Mikä ihme

yksinkertaisesti siitä että,ala pursuaa huonon pohjakoulutuksen saaneita ihmisiä.Kymmeniä vuosia on työttömiä laitettu kouluttautumaan (pakko)alalle,piittamatta lainkaan sopivatko he vai ei.Nyt kaikki paikat on näitä ihmisiä pullollaan,ja sen näkee sokee reettakin.Työ on joissakin paikoissa niin saakelin raskasta ja tympeetä,että se sitten näkyy ja kuuluu työtoveruus-suhteissa.Minä huomasin 30 vuoden jälkeen,ettei se muutu miksikään,päinvastoin pahenee,kun vielä pitää taistella keskenään vakityöstäkin.

Mä oon kans ajatellu, ett ehkä jotain pätemisen tarvetta?
Mutta mistä se tulee? Ehkä terveydenhuolto alalle juuri pääsykokein seulotaan tarkkoja ja huolellisia ihmisiä. Koulutuksessa vielä korostetaan nimenomaan sitä,mitä virheistä voi tapahtua. (Jos tässä ei ole huolellinen, voi käydä..)
Sitten jo opiskelijoissa on hoitajia, jotka ihmettelevät, miksi käytännössä joku asia tehdään "väärin" ja vanhoissa hoitajissa hoitajia, jotka on "aina tehny näin".
Joustamiskyky on huono ja mielikuvitusta ei saa käyttää. Kaikki pitäis tehä pilkulleen opusten mukaan ja oman järjen käyttö ei oo sallittua.
Toki tehtäville on perusteita (aseptiikka - työskentelyjärjestys ym, haavanhoito - haavan luonne ym.) Mutta jos haluaisi kokeilla jotain erilaista, ollaan heti sormi pystyssä ohjaamassa. Pätemisen tarvetta? Huonoa ohjauskykyä? (ylhäältä alaspäin, niinkun koko sairaala hierarkia), koulutuksen ohjaamaa turhan tarkkuutta - liikaa tunnollisuutta ollakseen tervettä?
Työtä tehdään myös omalla persoonalla ja vanha totuus on, ettei kaikkien persoonat sovi yhteen. Sitten ajan kanssa, kun työn tekniset puolet osataan vaikka silmät ummessa, on helpompi siirtyä henkilökohtaisuuksiin. Työyhteisö elää ja aina on tulijoita ja menijöitä, joille voi heiluttaa etusormea ja aina on jotain maukkaita juoruja, joita voi puida. Kierre ei tuu katkeamaan niin kauan, kun on hierarkisessa ympäristössä erilaisia ihmisiä kolmessa vuorossa.