Missä vaiheessa mielestänne on liian myöhäistä enää löytää elinikäistä suhdetta? Ei mitään "koskaan ei ole liian myöhäistä"-lässytystä sillä sehän ei ole totta. Itse sanoisin, että jos ei ole 30v mennessä löytänyt sellaista suhdetta, jota voisi kuvitella jatkavansa läpi elämän niin siitä eteenpäin asia käy entistä epätodennäköisemmäksi, että mitään suhdetta koskaan löytyisikään.
Omalta osaltani näen, että minun on jo liian myöhäistä löytää mitään pysyvää suhdetta. Olen asian kanssa jokseenkin sinut ja elän elämääni tosiasiat hyväksyen. Silloin tällöin kapakasta saa houkuteltua jonkun sutturan mukaan ja olen ainoastaan tyytyväinen etten koskaan toista kertaa heitä näe. Itse asiassa, ei tässäkään valittamista ole. Ko naiset ovat minua selvästi nuorempia ja minä taidan olla hieman epäkypsä sillä oman ikäiseni naiset eivät voisi minua vähempää kiinnostaa. Tiedän että kuulostaa omahyväiseltä mutta näin se vaan on.
Minä olen koko ikäni tiennyt sen että mitään perheenisää minusta ei koskaan tule, sellaista en voisi kohdalleni ajatellakaan, ei sovi minun elämäntyyliini, mutta olen hieman pettynyt siihen miten elämä on muuten mennyt. Kyllä minäkin aikoinani kuvittelin löytäväni jonkun mukavan naisihmisen, jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut. Niin ei ole tapahtunut. No, ei mahda mitään. Elämä on.
Kuitenkin, kun asiaa alkaa laajemmasta kuin omasta henkilökohtaisesta vinkkelistä tarkastelemaan niin loppujen lopuksi harva ihminen löytää mitään suurta rakkautta, suurin osa ottaa sen, minkä saa kun ei saa sitä mitä haluaa. Toisin kuin minä, useat ihmiset haluavat perheen joten tiettyyn ikään mennessä pitää edes jollain lailla siedettävä kumppani olla löydettynä tai aika ajaa ohitse.
Kuten avioerotilastoista hyvin ilmenee niin useat ihmiset avioituvat itselleen täysin vääränlaisen ihmisen kanssa ja kun ero tulee niin varsinkin miehet saattavat jäädä lopuiäksensä lehdellä soittelemaan ja sitä kautta syrjäytyvät.
Niin, alkuperäiseen kysymykseen palatakseni, missä vaiheessa teidän mielestänne kannattaa lopettaa haaveileminen suhteesta?
Milloin liian myöhäistä?
17
3227
Vastaukset
- Leelia
juuri vastasin toiseen kirjoitukseen että 'koskaan ei ole liian myöhäistä'. OK, ehkä 90 korvilla voi alkaa fokusoimaan muualle...
Mielestäni kannattaa rakentaa elämää omien kiinnostusten varaan ja pyöriä kiinnostavien asioiden parissa. Tuntuu että niin monet vain hakevat kumppania itsetarkoituksellisesti, ikäänkuin sitten vasta alkaisi oikea elämä.
Tapasin oman mieheni nelikymppisenä, en ollut valmistautunut moiseen, mutta yhdessä ollaan. ollaanko aina on toinen kysymys, mutta näin ollaan suunniteltu.
Perheenisätyyppiä ei miehenikään ole - enkä minä perheenäiti. On muitakin tapoja elää kuin 'ydinperhe', me otetaan ainakin kaikki irti niistä elementeistä, joita elämässämme on.
Älä siis lopeta haaveilua! Tee joka tapauksessa omanlaisia asioita elämässä, niissä puitteissa voit tavata 'sen oikean'... - jessori
elä sitä täälä itke vaikka olet sinkku ja sellaseksi jäätkin. Se on nääs sellanen juttu, jotta yksin kun on, niin haluaa olla kaksi..tai kolmisin.
No sikku sää olet kaksi taikka kolmisin, niin sää haluut ihan helvetisti olla yksin.
