Kun tätä palstaa lukee niin huomaa miten vähän ihmiset tietävät kaneista. Itselläni on vuosien kokemus kaneista, joten tämä koko teksti on täyttä totta ja kokemuksesta kirjoitettua.
Kani ei todellakaan ole lemmikki sieltä helpoimmasta päästä. Se on luonnostaan arka eläin, joka vaatii aikaa ja hyvin rauhallisen ympäristön kesyyntyäkseen. Jos kanin kanssa ei rauhallisesti seurustella joka päivä (tämä voi olla mm. kädestä syöttämistä, varovasti silittelyä jne.) siitä tulee arka, sylissä rimpuileva ja vaikeasti käsiteltävä -tällaista lemmikkiä tuskin kukaan itselleen haluaa. Kani myöskin villiintyy äkkiä, jos sen kanssa ei päivittäin seurustella.
Kanilla on luontainen taipumus jyrsiä kaikkea eteen tulevaa -sille kelpaa niin sähköjohdot kuin sängynjalat. Kun se kerran huomaan miten kivasti tapetista saa naskalihampailla otteen, ei siitä puuhasta näy loppua tulevan. Ja tämä eläinhän ei EI sanaa tunne.
Kanit hyppäävät mielellään sängylle, sohvalla tuolille yms. ja pehmeät paikat ne useimmiten merkkaavat. Ei todellakaan ole mukavaa mennä illalla nukkumaan ja huomata kanin taas kusseen sänkyyn. Tästä syystä kania ei kannata jättää hetkeksikään yksin vapaaksi.
Nyt monet varmasti ajattelevat että "ei kaikki kanit ole tuollaisia"- valitettavasti olen jokaisen oman kanini kohdalla kokenut edellä mainittuja asioita ja myös kaverini. Tämän kaiken kerron vain siksi koska niin monta kania tapetaan vuosittain turhan takia, johtuen siitä ettei niitä ole kohdeltu oikein ja kani on myös alkanut käyttäytyä sen mukaisesti. Se ei minusta ole oikein. Pienimuotoisena kanin kasvattajan minulle on tärkeää se millaisiin koteihin kasvattini pääsevät, siksi haluan etukäteen vähän valistaa ihmisiä.
Kani ei todellakaan ole lemmikki sieltä helpoimmasta päästä. Se on luonnostaan arka eläin, joka vaatii aikaa ja hyvin rauhallisen ympäristön kesyyntyäkseen. Jos kanin kanssa ei rauhallisesti seurustella joka päivä (tämä voi olla mm. kädestä syöttämistä, varovasti silittelyä jne.) siitä tulee arka, sylissä rimpuileva ja vaikeasti käsiteltävä -tällaista lemmikkiä tuskin kukaan itselleen haluaa. Kani myöskin villiintyy äkkiä, jos sen kanssa ei päivittäin seurustella.
Kanilla on luontainen taipumus jyrsiä kaikkea eteen tulevaa -sille kelpaa niin sähköjohdot kuin sängynjalat. Kun se kerran huomaan miten kivasti tapetista saa naskalihampailla otteen, ei siitä puuhasta näy loppua tulevan. Ja tämä eläinhän ei EI sanaa tunne.
Kanit hyppäävät mielellään sängylle, sohvalla tuolille yms. ja pehmeät paikat ne useimmiten merkkaavat. Ei todellakaan ole mukavaa mennä illalla nukkumaan ja huomata kanin taas kusseen sänkyyn. Tästä syystä kania ei kannata jättää hetkeksikään yksin vapaaksi.
