Keskustelu palstalla on kohtalaisen hedelmätöntä, suurin syy lienee se että siinä missä "tuulipuvuilla" on kokemusta niin vuokra- kuin omistusasumisesta, on tuhnuilla kokemusta vain vuokralla asumisesta.
Räikeimpiä typeryyksiä ovat asuntojen ja rahastosijoitusten vertailut, ja kuvittelu että koronnostot johtavat lamaan. Kaikista älöttömintä on luulo siitä että lama olisi kenellekään hyvä asia...
Minulla on ennen omistusasumista 9 vuoden kokemus vuokralla asumisesta, ja voisin väittää että silloin olisin kirjoitellut "tuhnu" juttuja palstalle. Muistan kun katselin omakotitalojen hintoja, ja minusta tuntui että ne ovat täysin ulottumattomissani. Väittäisi että Tuhnu-aate kumpuaa samasta turhautumisesta.
Vähän ennen valmistumistani keräsimme silloisen tyttöystäväni kanssa rohkeutemme ja ostimme hirveän hintaisen ensi asunnon. Se ei ollut suuri eikä kaupungin parhaalla paikalla, mutta kustannukset olivat samaa luokkaa kuin vuokralla asuessamme. Ajan mittaa valmistumisen jälkeen palkat ovat nousseet yhdessä asuntojen hintojen kanssa, ja nyt asumme siinä omakotitalossa joko nuorena tuntui mahdottomalta haaveelta. Älkää tuhnut siis nousko perse edellä puuhun!
Asunnot saattavat nyt tuntua kalliilta, mutta uskokaa minua kun sanon etteivät ne koskaan ole olleet halpoja. Itse asiassa tutkimuksen mukaan saman kokoiseen asuntoon mistä joutui 15 vuotta sitten maksamaan 40 kuukausipalkkaa, saa nyt 30 kuukausipalkalla...
Olen sitä ikäluokkaa joka koki 90-luvun laman, ja voin sanoa että mitään niistä merkeistä ei ole ilmassa nykyään. Sen aiheuttamiseen tarvittiin paljon muutakin kuin kohonneet asuntojen hinnat. Kannattaa myös toivoa että moista ei enää ikinä tule toista!
Räikeimpiä typeryyksiä ovat asuntojen ja rahastosijoitusten vertailut, ja kuvittelu että koronnostot johtavat lamaan. Kaikista älöttömintä on luulo siitä että lama olisi kenellekään hyvä asia...
Minulla on ennen omistusasumista 9 vuoden kokemus vuokralla asumisesta, ja voisin väittää että silloin olisin kirjoitellut "tuhnu" juttuja palstalle. Muistan kun katselin omakotitalojen hintoja, ja minusta tuntui että ne ovat täysin ulottumattomissani. Väittäisi että Tuhnu-aate kumpuaa samasta turhautumisesta.
Vähän ennen valmistumistani keräsimme silloisen tyttöystäväni kanssa rohkeutemme ja ostimme hirveän hintaisen ensi asunnon. Se ei ollut suuri eikä kaupungin parhaalla paikalla, mutta kustannukset olivat samaa luokkaa kuin vuokralla asuessamme. Ajan mittaa valmistumisen jälkeen palkat ovat nousseet yhdessä asuntojen hintojen kanssa, ja nyt asumme siinä omakotitalossa joko nuorena tuntui mahdottomalta haaveelta. Älkää tuhnut siis nousko perse edellä puuhun!
Asunnot saattavat nyt tuntua kalliilta, mutta uskokaa minua kun sanon etteivät ne koskaan ole olleet halpoja. Itse asiassa tutkimuksen mukaan saman kokoiseen asuntoon mistä joutui 15 vuotta sitten maksamaan 40 kuukausipalkkaa, saa nyt 30 kuukausipalkalla...
Olen sitä ikäluokkaa joka koki 90-luvun laman, ja voin sanoa että mitään niistä merkeistä ei ole ilmassa nykyään. Sen aiheuttamiseen tarvittiin paljon muutakin kuin kohonneet asuntojen hinnat. Kannattaa myös toivoa että moista ei enää ikinä tule toista!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä vuonna muutit ensimmäistä kertaa vuokralle?
Minä vuonna valmistuit?
Millä paikkakunnalla ok-talonne sijaitsee?
1992, 2000, Espoo
..sinun ja puolisosi yhteenlasketun nettopalkan sekä nykyisen ok-talonne ostohinnan. Se auttaisi selventämään tätä tarinaa.
Myönnettäköön että palkka on ylimmän 2% joukosssa, joka tosin ei suomen mittakaavassa ole mitään mieletöntä. Talon rakensimme/rakennutimme itse, eli se tuli noin 50 000-100 000€ halvemmaksi kuin vastaava uutena ostettu. Etelä-Espoo ja n. 250m2
"Keskustelu palstalla on kohtalaisen hedelmätöntä, suurin syy lienee se että siinä missä "tuulipuvuilla" on kokemusta niin vuokra- kuin omistusasumisesta, on tuhnuilla kokemusta vain vuokralla asumisesta."