Velipoika vaihto eukkoa nelikymppisenä ja sano mulle, että onneks se entinen lehmä lähti!! Nyt miul on Nainen.
Olihan sun jutussa paljon asiaakin!
P.s Pysy sutturoista kaukana.. - äippäx2
Erään 50 naisen kanssa. Ollut nyt 5 vuotta naimisissa, jota ennen seurustelivat vuoden päivät.
Nainen hehkeä kuin mikä ja kuulema suhde kukoistaa kuin alkumetreillä.
Naisella takana pitkä avioliitto lapset. - haaveilu suhteesta
Mä olen sitä mieltä,että sä olet vielä nuori ja ei ole mitään kiirettä tai siis tarvetta menettää haavetta todellisesta suhteesta,ei todellakaan. Ole yksin katsele,kuulostele ja kun sitten jokin päivä eteesi tulee tuo sinua varten oleva sielusi kumppani löydät kyllä itsestäsi aivan uusiakin puolia kuten halun jälkikasvuun,mutta älä pelkää ei sen tunteen tarvi tulla heti..kyllä sinä vielä pääset suhteeseen ja hyvään sellaiseen joten älä luovuta haaveesta/toivostasi vaan usko siihen! Kaikkea hyvää sinulle jatkossa! t; minä vain ps.hyvää kannattaa odottaa sillä sitten kun se saapuu luoksesi osaat antaa sille arvoa!
- makua
... rojekti :-). Siis milloin ihiminen on liian vanha haaveilemaan pysyvästä suhteesta. En ymmärrä ollenkaa koko kysymystä. Eiköhän ihmisen ikävä toisen luo ole elämänikuinen rojekti.
- parillinen
on et aina voi toki löytää elinikäisen kumppanin,mut ikä jolloin sen löytää vaikuttaa selkeästi parisuhteen laatuun sekä odotuksiin siitä.
Jos tapaa kumppaninsa esim alle 25 on edessä useasti perhe-asunto-työ kuvioiden sovittamista mut avoiero mahdollisuus myös suuri koska pitkä matka edessä ja kasvetaanko noista nuoruusvuosista vanhaksi yhteen vai eri suuntaan.
tossa alle 35 on mielestäni ehkä parasta maaperää pariutua,sillä yksilönä on jo ehtinyt kehittyä ja tietää mitä tahtoo,myös osaa siten ymmärtää muita,mut tavat eivät ole vielä pinttyneet niin kovin et niitä olis vaikea muuttaa.
Ihmiset jotka pariutuvat35-45vuotiaina on ehkä aikaisempiin nähden parhaat mahdollisuudet olla koko elinikä,sillä ne jotka eivät tässäkään haarukassa pariudu eivät tosiaan sovellu pariksi ollenkaan,ovat liian itsekkäitä tai oikeesti outoja mut taas ne jotka tässä haarukassa pariutuvat löytävät varmasti sielun kumppanin kun elämänkokemusta on ja halua muuttaa tapojaan pikkuriikkisen.Syntyy aikuinen suhde jossa kaikki synkkaa ja lapsia vielä mahdollisuus saada jos haluaa.
45 jälkeenkin voi löytää elin-ikäisen parisuhteen mut perhettä ei enää joten elämä muodostetaan usein ihan eri pohjalta,katsotaan muutetaanko yhteen jos on näin kauan asuttu omillaan...
65 eli eläkeikä ja sen jälkeen parisuhde on vaikka kuinka mahdollinen kun tarjonta lisääntyy leski-ihmisistä mut silloin otetaan huomioon jo asioita ollaanko yhdessä kun toinen sairastuu ja itse on terve ym.
Yksi on varmaa, onnelliseksi voi tulla minkä iköisenä tahansa parisuhteessa ja toki ilmankin,mut siks ei kannata ottaa puolisoa et on joku,mut sit kun kolahtaa parisuhde ei ole huono vaihtoehto,silloin ihan mielellään antaa periatteista puolet mennä, jotta asiat luistaa.
Jos olisin sinkku en miettis koko asiaa vaan yrittäisin ilman ennakkoluuloja tutustua ihmisiin ja sieltä se sit tulis itsestään vastaan kun tosiaan vähiten odottaa.