Nyt monet varmasti ajattelevat että "ei kaikki kanit ole tuollaisia"- valitettavasti olen jokaisen oman kanini kohdalla kokenut edellä mainittuja asioita ja myös kaverini. Tämän kaiken kerron vain siksi koska niin monta kania tapetaan vuosittain turhan takia, johtuen siitä ettei niitä ole kohdeltu oikein ja kani on myös alkanut käyttäytyä sen mukaisesti. Se ei minusta ole oikein. Pienimuotoisena kanin kasvattajan minulle on tärkeää se millaisiin koteihin kasvattini pääsevät, siksi haluan etukäteen vähän valistaa ihmisiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen myös saanut vaikutelman, että monet ottavat kanin aika vähäisin tiedoin. Ehkä vanhemmillakin on mielikuva, että kani on häkkieläin, joka tyytyväisenä kököttää kaiket päivät pienessä kopissaan suloisen näköisenä. Jokaisen lemmikinottajan pitäisi mielestäni olla valmistautunut ns. pahimpaan, eli olla sitoutunut siihen lemmikkiin, vaikka se osottautuisi kuinka "hankalaksi" vintiöksi tahansa. Osa kaneista on hyvinkin helppoa, kilttejä ja lauhkeita, mutta osa voi olla paljon vaikeampia kuin vaikkapa kissa tai koira. Kanit saattavat jyrsiä kaikkea mahdollista, pissiä matoille ja sängyille, olla vaikeita käsitellä sylissä, yksinäisinä muuuttua häkissä hyvinkin reviiritietoiseksi,.... Jos edellämainituista seikoista huolimatta tuntuu, että silti pystyy tarjoamaan kanille kodin ja järjestämään sille aikaa, virikkeitä ja liikkumismahdollisuuden (käytännössä järjestelemään yhden huoneen uudelleen), niin kanilla on paljon parempi mahdollisuus saada hyvä koti ja todennäköisesti omistajatkin ovat tyytyväisempiä.
Tuleehan niitä yllätyksiä aina uuden lemmikin kanssa. Se on iso osa iloa, kun kanin persoonallisuus ja omat tavat tulevat esille, mutta eläimen parhaaksi niihin ikäviinkin yllätyksiin tulisi varautua. On niin ikävää lukea kaneista, joista omistaja varmasti paljon tykkää, mutta jotka eivät esim koskaan pääse ulkoilemaan tai ne asuvat jossain autotallin perukoilla, koska ne muuten esim. söisivät tapetteja. Tai sairas eläin ei pääse ajoissa eläinlääkäriin, kun ei ole varaa tai omistaja ei ymmärrä sitä sinne viedä.
Onneksi monella sentään on netti ja mahdollisuus kysellä täällä. Paljon on jäsenjärjestöjenkin sivuilla tietoa ja House Rabbit Societyn sivusto on todella hyvä. Jos asioista vielä olisi perillä ennen lemmikinottoa, olisi helpompaa kouluttaa kania hyville tavoille. Sitten kun pupu on tottunut asustamaan sängyn alla säikkynä ja pissimään joka paikkaan, voi olla vaikeampaa muuttaa sen tapoja ja omistajankin hermot voivat olla kireällä.
Minuakin on ihmetyttänyt näillä lemmikkisivuilla, myös koirasivuilla, se, miten vähän ihmiset tuntuvat ajattelevan oikeasti eläimen kannalta asioita. Ongelmakäyttäymiseksikin koetaan usein juuri eläimen luonnonmukainen tai varsin ymmärrettävä käyttäytyminen.
Jotenkin tuntuu siltä, että lemmikin tajuaminen eläväksi eläimeksi on vaikeaa monille. Lemmikki ei ole lelu, jonka voi ottaa esille ja panna pois, milloin huvittaa. Lemmikki ei myöskään ole ihminen, jolta voi odottaa ihmismäisiä tapoja.
Yksi asia vielä on tärkeä. Jos on ottanut lemmikin, mutta huomaa, ettei jaksa sen kanssa, on parempi luopua siitä kuin väen vängällä ja hampaat irvessä yrittää jatkaa sen elättämistä. Jonkun toisen hoivissa eläin voisi silloin ehkä paremmin. Vanhempienkaan ei pitäisi vaatia, että kun kerran otit, pidät sitten kanssa, vaikka kuinka vaikeaa olisi. Vanhempien pitää myös viime kädessä vastata lastensa lemmikkien hyvinvoinnista.
