaan sellainen olla !
Meidän perheellä on ollut hyvä onni kasvattajan suhteen. Olen joutunut soittamaan yöllä kun koira on sairastunut ja hän on jopa lähtenyt mukaan päivystävälle lääkärille. Samoin olen saanut häneltä apua toisen kasvattajan koiran ongelmissa.
Silloin , kun koiran ostopapereita on tehty, silloin on käyty läpi mahdolliset sairaudet. Kyse on bernhardinkoiran kasvattajasta.
Joka rodussa kasvattajat on pääsääntöisesti ihan asiallisia ja asiansa tuntevia. Poikkeuksia tietty voi olla, mutta nimenomaan niinpäin, että poikkeus on se vähemmän asiallinen kasvattaja. Niin on bertsujen osaltakin. Tosin lukuisia kasvattajia tuntevana (niin bernhardien kuin muidenkin rotujen) väitän, että poikkeusta saa tässä rodussa hakemalla hakea. On ihan eri asia, kun puhutaan tyyppi- tai terveysnäkemyksistä, jolloin henkilökohtaiset näkemykset saattavat poiketa toisistaan isostikin. Mutta se ei tee itse kasvattajasta, kenestäkään, huonompaa tai kasvateistaan välittämättömämpää, kuin kukaan toinenkaan on!
Minäkin luulen nykypäivän bernhardinkoira kasvattajien olevan jo varsin asiallisella linjalla kasvatuksessaan.Toisin se oli beethoven buumin aikaan.Silloinhan taisi pentuja olla vähän "joka nartulla", eikä itse pennut siis rodun tulevaisuus useinkaan tainnut olla kasvatuksen pää periaate.Silloin oli muuten itseasiassa ihan älyttömän paljon pentueitakin ns.yksityisillä ihmisillä = ei kennelnimen omistavilla.(En väitä kennelnimen takaavan laatua,mutta kuitenkin). Tuolla jossakin oli kirjoitus hyväksytyistä ja ei hyväksytyistä pentueista.Oma mielipiteeni on,ettei sillä välttämättä ole suurta merkistystä. Riippuu varmasti ja paljon,onko kasvattajalla kokemusta vaiko ei. Aloittelevan on syytäkin kysyä neuvoa,mutta useamman vuoden kasvattanut tuskinpa tarvitsee "hattu kourassa" papereita täytellä,varsinkin kun koiran pennun tulevaisuus on niin usein tuurista kiinni millainen siitä kehittyy. Katselemalla sitä kaikkea löytää ja aina ehkä viisaammaksi tulee.
Tuota kennelliiton ylläpitämää jalostustietokantaa kun katselee, niin tulee helposti mieleen, että kannattaisi joidenkin "useamman vuoden" kasvattajina olleidenkin ottaa se "lakki kouraan".
Tietokannasta näkyy, että samoja yhdistelmiä uusitaan kerta toisensa jälkeen.Tällaisella toiminnalla ei rodun tehollista populaatiota kasvateta.Eli kavattajan tavoitteena on vai raha.
Lisäksi käytetään uroksia uudestaan ja taas uudestaan vaikka tervelonkkaisia jälkeläisiä ei synnykkään.On käytetty myöskin sellaisia koiria jalostukseen joiden sisaruksia on lopetettu luonteen sekä sairauksien vuoksi.
Löytyy myös kasvattajia jotka eivät julkisesti kerro mistä yhdistelmästä pennut ovat, vaikka kotisivutkin on olemassa. Näitä kasvattajien kotisivuja kun katselee, tulee muutaman kasvattajien kohdalla mieleen, että nuo näyttelytulokset ovat vain ne tärkeimmät asiat jotka kotisivuilla kerrotaan. (mikäli omalle tai kasvattikoiralle tulee huono näyttelyarvostelu, niin sitähän ei parane kotisivuilleen laittaa)
Eikä se pennun tulevaisuus ole pelkästään tuurista kiinni, siihen vaikuttaa myös kasvattajan tekemät valinnat uroksen ja nartun osalta, kasvattajan toiminta pennun ensimmäisten 7-8 vko:n osalta ja sen jälkeen pennun omistajan toiminta.
Joten ei muuta kuin "lakki kouraan", näin olen itsekkin toiminut, ja meinaan toimia jatkossakin.
Minkälaista tulosta olet saanut syntymään "lakki kourassa"-asenteella, onko taso parantunut omiin valintoihisi nähden?
KoiraNet on hyvä paikka realisoida tiedonhaluaan. Aika selkeästi näkee kenenkin kasvattajan tyylin ja voi päätellä mihin kukin pyrkii. On tosissaan erilaisia tapoja tehdä jalostusvalintoja. On kasvattajia jotka EI tao yhtä ja samaa, urokset EI ole ostettu siitosmatadoreiksi ja sitten on päinvastoin: uusitaan samoja yhdistelmiä kerta toisen jälkeen vaikkei aiempien näyttö siihen riitä. Jos on ollut ja on "munaa" tehdä kasvatustyötä vaikeamman kautta, käyttää koiriaan harkiten, on jälkikin sen mukaista. KoiraNet on aikas armoton mutta palvelee kyllä tarkoitustaan.
Kaippa niitä tauteja on vähän joka koirarodulla jo kun niitä niin paljon jalostetaan. On kuitenkin selvää, että kun otin berhandin penniun, en huoli muuta koiraa enää ikinä. Mein bertsu todella kiltti ja ihana ja hellyydenkipeä. Suosittelen...
isoa koiraa en ottaisi ikinä muualle kuin omakotitaloon. Suuri muukin asunto voi olla ihan ok, mutta varsinkin bertat tykkää olla ulkona ja useimmilla turkkikin on aika vahva, verikin vetää pihalle jne.
Jos asunto on pieni niin koiralla ei ole siellä tilaa. Kuvittele ihan vain huviksesi sellainen lehmäntalja lattialle ja jos se mahtuu hyvin niin siitä sitten vaan. Iso koira nimittäin vie helposti kyseisen tilan ellei tahdo, että koita on vain jossakin nurkassa..
Huomioi myös se, että tuon kokoisesta koirasta tulee keväällä ja näin syksyllä aivan tolkuttomasti likaa sisälle..
toisaalta, ei iso koira sisällä paljoa tilaa vie. Bernhardinkoira menestyy aivan hyvin myös kerrostalossa, kunhan se saa tarpeeksi liikuntaa ja se nostetaan ylös oikein. Tiedän useamminkin bernhardinkoiran joka asuu kerrostalossa ja niiden kanssa harrastetaan päivittäin, kyse on enneminkin ihmisestä.
mielestäni bertsu on rotu jonka kuuluu saada olla ulkona niin paljon kuin tahtoo. Siellä se on varsinkin talvella elementissään touhutessaan lumessa..