Miehelleni on käynyt niin et on aina luullut et hän ei viihdy parisuhteessa vaan haluaa tehdä ja keskittyä omiin juttuihin,eikä tuntenut mitään halua saada lapsia.
Tapasimme sattumalta mut emme tosiaan alkaneet seurustella,sillä olin varattu.Ystävystyimme kovasti mut emme pitäneet yhteyttä jos emme muuten tavanneet.Parin vuoden kuluttua minun liittoni päätyi eroon ihan muista syistä jonka jälkeen tapailimme sovitusti joskus.
Tämä onnellisesti päättynyt vahinko et ollaan nyt aviopari pääsi käymään kun minä en missään nimessä halunnut pariutua kun olin juuri eronnut ja hän ei myöskään.
Meillä oli alkuun sellainen suhde et muut sallitaan.Ja ihan oikeasti yht´äkkiä huomasimme molemmat et ollaan ihan rakastuneita,en edes muista kumpi kehtasi kertoa sen ensin.
Yritettiin esin edetä kovin varovasti ja odoteltiin koska tää hulluus menee ohi kun meillä ei omasta mielestämme ollut edellytyksiä pitkään parisuhteeseen,olen miestäni jonkin verran vanhempi ja lapsi ym.
Eipä auttanut mikään sillä avioparina ollaan ja meillä on pieni poika, joka on saanut isänsä ihan sekaisin. Mieheni oli pariutuessaan 30vuotias Sinulla on asenne-, ei ikäongelma. Oma äitini meni naimisiin 60-vuotiaana. Heilläkin on todennäköisesti vielä 20 vuotta aikaa olla yhdessä.
Etenkään, jos et halua lapsia, on maailma pullollaan yh:ta, jotka haluaisivat uuden suhteen. Sitäpaitsi ne lapsetkin muuttavat joskus pois kotoa, joten kun aikaa kuluu, ei ole sitäkään vaivaa.- Josseri
"Etenkään, jos et halua lapsia, on maailma pullollaan yh:ta, jotka haluaisivat uuden suhteen."
Taisin jotenkin ilmaista itseni epäselvästi. YH:llahan niitä lapsia nimenomaan on. Yh tosiaankin olisi vihoviimeinen vaihtoehto vaikka muuten olisi kuinka mukava ihminen muuten.
- Tyttis27
Moi Josseri!
Luulisin, omasta päästäni sanottuna, että tossa 30v tienoilla ehkä on vielä todennäköistä, että naiset etsii kumppanikseen miestä, joka on halukas perheen perustamiseen. Vähän vanhempina osa naisista voi huomata, etteivät he halua(kkaan) perhettä (40v? ja yli?)...ja voi löytyä ns. materiaalia joka ei etsi miestä perhemielessä.
Osa naisista tietää kans jo varmaan aikasemmassa vaiheessa elämäänsä, etteivät he halua perhettä. Siis jo vaikka ihan kolmenkymppisinä ja alle. He ehkä voivat kyllä muuttaa mieltään ja todeta haluavansa perheen sittenkin.
MUTTA: Missä vaiheessa on liian myöhäistä löytää elinikäinen parisuhde?
Kylmästi :) sanoisin, että sun tapauksessa, kun et ole perheestä kiinnostunu, niin sanoisin että sun mahikset samanhenkisen naisen löytymiseen kasvaa aja myötä.
Isäni ei ole mennyt naimisiin/kihloihin sen jälkeen kuin hän erosi äidistäni. Isäni löysi samanhenkisen naisen (jolla aikuiset lapset) ja he ovat olleet onnellisesti yhdessä n. 20 vuotta. Kauemmin kuin äitini ja isäni avioliitto kesti :) Kummallakin on oma asunto...matkustelevat, viettävät arkipäivät töiden jälkeen yhdessä, vierailevat sukujensa tilaisuuksissa yhdessä jne. Mielestäni he olisivat voineet muuttaa ihan hyvin yhteenkin, mutta se ei ole heidän juttu.- Josseri
Minä olen jo nuoresta pojanklopista lähtien tiennyt, että minusta ei koskaan mitään perheenisää tai aviomiestä tule. Kun teini-ikäisenä sanoin asiasta sukulaisilleni niin vastaus oli aina se sama, että "kyllä sinun mielesi muuttuu kun sinulle tulee lisää ikää".
