Heippa!
Oon pitemmän aikaa jo ajatellu ottaa itelleni labradorinnoutajan tai kultaisen noutajan. Sain vihdoin ja viimein soiton: puhdasrotuinen labradorinnoutaja uros, 8kk, annetaan omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Ei ole tottunut olemaan yksin, puremisvimma kovimmillaan...
En kyllä tiiä, mitä tehdä!? Koira kiinnostais kovasti, mutta en tiedä sopeutuisiko se uuteen kotiin. Yltyykö puremisvimma, miten opettaa olemaan yksin 4 tuntia päivässä...? Kovasti pyörii mielessä kysymyksiä. Oon kuullu monelta, että labradorinnoutajat saattavat tuhota kämppää pentuna aika pahastikki...
Haluaisin tietoa niiltä, jokka ovat vastaavassa tilanteessa olleet. Sopeutuuko 8 kk ikäinen labbis uuteen kotiin "kivuttomasti"? Eroahdistus pelottaa... Miten sen vois estää tai hoitaa? Kuinka kauan koiralta vie aikaa totutella uuteen kotiin? Kannattaako ylipäänsä hankkia koiraa, joka on villi ja innokas tuhoaja? Onko se ohimenevä kehitysvaihe vaiko kenties luonnevika? Oon lukenu ties kuinka monta koirakirjaa, mut silti vaan mietityttää... Kokemuksia, kokemuksia!
Kiitos!
Oon pitemmän aikaa jo ajatellu ottaa itelleni labradorinnoutajan tai kultaisen noutajan. Sain vihdoin ja viimein soiton: puhdasrotuinen labradorinnoutaja uros, 8kk, annetaan omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Ei ole tottunut olemaan yksin, puremisvimma kovimmillaan...
En kyllä tiiä, mitä tehdä!? Koira kiinnostais kovasti, mutta en tiedä sopeutuisiko se uuteen kotiin. Yltyykö puremisvimma, miten opettaa olemaan yksin 4 tuntia päivässä...? Kovasti pyörii mielessä kysymyksiä. Oon kuullu monelta, että labradorinnoutajat saattavat tuhota kämppää pentuna aika pahastikki...
Haluaisin tietoa niiltä, jokka ovat vastaavassa tilanteessa olleet. Sopeutuuko 8 kk ikäinen labbis uuteen kotiin "kivuttomasti"? Eroahdistus pelottaa... Miten sen vois estää tai hoitaa? Kuinka kauan koiralta vie aikaa totutella uuteen kotiin? Kannattaako ylipäänsä hankkia koiraa, joka on villi ja innokas tuhoaja? Onko se ohimenevä kehitysvaihe vaiko kenties luonnevika? Oon lukenu ties kuinka monta koirakirjaa, mut silti vaan mietityttää... Kokemuksia, kokemuksia!
Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Itselläni on ollut labbis joka oli nuorena aikamoinen tuhoaja. Ei mennyt huonekaluja kun yksi puinen lipasto laatikoineen, mutta kenkiä meni useiden satojen markkojen edestä. Lasten leluja, roskikset jne. vaikka oli kultainen noutaja aikuinen kaverina, toinen vaan katsoi vierestä kun pentu pisti ranttaliksi. Sitä kesti n. vuoden ikäiseksi ehkä vähän ylikin. Nyt kun labbikseni jouduttiin lopettamaan 7 v. maksasyövän takia, otin 7 kk ikäisen dalmis uroksen. Se tuli toisesta kodista ja alkoi ulvomisen yksin jäädessään, siihen auttoi sitruunapanta mutta vei aikansa senkin kanssa. Tuhoja tekee jonkun verran vieläkin yksin ollessaan, repii ja levittää roskiksen, syö leivät pusseineen, repii talouspaperirullat pitkin lattioita, ekan kerran just vähän aikaa sitten repi patjan palasiksi pojan sängystä. Joudun laittamaan kiinni kun lähden kotoa. Kun on aikansa ollut kiinni ollessamme poissa ja pääsee taas olemaan vapaana, ei vähäänaikaan tee pahojaan mutta aina välillä palaa vanhaan vaikka on jo reilut 2 vuotta, tarvitsevat tekemistä. 4 tuntia yksin ei ole kuitenkaan niin pitkä aika. Ja voithan jättää johonkin huoneeseen missä vähiten pystyy keksimään pahojaan. Tosi paljon luovutaan juuri vähän alle vuoden ikäisistä koirista vaikka millä varjolla kun ovat juuri pahimmassa pahanteko iässä. Kyllä ne kasvaa ja viisastuu. Täytyy vaan asennoitua siihen että tuhojakin tulee jonkun verran ja tehdä parhaansa tapojen muutoksille, mulla on ollut useampi koira ja aikansa ne sählää sitten viisastuvat ja ovat kuitenkin aivan ihania lutukoita.
