tartun sinuun kuin hukkuvaan
vuoksi halun, ehkä pelon onnistumisen.
kuulen kuiskauksen tuulen,
hajuvetesi halvan äänen,
korvaani kutittavan.
katseesi kertoo vastaantulijan ihastuksen,
rinnallasi sen tiedät mua satuttavan.
kuulen kuiskauksen tuulen,
halujesi selkeän äänen,
mielihyvääsi nostattavan.
vilkaiset ruosteiseen peiliin nähden takanasi mun,
sammutetun lyhdyn hiipuvan palon,
sinisilmien säihkyvän valon.
kuulen kuiskauksen tuulen,
omatuntosi hiljaisen äänen,
lyhdyn vanhan sytyttävän.
tiesin ruosteisen peilisi kertovan,
en katsoisi niin kauniin hukkuvan,
pitäisin tiukasti kiinni loppuelämän.
vuoksi halun, ehkä pelon onnistumisen.
kuulen kuiskauksen tuulen,
hajuvetesi halvan äänen,
korvaani kutittavan.
katseesi kertoo vastaantulijan ihastuksen,
rinnallasi sen tiedät mua satuttavan.
kuulen kuiskauksen tuulen,
halujesi selkeän äänen,
mielihyvääsi nostattavan.
vilkaiset ruosteiseen peiliin nähden takanasi mun,
sammutetun lyhdyn hiipuvan palon,
sinisilmien säihkyvän valon.
kuulen kuiskauksen tuulen,
omatuntosi hiljaisen äänen,
lyhdyn vanhan sytyttävän.
tiesin ruosteisen peilisi kertovan,
en katsoisi niin kauniin hukkuvan,
pitäisin tiukasti kiinni loppuelämän.
Vastaukset 25
Vanhimmat
minusta ole kiinni...enään :)
lupauksia en tahdo,
tyhjiä sanoja karttelen,
niiden merkitystä alkuun joskus arvelen.
mutta kun tuntisit mua hieman paremmin,
et odottaisi hetkeä kauemmin,
tarttuen selkään tuulen,
tulen ja tuiskun,
maalaisit kuvamme seinään maalilla kultaisen ruiskun.
En katsoisi niin kauniin hukkuvan - hellästi sanottu - pidä hänestä kiinni ettei vaivu pinnan alle pimeään.
ajatukset mun päässäni sekaisin,
niiden sisälle vaipua unelmiin,
olkiin syksyisen punertaviin -kuvittelen rakkaudenvärin täyttämiin- unelmiin.
mies vai nainen (jotkut kirjoittelee harhanikeillä).
Runosi oli kaunis todella.Se et soisi niin kauniin hukkuvan oli aivan loistavasti sanottu.
Hienoa, lisää ja jos on oikeasta elämästä kyse ja se nainen on sulle oikeesti olemassa, niin äkkiä hänen luoksensa kertomaan tunteistasi.
kyllä minä olen ihan mies, en niin poikakaan enää. tai sitten ikuinen sellainen, toivottavasti ;)
niin, ja kiitos kommentoinnista.
parempi, koska ihana huomata tuollaista herkkyyttä miehessä. Kunpa tuntisin sinut, eihän sitä koskaan tiedä.
kaikki myönnä ei herkkyyden kuuluvan meille,
itkuisen elämän rikkaan,
kuuluvan keille?
niille joilla on kaikesta syväkin huoli,
sydämeen ammuttu, huolen tai haltian
viiltävä nuoli.
Kiittää sinua runostasi (pureutui syvälle sisimpääni) ja kysyisin, vuodatettujenko kyynelien myötä ihminen löytää itsestään herkkyyden?
ensimmäisenä kiitos, tuollainen palaute jos jokin, pureutuu minuun.
kyynel, se on rakastettavan sielusi antibiootti ja vesi. ihan kuin nauru herkistää sinut surulle, kyynel herkistää ilolle. ehkä molemmat empatialle.
Minä kiitän ja ....
Ihminen joka tuntee ilon/surun itsessään on kykenevä empatiaan, näin lienee!