No, nyt on ikää tullut lisää eikä ole mieli muuttunut vaan vahvistunut eikä sukulaisetkaan enää sano mitään. Jotkut ihmiset eivät vaan ole sellaisesta puusta veistettyjä että heille avioelämä tai edes parisuhde sopisi. Minä taidan olla sellainen tapaus.
Itse asiassa, minulle riittäisi pelkkä jonkinlainen vakipanosuhde. Tiedän että tämä on todella törkeästi ja sovinistisesti sanottu ja saan vihat niskaani tästä hyvästä mutta näin se vaan minun kohdallani menee. Ei viitsisi jatkuvasti vongata. Sen sijaan minua ei tippaakaan kiinnosta mitkään normaalit parisuhdemaneerit kuten kadulla kävely käsikädessä ja ajan viettäminen yhdessä. En voisi kuvitellakaan asuvani kenenkän muun kuin itseni kanssa.
Kaiken kaikkiaan, kun faktat pistää järjestykseen niin ei ole vaikeata ennustaa että minulla on melko yksinäinen loppuelämä edessä. Kuten aloitustekstissäni tuli ilmi, minun pitäisi löytää itseäni huomattavasti nuorempi nainen, jota ei ikäero haittaisi mutta joka ei myöskään haluaisi lapsia. Keskenään ristiriidassa olevia vaatimuksia, kenties. Oman ikäiseni naisten kanssa en voisi edes kuvitellakaan harrastavani muuta kuin ystävällistä jutustelua. Siis, ihan makuasioitahan nämä ovat, ei millään pahalla. Eiköhän ikäiselleni vapaille naisille ottajia riitä pilvin pimein vaikka minä en heistä kiinnostunut olekaan. Saa nähdä, kenties silloin kun minä olen viiskymppinen niin minusta nykyisen ikäiseni naiset vaikuttavat kiinnostavilta. Epäilen.
- Ei lässytystä
Sukulaismies eleli yksin elämäänsä aina 65 vuotiaaksi asti. Sitten eräänä päivänä ruokakaupassa törmäsi 63-vuotiaaseen "neitoon", rakastui ja meni vuoden kuluttua naimisiin. Tuota suhdetta kesti reilut kymmenen vuotta, kunnes vaimo menehtyi sydänkohtaukseen. Onnellisilta ja rakastuneilta näyttivät nuo vuodet, todellakin! Ihana katsella valokuviakin heistä istumassa likikkäin, hymyilemässä toisilleen...
Ja sattuuhan näitä. Työkaverini täti meni juuri naimisiin, ikää tuoreella rouvalla on 48. Ennen sitä hän ei parisuhteessa ole elänyt, kun "se oikea" ei kuulema aiemmin löytynyt.
Eli kyllä tämä elämä voi yllätää sinutkin! Kun et vaan ole noin kyyninen. :) - kekn
Silmiini osui kohta jossa sanoit että jos 30v mennessä ei ole löytänyt ihmistä jonka kanssa jakaa elämänsä niin se on myöhäistä. Mä olen eri mieltä! Ajatteles kaikkia niitä 35-55 vuotiaita jotka elävät kulissi/huonossa suhteessa ja sitten löytävät juuri sen mitä koko elämänsä ovat etsineet.
Mä olen nuori tytsy, iältäni nipin napin yli 20v ja mä "pelastin" mun mieheni juuri kuvailemastani tilanteesta ja yhdessä ollaan oltu pari vuotta, asutaan yhdessä, häät suunnitteilla ja olen tärkeä osa hänen lastensa elämää.
