Yleisimmät syyt ovat:
-rakkaus loppui
-tunnevammainen
-narsisti
Totuus on kuitenkin, että 2 vuoden sisällä aivot muuttavat hormonituotantoaan rakastumisesta jälkeläisiin.
Mieliala vaihtuu sen hormonituotannon mukaan ja saattaa aiheutttaa selittämättömiä tekoja.
Miksi siis sinä erosit? Johtiko se onnellisuuteen?
Erosiko puoliso sinusta? Miksi? Saattoiko se johtua em. syistä? Johtiko se onnellisuuteen?
-rakkaus loppui
-tunnevammainen
-narsisti
Totuus on kuitenkin, että 2 vuoden sisällä aivot muuttavat hormonituotantoaan rakastumisesta jälkeläisiin.
Mieliala vaihtuu sen hormonituotannon mukaan ja saattaa aiheutttaa selittämättömiä tekoja.
Miksi siis sinä erosit? Johtiko se onnellisuuteen?
Erosiko puoliso sinusta? Miksi? Saattoiko se johtua em. syistä? Johtiko se onnellisuuteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä loppui kyky iloita yhdessä ympäröivästä maailmasta. Tilalle tuli kyky huomata toistemme virheet ja tarvittaessa muokata toistemme tekemiset virheiksi.
Tuosta oli seurauksena riitaa ja vit**untumista toisen seurassa ja siitä taas alkoi toisen välttely ja siinä vaiheessa ero oli vain suuri helpotus ja johti onnellisuuteen. Tietenkään ei kaikilta osin onnellisuuteen, mutta kaiken kaikkiaan olemme paljon onnellisempia näin ja toivottavasti lapsetkin ovat. Ainakaan se eroa edeltäväkään elämä ei ollut kovinkaan nautittavaa lapsille, joten uskon heidänkin elämänsä siltä osin tulleen onnellisemmaksi.
Ihminen, joka ei jaksanut enää huolehtia perheestään, kuuli kutsun ja lähti vapauteen naisen perään, jolla ei ole lapsia eikä mitään! Tänne jäi talo, vaimo ja lapset! Kaikki jäi, elaritkin jäi maksamatta.... että ei sitä aina erota, joskus toinen vaan kyllästyy niinkuin lapset hiekkalaatikolla... mutta ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo hälle tullessaan. Yksiniäisen vanhuuden, kun kukaan ei muista!!!
Eikö kannattaisi miettiä omaa elämäänsä, rakentaa sitä, eikä miettiä mitä tulevaisuus tuo ex-puolisolle?
Me itse olemme oman onnemme tekijöitä. Puoliso ei ole se, jonka kuuluu tehdä meistä onnellinen.
että miestä kiinnosti kaljapullot enemmän kuin perhe. En itsekänn ole mikään absolutisti, mutta periaatteeni on sellainen, että ensin hoidetaan lapsen ja kodin asiat kunnialla, jonka jälkeen katsotaan onko varaa ja mahdollisuutta "juhlia".
Miehen taktiikka oli se, että kun hänellä oli rahaa ne olivat hänen ja välittömästi kaikki kurkusta alas , jonka jälkeen hänen mielestään minun ansaitsemani rahat muuttuivat meidän rahoiksi.
Lisäksi hänen persoonansa muuttui ilkeäksi ja väkivaltaiseksi jo parin kaljan jälkeen.
Useasti uskoin hänen lupauksiin muuttua, mutta lopulta tein päätöksen jo lapsenkin takia. Haluan, että omassa kodissa ei kenenkään tarvitse tuntea oloaan turvattomaksi.
Vastaus siihen olenko onnellinen on KYLLÄ. Taloudellisesti pärjäämme paremmin, mutta mikä tärkeintä lapsi saa nukkua yönsä rauhassa, ei säikähtele kovia ääniä eikä joudu kuuntelemaan äidin solvaamista, kuunnella tappouhkauksia tai nähdä väkivaltaa.
Kun ei "papin aamenta kunnioteta". Sentään oltiin 23 vuotta kimpassa, josta aviossa 17.
Ei ensinmäinen kera vielä mitään, mutta toisella "katkesi kamelin selkä".