Ihmisen itsekkyys tuntuu suurelta. Mieluummin pidetään se rakas söpö puppe vaikka millaisessa kopissa kuin etsitään sille uusi, vastuullinen koti, jossa sille voitaisi antaa paremmat elinolosuhteet. Voi olla sisäelämään tottuneelle olohuonelemmikillekin kova paikkaa muuttaa perheenjäsenen allergian takia ulos tai talliin. Uuteen kotiin muutto voisi olla pidemmän päälle eläimelle parempi ratkaisu. Ei niin, etteikö tallissakin voisi olla mitä mukavimmat olot, mutta tapauskohtaisesti pitäisi miettiä, mihin eläin on tottunut ja paljonko se joutuu olemaan yksin.
Ylen kakkoselta on tullut mainio Lemmikkiterapiaa -sarja, josta huomaa hyvin, miten mikä tahansa - oikeasti mikä tahansa - käyttäytymismalli pystytään asiantuntevalla kasvatuksella muuttamaan tai ainakin lieventämään haittoja. En muista yhtään toivotonta tapausta ja vain yhden sellaisen, jossa epäsuotuisa käytös johtui terveydestä (kissan korkeasta iästä johtuva seniliteetti ja terve kissa oli sekin muuten).
Valitettavasti vanhempien vastuu ulottuu yleensä vain taloudellisiin seikkoihin. Eläin ja sen tarvikkeet ostetaan sekä maksetaan eläinlääkärilaskut. Kuinka monet vanhemmat oikeasti tietävät, mitä kuuluu esim lastenhuoneessa asuvan kerbiilin tapoihin tai mitä virikkeitä tarjota hamsterille. Osan vastuusta sysäisin myös kasvattajille ja lemmikkikaupoille. Niinä kymmeninä kertoina, kun olen ollut eläinkaupassa asioimassa pienlemmikin oston aikoihin, myyjä on sivuttanut hoidosta tiedottamisen kysymyksellä "Onko teillä aikaisempaa kokemusta?". Aina on ollut aikaisempikin lemmikki, joten keskustelu lemmikin hoidosta on jäänyt siihen, vaikka todennäköisesti erityisesti vanhempien tiedoissa olisi paikkaamista. Pahimmillaan lemmikin passivoituminen sekoitetaan tyytyväisyyteen. Vaikka kuinka olisi kokemusta ja kiinnostusta, aina voi oppia uutta.
Hyvää tekstiä kirjoitat, ja olen myös huomannut pari kertaa, että eläinkaupassa kysytään aiempaa kokemusta, jota tuntuu löytyvän. Sitten kuitenkin asiakas ihmettelee jotain ihan perus juttuja, kuten "mitä, eikös se gerbiili voikaan asua yksin tollasessa söpössä pienessä hamsterinhäkissä?" tai muuta yhtä nerokasta. Ainakin joissain eläinkaupoissa olen nähnyt vihkosia, joissa kerrotaan eri eläinten vaatimuksista ja tottumuksista. Välttämättä eläinkaupassakaan ei tiedetä eläinten oikeaa hoitoa, joten kaikessa ei sieltä kannata mallia ottaa...
Sitten siihen toiseen asiaan, josta minun piti kirjoittaa. Kuulun siihen tapaukseen, jossa kani on joutunut allergiani takia autotalliin asustelemaan. Kuulostaa ikävältä, ja sitähän se onkin, mutta kani oli ollut meillä jo monta vuotta, hän oli allergiani toteamisen aikoihin jo 5-vuotias. Sen ikäistä kania en haluaisi antaa kiertoon, vaikka tokihan kanit voivat elää yli 10-vuotiaiksikin. Tällä hetkellä tämä kanimme on jo 9 ja ½ vuotta vanha, ja hyvin on mennyt. Väittäisin, että kanimme elää hyvin onnellista elämää, vaikka autotallissa asuukin. Jossain vaiheessa oli tarkoitus hankkia toinen kani seuraksi, mutta vaikeuksia aiheutti se, että kani olisi ollut liian vanha kastroitavaksi.