Siinäpäs vasta kaikkien yleistysten äiti. Yksikään vuokralla-asuja ei ole ikinä omistanut asuntoa? Tuo oli muutenkin niin säälittävää paatosta, ettei tuota jaksanut edes lukea loppuun.
Miten kommentoit sitä, että yhdysvalloissa talousanalyytikot kommentoivat hyytynyttä asuntomarkkinaa siten, että hintojen täytyy korjaantua alaspäin? Toki USA:ssa on korot korkeammat kuin täällä, mutta mitäpä jos täällä vielä nousee asuntojen hinnat vaikka 20 % ja korot samaan aikaväliin noin 6 %:iin? Mielestäsi hinnoissa ei ole ilmaa?
Entäpä se, että hintatason ja rakennuskustannuksien väliin on tullut valtava kuilu. Mitä mietteitä sinulla herää tästä? Kurooko rakennuskustannukset vain kiinni sen kuilun? Sepä tarkoittaisikin jo aika pirun moista inflaatiota ja korkolaukkaa.
Vastaileppas perustellen näihin yksinkertaisiin kysymyksiin.. Vaikka veikkaan, ettei järkevää vastausta kuulu.
Täällä enemmistö tuntuu suhtautuvan asumiseen niin suurella tunteella, että järki sumenee. Asuipa vuokralla tai omassa, on typerää unohtaa ympärillä vallitseva maailma.
Alleviivaanpa nyt muutamaa avainkohtaa.
Vuokra-asunnossa ei ole lähtökohtaisesti minkäänlaista taloudellista riskiä. Vuokra-asunto myös tulee lähtökohtaisesti omaa kalliimmaksi. Siksi vuokra-asunnosta maksetaan enemmän - vaikka sitä tuskin täällä monikaan tajuaa - että joku toinen kantaisi omistamiseen liittyvät riskit.
Mikäli tuo joku toinen on varakkaampi, hänelle asunnon hinnanmuutos tai yllättävä remonttikulu ei aiheuta niin suurta päänvaivaa kuin henkilölle, jonka omaisuudesta suurin osa on kiinni asunnossa. Riskiä voi pienentää hajauttamalla omistuksena useamman asunnon välille, ja miksipä ei muunkinlaiseen omaisuuteen. Vasta tällöin asuntosijoittaisesta tulee järkevää taloudellista toimintaa, eikä pelkkä mahdollisuus saada lisätuloja. Siksi siis meillä on "lihavia vuokraisäntiä".
Uskomattoman yksinkertaista, eikö vain? Ei ole mitään tuulipukuja eikä tuhnuja, vaan ainoastaan eritasoisia riskejä ja vaihtelevia kykyjä kantaa niitä.
Keskimäärin hyötyminen tarkoittaa sitä, että enemmistö hyötyy, vähemmistö ottaa takkiinsa. Tappion riski on hyväksyttävä, mikäli haluaa säästää rahaa tai saada voittoa omistamalla. Jokainen voi tietenkin vaikuttaa riskin suuruuteen kohdallaan mitoittamalla velkansa takaisinmaksun riittävän kevyeksi. Mitä suurempi velka, sitä suurempi riski kärsiä ympäristössä tapahtuvista muutoksista.
Omistusasuntoon muuttava ei yleensä pysty ostamaan useampaa asuntoa, eikä siinä olisi mitään järkeäkään. Silti yhdenkin asunnon omistuksen voi hajauttaa, nimittäin ajallisesti. Asunnon voi ostaa vähitellen: ensin kaksio, sitten kolmio, sitten neliö rivitalosta ja lopuksi se unelmien omakotitalo. Totta on, että tällöin joutuu maksamaan veroja ja välityspalkkioita enemmän. Toisaalta sen säästää nopeasti takaisin vähentyneinä korkokuluina, ja mikä tärkeintä, tällöin riski on pienempi.
Yhteiskunnan taloudellinen aktiivisuus vaikuttaa asuntojen hintoihin kaikkein eniten. Korkotaso ei yleensä vaikuta niin suoraan. Mutta korkoja nostamalla hidastetaan taloutta, joten nouseva korkotaso ehdottomasti nostaa omistamiseen liittyvää riskiä.
Kannattaa myös muistaa, että KAIKKI RISKIT TOTEUTUVAT JOSKUS. Kysymys on vain siitä, kauanko siihen menee, ja miten suuri vaikutus sillä on omaan elämään.
Logiikalla: "sehän on KOTI, ja vaikka sen hinta laskisikin, siitä ei tule tappiota, jos sitä ei myy", menee metsään niin että raikaa. Kysymys ei ole voitosta tai tappiosta vaan siitä riskistä, pystyykö yllättävien elämänmuutosten sattuessa edelleen hoitamaan lainansa, ja jos ei pysty, seuraavaksi katsotaan, kuinka kuivin jaloin tilanteesta onnistuu kävelemään ulos.
