On tässä viimeaikoina pistänyt silmään kun muutama ihan tunnettukkin kasvattaja sijoittaa sen ikäisiä narttuja että tuskin enää pentuja suunnittelee,että onko tämä sijoitus vaan hienompi tapa laittaa "vanha raakki"eteenpäin vai mikä?Kuulostaa minusta vaan omatunnon putsaamiselta ja siltä että mainetta ajatellaan,siis että maine säilyy parempana kun sijoittaa eikä etsi eläkekotia,eihän monikaan kuitenkaan teetä esim 6-7 vuotiaalla keskikokoisella koiralla enää pentuja?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Voi kyllä ne jotku vaan tekee pentuja vielä tuonkin ikäisillä..törkeetä.
Reilu vuosi sitte yksi ihan nimekäs kasvattaja teki yhdeksänvuotiaalla nartulla vielä ties monennetko pennut...ja vajaa vuosi tuosta viimeisestä synnytyksestä tuo narttu sitte kuoli ihan varoittamatta..nukkui vaan pois.
vielä tuossa iässä pennut,mutta ei niitä kai sentään kaikkia käytetä enää joten luulen että on osittain myös silmänlumetta kuten alempana totesin =)
tehdäkseen tietä nuoremmille ja taatakseen sen että saavat koirat vielä veteraanikehiin.
niin että "saa vielä veteraani iällä kehiin" koira on kuitenki elävä yksilö joka on todennäköisesti rakastunut omistajaansa..Vaikka olisi miten kasvattamassa koiria niin täytyy myös antaa koiran vanheta kotona eikä laittaa pois kun kaikki rodun hyväksi on tehty.Suututtaa tälläinen!!
Kaikki vaan irti mitä saa.
Tosta olen kanssasi aivan samaamieltä, ei siinä paljon sitä "rakasta" kaveria ajatella. Minä en ikinä pystyisi siihen, et iäkkäämmän koiran myisin/sioittaisin johonkin pois kotoa...ei ei..
Mikä muukaan se voisi olla? Koira on rahat tienannut, sillä ei enää voi teettää pentuja, joten pois vaan käsistä ja syömästä ja pölyttämästä nurkkia, hyödytönhän se sitten on. Se on sitä rahanteon arkea, tuotankone kun lakkaa toimimasta, niin eihän sitä enää tarvita.
Yhdeltä sellaiselta kasvattajalta kerran kysyin, että eikö sun tule ikävä niitä, eikö niihin kiinny kun ovat kauan olleet. Vastasi, että ei niitä voi loputtomasti pitää, kun on otettava uusia narttuja tilalle, jotta kasvatus jatkuu. Joo. Eläinrakkautta en kuviossa näe, se on rahantekoa synnytyskoneella.
Minä kerran kanssa arvostelin ääneen yhdelle nimekkäälle kasvattajalle tuota vanhempienkoirien myyntiä, vataus oli aika tyly;
" kuule nyt 'Sikra' sääli on sairautta " :(
minäkin tunnen kasvattajan joka myy nartut pois kun ne täyttää kuus vuotta , kun kerran otin puheeks ja tokasin et kyl oot kylmä ihminen , kun kaveris myyt...niin vastas tuo: koiria tulee ja menee, mitä sitä surkuttelemaan, eihä niitä kaikkia voi säästää täällä mitä ei voi käyttää enää.
Minusta nuo on niitä niin kylmiä bisnesihmisiä, joiden ei koskaan olisi pitänyt saada sitä ensimmäistäkään koiraa.
Olisvat alkaneet auto-jobbareiksi.........
Tuo nimenomaan on tehtailua. Kun kone alkaa prakata, vaihdetaan parempaan. Eikun uutta putkeen vaan jatkuvalla syötllä, ilman mitään tunteita tai koiran huomioon ottamista tai sen tekemän työn arvostusta. tonni per pentu, hienot paperit ostajille ja avot, kyllä on hyvä kasvattaja ja rotua edistävä ihminen!
sit jonkinlainen mustalammas, sillä olen 8-vuotiaallakin teettänyt pentuja. Ne joita olen tuon ikäisinä vielä käyttänyt, ei ole ongelmia aiempien tiineysaikojen ja synnytysten kanssa ollut.
Vanha raakki-käsitettä taas en kyllä tunnusta, sillä en milloinkaan ole heivannut vanhenevia koiria minnekään, vaan kotona ne ovat eläneet ne viimeisetkin päivänsä ja täältäkäsin myös kultapilvelle muuttaneet, kun sen aika on tullut.
Kyllä se sitä omantunnon putsaamista tavallaan onkin pitkälle, voidaan pentujen ostajille näyttää nuoria reippaita koiria unohtamalla ne, joilla vauhti on jo hidastunut ja joilla liikkuminen tuottaa vaikeuksia. Se vaan kun ei ole oikein, jos eläintä ja elämän realiteettejä aattelee...ne kun on koirallakin kuitenkin!
itse en ole koskaan sijoittanut vanhaa koiraa, vaan kyllä sillä on ollut oikeus elää myös "eläkkeellä", se kun ei ole vain pennun teko kone.
jos vanhat koirani laittaisin jostain syystä pois, niin toki minäkin ne sijoittaisin mutta ainoastaan siitä syystä että siten varmistaisin, kun omistusoikeus pysyisi minulla, sen että niitä ei voi myydä eteenpäin kun minä koiran juridisesti omistaisin.
eläkeläisestä voisi kuvitella luopuvani milloinkaan!!!
näin lempataan kodistaan ja laumastaan eroon. Ensin siitä revitään kaikki hyöty irti ja sitten pois.
Ja uma tuola puhui, että voivat sitten vielä juoksuttaa veteraanikehissä. Just joo.... enää ei itse tarvi ruokkia ja hoitaa, mutta titteleitä koira kelpaa keräämään.
Tuollainen "kasvattaja" ei todella välitä koirasta kuin tuotantoeläimenä.
Enkä muutenkaan käsitä sitä, että joillain on koiria tuhoton liuta. Miten siinä kykenee jakamaan aikansa kaikille koirille? Jos yhden kanssa harrastaa tosissaan jotain, niin muutko lojuu kotona? Näin tutullani. Paria koiraa treenataan kerran viikossa ja loput ovat vain kotona.
Miten hoituu lenkitys, jos esim. 5 keskikokoista koiraa kiskoo erisuuntiin?
Itselläni 2 koiraa ja täysi työ, että pystyn järjestämään kummallekkin riittävästi aktiviteettia lenkkeilyn lisäksi. Molemmat rotuja, jotka vaativat järjellistä tekemistä.
kun pääsee ainoaksi koiraksi eläkepaikkaan.
Meillä kullä ollaan hamaan loppuun saakka.
Mutta kyllä siitä harrastamisesta sentään monenkin koiran kanssa tulee. Täytyy vain osata organisoida hommat.
Saattaa olla kyse siitäkin, että halutaan pitää omistusoikeus itsellä ettei koriaa enää myytäisi eteenpäin tai sillä tehtäisi pentuja, ja jotta vanhempi koira kuitenkin (syystä tai toisesta) pääsisi rauhallisempaan paikkaan saamaan yksilöllistä huomiota ja rakkautta.
En tiedä nauttisko se koira, kun joutuu eroon omasta laumastaan, se on kuitenkin tottunut siinä laumassaan elämään. Minusta sillä ihmisellä jolla on ollut aikaa sille koiralle aijemminkin, on oltava sitä aikaa kyllä loppuun saakka.Itselleni on kyllä vanhat koirani kaikkein rakkaimpia, en voisi kuvitella, että hylkäisin sen vanhan uskollisen kaverini vieraille ihmisille vanhuudenpäivinään... ei, ei ja ei.
Mutta joskus asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Olen itse aikanaan joutunut luopumaan vanhasta nartusta, koska se rupesi stressaamaan nuorempien koirien vilkkaudesta, ja elämästä suuremmassa laumassa niin, että tappelut vanhuksen ja nuorempien välillä olivat jatkuvia, ja alkoipa tämä mummeli komentamaan (syyttä) jo lapsiakin hampainensa.
Koska koira kuitenkin oli täysin terve ja tiesin sen sopeutuvan uuteenkiin kotiin, tein sen päätöksen että jos oikea koti löytyy niin se pääsee sinne. Ja löytyihän se, mummeli pääsi helliteltäväksi koirattomalle ja lapsettomalle pariskunnalle ainokaiseksi, ja eli vielä monta vuotta tyytyväisenä uuden perheensä kanssa.
Päätös ei toki ollut helppo, mutta tiesin sen olleen oikea kun tilanne lähdön meillä sen lähdön jälkeen rauhoittui täysin, ja kuulin mummelin viihtyvän uudessa kodissaan loistavasti!
Toi on niitä asioita joihin minä en kuitenkaan pystyisi..eikä onneksi ole koskaan tullut niin vaikeaa tilannetta, että olisin edes tarvinnut harkita.
Ja jos jotain rauhattomuutta nuorempien taholta vanhaa koiraa kohtaan on alannut ilmenemään, niin kyllä se nuoriso on pantu kuriin ja niin on vanhus saanut olla rauhassa. Jotenkin meillä kuitenkin etupäässä on ollut niin, että ovat nuo nuoremmat tuntuneet ennemminkin kunnioittavan vanhuksia, kuin isottelevan niille.
Sitäkään minä en ymmärrä, kun sanotaan, että hyvin se vanha koira sopeutui/tuu uuteenkotiin...
mistä kukaan voi tietää mitä sen koiran päässä liikkuu...
pakkohan sen on uusi koti ja uudet ihmiset hyväksyä...eihän sillä koiralla ole muuta mahdollisuutta, sehän on täysin ihmisen armoilla.
kuin oikeassa!!
Että tämä vanhus oli se joka sitä rauhattomuutta aiheutti, nuoremmat (samoin kuin lapset) antoivat sen olla täysin rauhassa, mutta mummeli oli sellainen että hyppäsi kimppuun täysin odottamattomissa tilanteissa ja ilman syytä.
Helppohan tilanne olisi ollut selvittää ilman luopumisia jos se olisi ollut päinvastainen, eli nuoremmat olisivat vanhusta ärsyttäneet.
Minusta ei kuitenkaan ole sivusta seuraamaan kun nuorempiin käydään kiinni niin että kerran vanhaa koiraa tällaisessa tilanteessa niskasta nostaessa tuli pentukoira mukana kun tämä roikkui hampaillaan sen nenässä! Vaikuttaa aika ikävästi nuorten koirien luonteisiinkin kun syyttä käydään jatkuvasti päälle! Ja kun tilanteita ei voinut mitenkään ennakoidakaan.
Hienoa jos joku on pärjännyt (tähän asti) luopumatta koirastaan, meille se oli ainoa ja oikea ratkaisu. Mielestäni on ihmeellisen itsekästä ajattelua sekin, ettei koira voisi olla onnellinen kuin juuri tietyssä paikassa tietyn ihmisen kanssa.
Koirat eivät muistele eilistä eivätkä haaveile tulevaisuudesta, ja vaikka ne meistä ihmisistä riippuvaisia ovatkin, niistä kyllä näkee milloin ne nauttivat elämästään ja milloin ei.
Tekisi mieli tuohon vastata paljonkin...mutta...jätän väliin..... jokainen taaplaa tyylillään.
Jokainen tosiaan taaplaa tyylillään, ja jollei itse ole paikan päällä ollut tapahtumia todistamassa, on paha lähteä ketään syyllistämään. ;o)
kyllä sen vanhuksenkin aisoihin saa helpostikin. Vanha koira kyllä ymmärtää usein huomattavasti paljon paremmin kuin nuori. Riippuen tietenkin, onko sillä vanhuksella kipuja jossain ja äksyilee ja on hermostunut sen vuoksi.
vaan eihän tässä mistään kenenkään syllistämisestä edes ole ollut kyse, vaan ihan mielipiteistä ja jutustelusta ihan normaalilla äänensävyllä...vai eikö?