Tuo kyynel asia askarruttaa minua siinä määrin, kun sanotaan että kyynelillä on puhdistava vaikutus, ok, ongelmana vain on että jostain kyyneleet johtuu ja jossain vaiheessa kyynelvirta ehtyy. Mutta missä vaiheessa se aiheuttaa sydämen ympärille syntyvän kovan kuoren jota vihaksikin voidaan kutsua. Sitä pelkään!
kyynel ei sitä kuorta aiheuta, sen aiheuttaa kieltäytyminen tuntemasta. ihminen pelkää päästää lähelleen, pelkää kohdata syyllisyytensä, antaa huonosti anteeksi. itselleen ja toisille. siksi suojautuu, sitä kutsut kuoreksi.
Minä käänsin ja väänsin tätä juttua, mutta suoraan sanoen tuo syyllisyys asia on paha purtava, miten pystyy antamaan itselleen anteeksi muuttuneita tunteitaan. Tietäen että tulee aiheuttamaan tuskaa toiselle, niin kuinka koskaan voi kuvitella antavansa itselleen anteeksi, saatikka pääsemään syyllisyyden tunteesta!
Kysyy kyyneleet silmässä ja koittaa ymmärtää, itseään!
kun olet varma tunteistasi, voit miettiä kuinka väärin tekisit, jos et tekisi kuten täytyy. rakkaus on asia, jota tulee vaalia. mutta rakkaus on asia jota ei voi vaalia, jos sitä ei ole. ja jos rakkaus on toisaalla...
luulen, että erotat rakkaudettomuuden rikoista. rakkaus on kuin puutarha, jota hoivataan ja hellitään, siitä se sinut palkitsee loistollaan. sinne kuitenkin tulee rikkoja, joskus niinkin paljon, ettei kukkia alta erota. taitoa on niiden kitkeminen. rakkaudettomuus taas on rakkauden vastakohta, viha ei ole sitä. se ilmenee ennemmin välinpitämättömyytenä. mieti tätä.
tiedän varmasti mitä tunnet, itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. minua auttoi tosin se, että toinen minua satutti. silloin tosin varmasti oli kyse rakkaudettomuudesta.
ensimmäisellä sivulla on uusin runoni.
Itseasiassa tajusin juuri äsken jotain tärkeää, minähän Tunnustin itselleni...
Itseasiassa nyt jo hymyilyttää, että tunnustin....!
Tavallaan annoin juuri itselleni anteeksi tuon tunnustuksen myötä! Vau!;D
se on ainakin se välttämätön askel anteeksiantamiselle, parantumiselle ;)
kiinnitin huomion samaan.
Käsin hellin sulle ojennan
koko sieluni käyttöösi..
nautin aamukahvin mä lehteä selaillen,
ihmetellen kuinka he kertovat sen.
niinkuin mikään ei maailmaa koskettaisi,
onko tappaneet sielun, sanomalehden
se vie mun, ajatukseni sinuun
kuinka katsot sä minuun?
on ihan pakko vielä heittää vielä viimeinen kommentti tähän runoon.
Tää oli niin hieno, että ansaitsisit Nimikyltin, jossa lukee runoilija tai levoton poika - ihan miten vaan.
Hyvää jatkoa Sulle, moi! :)
sellainenkin minulla on ollut, hieno kultainen. aika kuluttanut sen palaseksi tummunutta messinkiä. tuntuu kuin olisit ollut Aina täällä? silloin muistaisit minutkin, jos vain tuntisit.
Vuoden verran ehkä ylikin.
LIIAN kauan?!
(käyn aika aktiivisesti lukemassa, vaikka en enää uskallakaan kirjoitella runoja syystä tai toisesta)
liian kauan,
monta tuskaista tietä
vuoden etsien kulkenut,
Apua tarjoten
väsynyt.
minut tunnet.
mutta olen melko varmasti nähnyt sut muutaman kerran livenäkin?
paljon mahdollista ystäväni,
paljon mahdollista
kuka heistä kolmesta olet?:
a) "eins, zwei, drei..."
b) "Mattikin käyttää..."
c) vai annanko sulle sen nimikyltin, missä lukee "levoton poika"?
(Voisiks sä mitenkään vastata? En paljasta enempää, enkä varmaan nytkään paljastanut liikaa... vaivaa vaan nim pal kauhiast!)