Kukaan ei tietenkään myy tappiolla vapaa-ehtoisesti - ei, vaikka se olisi joskus järkevintä mitä voisi tehdä - vaan sinnittelee loppuun asti asunnossaan. Mutta joillekin se tilanne vain tulee lopulta eteen, kenelle puolison kuoleman, kenelle sairastumisen, kenelle työttömyyden johdosta. Siinä tilanteessa ympäröivä maailma alkaa olla uskomattoman merkityksellinen. Silloin lasketaan, paljonko asunnosta saa ja paljonko velkaa jää. Asunnosta saa silloin juuri niin paljon kuin siitä ollaan valmiita maksamaan. Ostaja päättää silloin hinnan. Jos ostajia on paljon, hinta on luultavasti lähempänä myyjän toivetta. Jos ostajia on vain yksi, ja talo on pakko myydä...
Tietenkään kukaan ei kuvittele, että omalle kohdalle sattuisi mitään pahaa. Silti riskeihin varautuminen on uskomattoman järkevää, koska aina osa porukasta sortuu elon tiellä. Vaikka olisi millainen optimisti, välillä kannattaa kysyä itseltään: "mikä minussa on niin erikoista, että tuollaista ei voisi sattua minulle?"
Jatkuvasti, etkö ole sitä huomannut. Minun on kuitenkin erittäin vaikea suhtautua kotiini sijoituksena, vaan käytän siihen muita instrumentteja.
Väitän edelleen että yleistys osui aika oikeaan. Ellet huomaa niin tuhnut puhuessaan vuokristaan mainitsevat hintoja joilla saisi 1-2 huonetta. En myöskään usko että "oikeita" tuhnuja, eli henkilöitä jotka ovat myyneet asuntonsa ja odottavat romahdusta on olemassakaan. Nykyisessä taloustilanteessa kukaan täysjärkinen ei myy asuntoaan romahduksen toivossa.
Mikä tässä lienee kysymys:"Toki USA:ssa on korot korkeammat kuin täällä, mutta mitäpä jos täällä vielä nousee asuntojen hinnat vaikka 20 % ja korot samaan aikaväliin noin 6 %:iin? Mielestäsi hinnoissa ei ole ilmaa?" Minä taas olen lukenut että Yhdysvalloissa hintojen nousu on tasaantumassa, väitän samalla että Suomen asuntomarkkinat eivät seuraa USA:n markkinoita.
Millä päättelet mikä on ilmaa ja mikä ei? Mielestäni on menossa suuntaus jossa asuinalueiden eriarvoisuus kasvaa, eivät hinnat ole nousseet pilviin kuin halutuilla alueilla. Se että nuoret ostavat 100% lainoituksella >300 000€ asuntoja on lähinnä palstademagogiaa, osoita minulle yksikin tilasto tukemaan asiaa?
Osoita minulle myös kuilu joka on tullut rakennuskustannusten ja hintatason välille? Olen juuri rakentanut omakotitalon, ja tiedän että rakennuskustannukset ovat hyvin lähellä myyntihintaa jos halutaan edes jonkinlainen korvaus noin vuoden työlle. Olet taas jäänyt palstan paskapuheen uhriksi...
70-luvulla poliisin alle kahden vuoden bruttopalkalla pystyi ostamaan kaksion Helsingistä. Ei taida onnistua enää polliiseilta.
Itse ostin 90-luvulla 2,5 vuoden DI-bruttopalkallani 110m2 rivitalon kehä 3 sisältä. Ei tämäkään onnistuisi enää minulta, vaikka bruttopalkka onkin kasvanut huimasti. Lisäksi ainakin oma kämppäni on vielä kulahtanut noista ajoista kovasti!
Eli voi ne hinnat vähän laskeakin.Meillä on taas vahvan markan politiikka (kiitos euron), mikä oli edelliskerralla yksi vahva osatekijä lamaan.
"Eli voi ne hinnat vähän laskeakin.Meillä on taas vahvan markan politiikka (kiitos euron), mikä oli edelliskerralla yksi vahva osatekijä lamaan."
Sen laman syy oli Neuvostoliiton romahtaminen mikä taas paljasti clearing-kauppaan tottuneen teollisuutemme kilpailukyvyttömyyden. Talouden vapauttaminen mm. valuuttasäännöstelystä luopumalla luotiin eväät pankkikriisille. Vahvan markan politiikkaan uskovat ihmiset olivat ottaneet pankkien myötävaikutuksella suuria valuuttalainoja. Kun markka sitten jouduttiin kuilun partaalle joutuneen vientiteollisuuden pelastamiseksi devalvoimaan, monet valuuttalainat muuttuivat kantajilleen ylivoimaisiksi.
Neuvostoliittoa ei enää ole, teollisuus on paremmassa iskussa kuin ikinä, markkaa ei voi enää devalvoida ja lainat ovat euromääräisiä. Mistä siis romahdus?
Ollut 90-luvulla, niin tietäisit varmasti mikä aiheutti laman... Taidat oikeasti olla 2000-luvun ammattikoululainen?