Niin nyt sitten on se jännitys ohi. Ei tarvitse enää pelätä. Liittyen aiempaan "avautumiseeni"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=706&posting=22000000017684251
Tilanne oli ja meni... Asialinjaa noudatettiin, vaikka minuun ainakin "sattuu" vieläkin, ja lujaa. Mutta minkäs teet tässä tilanteessa ollaan eikä se siitä muuksi muutu. Sen kans vaan kai pitää oppia elämään , joslkus, ja jotenkin. Mitään en kuitenkaan tekisi toisin.
Elämä jatkuu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=706&posting=22000000017684251
Tilanne oli ja meni... Asialinjaa noudatettiin, vaikka minuun ainakin "sattuu" vieläkin, ja lujaa. Mutta minkäs teet tässä tilanteessa ollaan eikä se siitä muuksi muutu. Sen kans vaan kai pitää oppia elämään , joslkus, ja jotenkin. Mitään en kuitenkaan tekisi toisin.
Elämä jatkuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuin mun tilanteesta on tuo, rakastuin työkaveriini naiseen...tunne oli varmaan molemmipuolinen, oltaisiin voitu varmaan työn ulkopuolella tavata, muutenkin kuin sattumalta. Hänellä on mies ja lapsia, se esti minua lähestymästä nyt olen pois ko. työpaikasta, mutta tunteet jäivät elämään...vieläkin
mutta vähän karmivaa kuitenkin täältä lueskella tuollaisia...
Rohkeana naisena varmaan voisit ne hyvästelyt hoitaa hänelle ihan reaalimaailmassakin, jos haluat.
Kuka ne muurit kaataisi ihmisten välillä, niin että epäluulot häviäisi, jos avoimesti uskaltaa toimia tunteidensa pohjalta. Onko siis epäonnistunut ihmisenä, jos ei kaada muureja, vaan kaikki tunteet ja katseet jää ilmaan tiedostamatonta tietoisuuttako?
kopioinnista kivakin fiilis? Vai saatko paineita purettua?
Meidän immeisten murheet ovat niin samanlaisia, että tuskin tässä kukaan kopioi!!!
(niin_, Done that) tyyppi. Eipä siinä muuta, mutta ihmetyttää, minkä vuoksi.