Sinä ja kulta

Minä olen ehdottomasti "silver-tjej", kuten ruotsalaiset täällä lahden takana sanovat. Minulle sopii mielestäni hopea paremmin,liekö omien värieni tähden. Olen joskus lukenut että kulta on maskuliininen metalli ja hopea feminiininen. Rakkaani mielestä minulle myös sopii paremmin hopea. Mutta näyttääkseen suuren rakkautensa sain häneltä valkokultaisen kaulakorun, sormuksen sekä korvakorut. Ne ovat vielä tietysti vielä ihanammat kuin hopeiset, koska ne ovat sydämellä ostetut...ja aina kun haluaisin kosia häntä, muistan kauniit koruni ja ne ovat tuhat kertaa arvokkaammat kuin vihkisormus, joka pahimmassa tapauksessa muuttuu kahleeksi.....

Muuten minulle korut ovat osa persoonallisuuttani, ja aina aamulla kuuntelen sisäänpäin, mitkä korut kuvaavaat sieluani sillä hetkellä...eli eivät ainoastaan silmät ole sielun peili, myös korut

Mikä on Sinun metallisi?

Kukaan ei osta koruja minulle, mutta rakkain koruni on tällä hetkellä lasia ja hopeaa. Suomalaisen lasitaiteilijan tekemä persoonallinen lasipalanen, johon vaihdatin hopeaketjun.

tulee ihoon sininen "lopputulos". Nikkeliallergianiko syynä ihon värimuutokseen?

Eihän kultakaan "puhdasta" ole, mutta:
Kulta on aina ollut ihonväriini/ihooni sopivampi.
Minulla on vähän koruja, mutta kulta ja timantti yhdessä ovat lähes kaikissa koruissani.

koru lahjana on huomattavasti henkilökohtaisempi kuin sitruspuserrin..

Minulle valitettavasti vaikea ostaa korua ellei tunne minua hyvin.

En ole "koruihminen"

Kaulassani on ollut sama kultainen risti jo..*laskee*..olisi pitänyt jättää laskematta..36 vuotta.

nyt tarvitsen kyllä teetä..

mää tykkään irlantilaiskoruista..en tierä miks mut niissä vaan on jotain..
korut ei sinällään mulle mitää merkitte mutta pojalta sain äiteenpäivälahjaks niin kauniin kaulakorun..see mulla on aina kaulassa ja aina ko kosken siihes ni se lämmittää äireen sydäntä ja huokaan "äireen poika" :o))

En ole koruihmisiä, joten siippa on lopettanut niiden ostamisen jo suhteen alussa todetessaan että kiitän kyllä vuolaasti ja suljen korut sitten rasiaan unohtaen ne sinne, enkä ikinä keksi selitystä miksen voisi käyttää niitä. Mulle tärkein on siipan Amsterdamista ostama pikkurillissä aina pysyvä briljanttisormus, sellainen tosi pikkuruinen ja jolla voi heijastella auringonvaloa seinään (pitikö mun olla 45v. vai 12v.????). Vihkisormus unohtuu aina kelloremmiin ja laukun pohjalle jnejne.

Muistuu aina mieleen juttu appivainaasta, joka jäi vihkisormuksestaan kiinni hyppiessään korjaamassa kuorma-autoaan pitkin varikkoa ja yhäkin se tuntuu yököttävältä korujutulta. Sai miettimään mikä on tärkeää suhteen kannalta...

Monet miehet lopettavat vihkisormuksenkin pitämisen, koska se on kuulemma hankalaa. Itselläni ainoana koruna on erittäin kapea kultasormus, kevyt ja siro. En ole koskaan ottanut sitä pois sormestani, se on niin helppo ja mielestäni kaunis.

mutta jostakin ihmeen syystä ne ovat vain tuolla rasiassa.

Joku kai pitäisi ripustaa kaulaan edes...

Jos joskus sattuisi niin hurja tapaus, että tässä vielä vanhoilla päivillään tulisi jollakin tyylillä rengastetuksi, niin sormusta kyllä pitäisin...Minulle, hupsuna romantikkona, sillä on tietynlainen symbolinen merkitys ;)

Joku ei voi työnsä vaarallisuuden takia pitää sormusta jatkuvasti, mutta entäs työajan ulkopuolella. Eikö se silloin ole ihan OK.

Juu, kauhea nipottaja Niisku-Myy...Mutta ei näy ensimäistäkään käpyä lentävän sentään tänne päin :)

lahjana saatuna ovat aina ihania. Kultaa yhdistettynä valkokultaan, timantit ja sinisafiirit ovat minun heikkouteni.

Aina täydestä sydämestä annettu koru (tai mikä tahansa) merkitsee paljon ja on rakas.

Hilima von välillä-erittäin-turhamainen :}