Niih että odota vaan kyllä sutkin löydetään. Muistat vaan sen että kukaan toinen ihminen kuin sinä ei tee sua onnelliseksi; tee itsesi onnelliseksi niin voit jakaa onneasi toisen ihmisen kanssa kun löydät sen.- Josseri
Kyllä se minun osaltani on jo myöhäistä. Kuten jossain aiemmassa puheenvuorossa sanoin, niin olen aina tiennyt, että minusta ei mitään aviomiestä tai perheenisää koskaan tule. Tiesin tuon jo teini-ikäisenä. Silloin minulle sanottiin, että "odotas kun ikää tulee lisää niin mieli muuttuu". No, ikää on tullut lisää eikä ole mieli muuttunut. Nyt asia on joka tapauksessa aivan liian myöhäistä.
En ole suinkaan katkera koska, kuten sanoin, olen jo pitkän aikaa tiennyt että näin tulee minulle käymään. Kenties hieman pettynyt siitä, että olen ollut aavistukseni kanssa niinkin oikeassa eikä elämällä ole tässä suhteessa ollut varalleni yllätystä.
Mutta jos katson elämääni taaksepäin niin en osaa kuvitellakaan että asiat olisivat missään vaiheessa voineet mennä mitenkään toisin. Jos olisin nuorempana mennyt naimisiin niin olisin takuuvarmasti nyt eronnut ja siten ollen tuskin onnellisempi kuin nytkään.
Tässä kaikessa on vain se karu puoli, että tässä tämä minun loppuelämäni tulee olemaan. Just tällaista kuin tähänkin asti. No, kenties parempi näin.
- Anonyymi
Mä en ainakaan oo menettänyt toivoani vaikka oon jo 35.
- Anonyymi
Siinä kohtaa kun aivot ovat liian "mössöä" ymmärtääkseen mitä ympärillä tapahtuu. Tämä taas ei ole suoraan iästä riippuvainen, vaikka ikä lisääkin reilusti kaikenlaisten muistisairauksien ymv. riskiä.
- Anonyymi
Jos ei minkäänlaista suhde kokemusta ole n. 30- 40 paikkeilla niin epäilen että sellaista enää löytyykään. Mutta muutenhan se on mahdollista koko iän
- Anonyymi
Siinä kohti kun lapsen vanhempi menehtyy se on ainoa elinikäinen suhde mikä on edes mahdollinen vanhemman ja lapsen suhdeainoa ihminen joka on elämässä lapsen syntymästä omaan menehtymiseensä asti
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra haluaa muuttaa
maahanmuuttopolitiikkaa. Me suomalaiset halutaan, että Riikka Purra muuttaa pois suomesta eikä tuu ikinä takas....2019611Onnea Riikka! Työttömyys aste on nyt täysi kymppi!
🎯 💪 Kiitoksia Riikalle ansiokkaasta työstä Suomen kansantalouden tuhoamisessa. V.Putin suljetun rajan tuolla puolen314365Hyvällä tuurilla Suomen väkiluku nousee 7 miljoonaan
Vuoteen 2050 mennessä, mikäli onnistumme maahanmuuttopolitiikassa hyvin. Näin analysoi väestötieteen tohori Hiilamo. ht1143940Riikka jytkytti työttömyyden uuteen ennätykseen!
Erinomaista työtä jälleen kerran irvistelevältä saksiniekalta. ”Yhtä korkeaa työttömyysastetta ei löydy työvoimatutkimu1003822- 2013367
Päivän Riikka: Valmet Automotive aloittaa jättimäiset muutosneuvottelut
😭😭😭😭😭😭😭 Tämäkin vielä, Brutukseni. Että ei olisi Suomen historian pahimmat työttömyysluvut riittäneet, niin Riik182827Rakastan sua mutten uskalla jutella sulle
Kumpa sä näkisit tämän viestin❤️ Kaipaan sua vaikka oot välillä ihan lähellä mutten saa sanottua sulle enää mitään. Ujos1221367Mihin rakastuin sinussa?
Rakastuin siihen, miten katsoit minua Rakastuin siihen, miten hymyilit minulle Rakastuin siihen, kuinka hyväksi sait its731346- 901164
Anssi Heikkilä umpirehellisenä - Rankka yö TTK-yllätystippumisen jälkeen!
Minkä parin tai kenen olisi mielestäsi pitänyt tippua TTK:sta? Tämä oli kyllä todellinen yllätys, että Mira Luoti ja A151141