Koira tuhoaa yksin ollessaan, ei siksi koska on vihainen ja suutuksissaan, vaan koska sille tulee pakokauhu. Tuleeko omistaja enää takaisin? Siksi se kannnattaa opettaa yksin oloon.
Yksi hyvä tapa on, jos on pentu, (jota ei kyllä saa jättää yksin kuin enimmillään 1-2h) kun ottaa vähän ennen lähtöä kaikki sen lelut ja virikkeet pois. Sitten kun on lähdössä, antaa kaikki lelut sille takaisin. Se rupeaa leikkimään niillä eikä kiinnitä huomiota kun omistaja lähtee.
Toinen konsti on laittaa se kuljetuskoppiin siksi aikaa kun on poissa. Sinne vettä ja leluja.
Hei,
itselläni on labradorinnoutaja, uros , aika pentu vielä 5kk.
8kk ikäinen koira on jo mennyt ns. totutteluiän ohi. Varmasti se tottuu uuteen kotiin, nopeastikin jos siitä pidetään hyvää huolta.
Yksinoloa kannattaa harjoitella usein ja paljon. Tuon ikäinen koira ei enää niin helposti totu uusiin asioihin. Ensin jätät koiran ihan vain pariksi sekunniksi huoneeseen yksin Hyvittelet paljon jos on ollut hiljaa. [En usko että tuossa ajassa edes ehtii päästää mitään ääntä :) ] Toistan tuota monta kertaa, päivittäin, pidennät koko ajan vähän aikaa. Jos koira alkaa haukkua tai itkeä, lyhennät sen yksinolo aikaa. Se on kovaa puuhaa kyllä..
Siitä puremisvaiheesta. Koira on juuri tuossa iässä ns. murrosikäinen. Noin 6kk-12kk. Uroskoira on narttua villimpi. Hampaat sillä on jo varmasti lähtenyt 8kk ikäisenä silloin se nimittäin puree koska ikeniä kutittaa. Pureminen loppuu kyllä ihan yllättäen n. 10 kk iässä.
Oma pentuni puri tässä pari päivää sitten (onneksi vanhaan) sohvaani kaksi reikää.
Ei se muuten olisi, mutta tekemisen puute yöllä.
Siis paljon huomiota ja virikkeitä, niin silloin sillä ei ole aikaa tuhota huonekaluja ja muuta.
[Ja tuo sohva onkin ainoa jota se on vähän tuhonnut]
Labradorinnoutaja on koira, joka rakastaa oppimista ja omistajan hyvälle päälle tekemistä.
Esim. itse olen leikkinyt "etsi"-leikkiä koiran kanssa. Ympäri huonetta esim. juuston paloja. Lappis rakastaa tuollaista tekemistä, ja se on hyvää aivojumppaa koiralle. Se ns. rasittaa jopa enemmän kuin yksi pitkä lenkki! :)
Suosittelen muuten Tuire Kaimio-Pennun kasvatus [pennusta kunnon koiraksi]kirjan lukemista. Vaikka siinä on paljon asiaa pennun kasvatuksesta, siinä on myös hyviä leikkejä ja muuta mukavaa koiralle.
Toivottavasti tämä on avuksi sinulle :] Hyviä jatkoja.
Onko sulla ennen ollut koiraa?
Kyllä koira varmaan tottuu ja oppii ajan kanssa mutta kantsii miettiä jaksaako itse tehdä sen kanssa töitä. Ton ikänen koira on voinu oppia jo vaikka mitä tapoja edellisellä omistajalla ja yllätyksiä voi tulla. Tuttumme ottivat tällaisen "pitovaikeus" pennun ja niillä oli todella rankkaa. Koira pisti seinätkin uusiksi ja he katuivat monesti että ryhtyivät koko hommaan. Vuosi on nyt vierähtänyt ja koira on ihan OK ja mukava.
Kannattaa jutella koiran kasvattajan kanssa, jos vaan saat sen selville. Hän tuntee pennun vanhemmat ja niiden luonteen, ja varmaan osaa auttaa muutenkin.