Autotallissa häntä varten on lämmitetty "huone", jossa hän vietti ennen allergiaanikin kesät, koska siellä on hieman suotuisammat lämpötilat kuin talossa. Onneksi en ole allerginen itse kanille, mutta heinät ovat se vitsaus, jota ilman kani ei tietenkään voi olla... Kani viettää paljon aikaansa sisällä, mutta häkki on silti autotallissa. Siellä on myös heinät, jotka niitä oireita tuottavat. Häkki on iso, lämpötila on sopiva (vaihtelee hieman, mutta n. 18 astetta), ruokaa on, kani on sisäsiisti, häkissä on virikkeitä, autotallissakin hänen kanssaan seurustellaan paljon.
Myönnän, että olimme melko tietämättömiä kaneista silloin, kun ostimme tämän uroksen (oli muuten jo vuoden vanha ostettaessa...). Kokemusta ja tietoa on tässä vuosien varrella karttunut, kani on ollut suhteellisen terve. Eläinlääkärissä on kerran käyty hampaita lyhentämässä, kun alahampaat olivat hieman liian pitkät ylähampaisiin nähden. Karvanlähtöaikoina on ollut pari kertaa lieviä suolitukoksia, joiden takia on eläinlääkäriin aiottu, mutta kani on parantunut alle vuorokaudessa ananasmehun voimalla = )
Ainoa ongelma on oikeastaan kynsien lyhennys, joka tietenkin on pakko suorittaa säännöllisin väliajoin. Silloin on täyttä tappelua 10 minuuttia, jonka jälkeen kani on taas oma ihana itsensä : ) Vanhakin kani voi muuten oppia, sillä totutin kanin viime kesänä (tai prosessi alkoi jo sitä edeltävänä syksynä) valjaisiin. Valjaissa ulkoilu kuuluu kanin ehdottomiin suosikkeihin kesäisin.
Tarkoituksenani ei ollut suinkaan tuomita kaikkia, joilla kani ei nuku kainalossa tai makoile keskellä sohvaa kaiket päivät. Hyvät olosuhteet voi järjestää ja perustarpeet tyydyttää monella tavalla. Teilläkin kani oli tottunut kesäasuntoonsa ja pääsee vielä sisällekin eli kaksin verroin jännitystä ja reviiriä. Mutta kamaliakin tapauksia joutuu lukemaan ja sitten jää miettimään, miten paljon huonommin asiat vielä voivat olla. Esim näitä "muutin opiskelemaan, äitini ruokkii kanin päivittäin" ja sitten tulee suru puseroon, että mahtaako se äiti lainkaan seurustella kanin kanssa tai juoksuttaa sitä. Tai "onko tarpeeksi, kun kani on melkein joka päivä puoli tuntia huoneessani vapaana"...
Toivoisin tosiaan, että jokaisesta eläinkaupasta ja kasvattajilta jaettaisiin hoito-ohjeet jokaiselle ostajalle, vaikka lain nojalla. Itsekin yllätyin, miten vähän lopulta tiesin ennen kuin ensimmäinen kanimme tuli. Erityisesti kanin käyttäytyminen oli suuri yllätys. Ruokinta-kynsienleikuu- jne ohjeita on joka puolella.
Joskus nolottaa, kun koko kotimme näyttää aika rähjäiseltä ja sahanpurut kulkeutuvat joka paikkaan, mutta onneksi perhe on sopeutunut siihen, että tämä on kanienkin koti. Kaipa se on sama juttu jokaisem lemmikin kohdalla, että samoista siisteys- jne standardeista ei voi pitää kiinni kuin aikana ennen lemmikkiä. Ja kummallisia johtokyhäelmiä joutuu virittämään. Toivon hartaasti, että allergia ei iske. Olemme niin eläinrakkaita, että en tiedä, mitä sitten tekisimme. Testeistä huolimatta allergia kun voi kehittyä myöhemminkin ja sitä tuntuu kaikilla ihmisillä olevan enemmän tai vähemmän jotain eläinlajia kohtaan. Asuapa maatalossa, jonne voisi perustaa oman kotieläintarhan ja kaikkien kaltoin kohdeltujen kanien vanhustentalon!