En vihaa lapsia, mutta en haluakaan

Onhan tuosta vapaavalintaisesta lapsettomuudesta jo keskusteltu, mutta ainoa perustelu tuntuu olevan, ettei pidä lapsista, noista pienistä räkänokista. Aika heppoista. Mä pidän lapsista, mutta kertoisiko joku, että mihin väliin niitä tässä oravanpyörässä ehtii tekemään? Ensin koulut, sitten työ ja sen uran luominen. Sitä on pian paljon kolmenkympin haamurajan paremmalla puolella ja yhä lapseton.

Omalla kohdallani tilanne taitaa olla se, että alunperin tilapäinen lapsettomuus omasta tahdosta (opiskelujen ja sitten työelämän vuoksi) alkaa muuttua pysyväksi päätökseksi. Jotenkin tuntuu, ettei sitä oikeata väliä jättää ne pillerit pois tule koskaan. Älkääkä vaan sanoko, että "oikea aika löytyy, jos todella haluaa". Musta tuntuu, etten mä enää halua. Että se aika meni ohi jo. Onko muita, joista tuntuu, että lapsenteko aika vain meni ohi muihin asioihin keskittyessä ja.. rehellisesti se ei edes enää hirveästi harmita? Niin ja siis te, jotka olette jo äitejä ja vakuuttuneita siitä, että joskus päätöstäni harmittelen, älkää hihkuko äityden intoanne vastaukseksi. Sitä kuulen jo tarpeeksi ystäviltäni. Ja lopuksi haluan vielä kerran sanoa, että pidän kyllä lapsista, vaikka en omaa kaipaakaan.
5638
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Hyvä L!

Sinulla on oikeus tehdä tässä asiassa juuri niinkuin itse haluat. Älä välitä äitien "vauvanhajuisista" jutuista tai lapsia vihaavien ihmisten kauhutarinoista. SINÄ päätät haluatko lisääntyä vai et!

Äänestä

Olen aivan samaa mieltä.Jokainenhan meistä on erilainen ja haluaa eri asioita...vaikka itselläni on lapsia,en silti kuvittele että kaikki ovat samanlaisia kuin minä.

Ja kyllähän lapsista paljon vaivaa on se on pakko myöntää(toisaalta on paljon paljon iloakin)
Mutta toisaalta kun se vauvakuume iskee,siinä ei paljon järki paina....eihän täällä muuten varmaan olisi enää lapsia ollenkaan

Äänestä

Tarkoititko, että ihmisten selittelyt ovat pintapuolisia, vai tarkoititko, että on heppoisa syy olla hankkimatta lapsia, jollei niistä pidä? ILmeisesti ensimmäistä, sillä eihän lasta silloin hankita, jollei siitä aio pitääkään.

Äänestä

Heissan,ja mitäkö kuuluu....montako peipee tulossa..satun olemaan viimeinen siskoksista,kaikilla muilla muksuja...onneksi,kaiken varalta.onpa suku sitte jatkettu...Elikä mullahan on semmonen onkelma jotta,eipä tähän maailmaan niitä peipejä tarvi..riittää noi nykyiset lapsukaiset ja hädät.Kaikenmaailman Bussit,ajattelee koko ajan..sotaa.En halua omaa tänne kärsimään..

Äänestä

On lapset suloisia on. Pienet lapset etenkin.
Silti minulla ei ole omia.
Kun en niin kovasti halunnut,eikä kumppanikaan, jäivät tekemättä.
Kaikkia syitä ei ole tarpeen ryhtya luettelemaan. Ne lienevät yksityisasioitani. Silti suuri oli utelujen ja painostuksen määrä jota koimme vuosia. Se loppui kuin seinään kun täytin 40.
Uskon että, nainen joka valitsee vapaehtoisesti lapsettomuuden, on yhtä varma asiastaan kuin nainen joka rakastaa lapsia että tahtoo niitä monta tai nainen joka todella potee vauvakuumetta.
Mutta: Älkää hyvät äidit ja isit pahastuko, jos me lapsettomat emme jaksa leperrellä teidän lapsillenne ja ihastella heidän edesottamuksiaan ja kaikelaista keikkumista ja meuhaamista.

Tuolla Lapsi kasvaa-palstalla tuntuukin sitten olevan toinen ääni kellossa.
Miten niistä ihanista taaperoista tuleekaan sitten mahdottomia, uuvuttavia ja hermot vieviä eläjiä, joista ei saa mitään otetta, vaikka on kaikki rakkaus ja huolenpito annettu.

Luin viime kesäkuun Seura-lehdestä jutun Lumijokelaisesta kansanedustaja Kyösti Karjulasta, jolla on vaimonsa kanssa 18 lasta, joista nuorin 9kk
Kuinka nainen onkin jaksanut niin monta raskautta ja synnytystä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


L kirjoitti:

Onhan tuosta vapaavalintaisesta lapsettomuudesta jo keskusteltu, mutta ainoa perustelu tuntuu olevan, ettei pidä lapsista, noista pienistä räkänokista. Aika heppoista. Mä pidän lapsista, mutta kertoisiko joku, että mihin väliin niitä tässä oravanpyörässä ehtii tekemään? Ensin koulut, sitten työ ja sen uran luominen. Sitä on pian paljon kolmenkympin haamurajan paremmalla puolella ja yhä lapseton.

Omalla kohdallani tilanne taitaa olla se, että alunperin tilapäinen lapsettomuus omasta tahdosta (opiskelujen ja sitten työelämän vuoksi) alkaa muuttua pysyväksi päätökseksi. Jotenkin tuntuu, ettei sitä oikeata väliä jättää ne pillerit pois tule koskaan. Älkääkä vaan sanoko, että "oikea aika löytyy, jos todella haluaa". Musta tuntuu, etten mä enää halua. Että se aika meni ohi jo. Onko muita, joista tuntuu, että lapsenteko aika vain meni ohi muihin asioihin keskittyessä ja.. rehellisesti se ei edes enää hirveästi harmita? Niin ja siis te, jotka olette jo äitejä ja vakuuttuneita siitä, että joskus päätöstäni harmittelen, älkää hihkuko äityden intoanne vastaukseksi. Sitä kuulen jo tarpeeksi ystäviltäni. Ja lopuksi haluan vielä kerran sanoa, että pidän kyllä lapsista, vaikka en omaa kaipaakaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu