Koska kertaus on opintojen äiti myös traktoreiden huoltohommissa ja myös pohjanmaalaisessa kahvinjuonnissa, niin kerron uudelleen erään muisteluitteni alkuaikojen kertomuksen, koska se on varmasti tuntematon useimmille lukijoistani.
-Kerran menin maalaistaloon ja koputin oveen koska luudanvarsi ei ollut ovea vasten merkkinä poissaolosta, vaan oven vieressä nojaten kamanaan.
-Koputin uudelleen monta kertaa koska matkaa oli tullut jo 120 kilometriä tähän huoltokohteeseen.
-Odotin, ja sitten viimein sisältä kuului kolinaa ja sieltä vyöryi peräkammarinpoika tukka pystyssä tomaattisilmin kysymään että ”mitäs sää taharot”!?
-Sanoin että on tilattu tänne Massikkaa korjaamaan.
-Minkä tähären se nyt jo tuli?!-Nos sehän on siinnä puimmalan vierressä laroossa, paa se käyntihin, niin katotahan sitten. -Mul uni pääl ko mä käymähän illal tos Sorsanpesäs Törnäväl. -Tuu parin tunnin kuluttuu takaas ni katotahan sitten!
-No minä menin "laroon" ja katselin hetken ja otin huoltoautosta mittarit, ja eihän siinä ollut muuta kuin hehkut oli loppuun kuluneet. Vaihdoin ne ja joha massikka hörähti käyntiin.
-Menin sitten takaisin sinne talon pirttiin kirjoittamaan laskua ja kuittia ja kuinka ollakkaan, peräkammarinpoika oli herättänyt vanhan arviolta 80-kymppisen äitimuorinsa keittämään pannukahvia minulle.
-No, mummu tempaisi tiskipöydän virkaa toimittaneelta pöydältä pesemättömät kahvikupit ja kieraisi etusormellaan vanhat porot pois pohjalta laskiämpäriin ja toi ne sellaisenaan pöytään.
-No tulihan nekin kahvit juotua herrasmiehen tavoin, mutta kyllä tuo jäi mieleen.
tällaista se entinen ”kirottu ja inhottu rasvakoura” taas muisteli.
-Kerran menin maalaistaloon ja koputin oveen koska luudanvarsi ei ollut ovea vasten merkkinä poissaolosta, vaan oven vieressä nojaten kamanaan.
-Koputin uudelleen monta kertaa koska matkaa oli tullut jo 120 kilometriä tähän huoltokohteeseen.
-Odotin, ja sitten viimein sisältä kuului kolinaa ja sieltä vyöryi peräkammarinpoika tukka pystyssä tomaattisilmin kysymään että ”mitäs sää taharot”!?
-Sanoin että on tilattu tänne Massikkaa korjaamaan.
-Minkä tähären se nyt jo tuli?!-Nos sehän on siinnä puimmalan vierressä laroossa, paa se käyntihin, niin katotahan sitten. -Mul uni pääl ko mä käymähän illal tos Sorsanpesäs Törnäväl. -Tuu parin tunnin kuluttuu takaas ni katotahan sitten!
-No minä menin "laroon" ja katselin hetken ja otin huoltoautosta mittarit, ja eihän siinä ollut muuta kuin hehkut oli loppuun kuluneet. Vaihdoin ne ja joha massikka hörähti käyntiin.
-Menin sitten takaisin sinne talon pirttiin kirjoittamaan laskua ja kuittia ja kuinka ollakkaan, peräkammarinpoika oli herättänyt vanhan arviolta 80-kymppisen äitimuorinsa keittämään pannukahvia minulle.
-No, mummu tempaisi tiskipöydän virkaa toimittaneelta pöydältä pesemättömät kahvikupit ja kieraisi etusormellaan vanhat porot pois pohjalta laskiämpäriin ja toi ne sellaisenaan pöytään.
-No tulihan nekin kahvit juotua herrasmiehen tavoin, mutta kyllä tuo jäi mieleen.
tällaista se entinen ”kirottu ja inhottu rasvakoura” taas muisteli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sattuikos koskaan kohdallesi, että kahvi oli keitetty oikein "suolan kanssa"? Olen kuullut että joskus oli jossakin päin ollut sellainenkin tapa!...
--
Vanha kansa ainakin pohjoisessa pisti usein rankalla kädellä suolaa kahviin. Ja niittykahvit varsinkin kuuluvat olleen suolattuja. Kai tarkoitus oli paremmin jaksaa työskennellä kuumassa. Jos kovin hikoilee kuumalla, voi tulla heikotus suolanpuutteesta.