GRADUAHDISTUS

Ota itelles joku palkinto odotteleen työn valmistusta. Mulla itellä se oli matka. Oli aivan mahtavaa sit vaan heittää aivot narikkaan ja levätä viikko.

Olen 2 vk. sitten aloittanut graduistunnot ja vielä ei ole riviäkään paperilla. Ahdistaa jo NYT ihan kamalasti - en osaa kuin lainata ja lainata, omaa ajatusta on niin hankala kuljettaa siinä välissä.. ja mulla on yksi toinenkin kurssi samaan aikaan, joka vie kaiken ajan. Sen pitäisi tukea gradua vaan viekin kaiken ajan siltä.. pitäisi jo nyt miettiä siihen kurssiin haastattelun toteuttaminen vaikka teoriaakaan ei ole vielä yhtään. Eli ajattele positiivisesti; olet jo pitkällä ja kun tekstiä on jo paperilla, sitä on helpompi muokata, kun proffalla on ylipäänsä jotain kommentoitavaa. Siis pää pystyyn, et ole ainoa gradun kanssa ahdistusta poteva :)

Joo, kuulostaa todellakin tutulta! Olen itse tehnyt tutkimustani viimeiset kaksi ja puoli vuotta (toki muutakin siinä ohessa) ja tuntuu, että vaikka olen aina aiemmin saanut tehtyä kaikki muut asiat hyvin ja aikataulussa, niin gradu tuntuu olevan jotenkin ylivoimainen prosessi. Lisäksi olen tässä loppuvaiheessa huomannut, että olen opiskellut 'väärää' alaa, enkä edes halua työllistyä oman alani työtehtäviin. Ehkä sekin on yksi syy, miksi gradu jumittaa, kun edessä on pelko tulevasta elämästä. Toinen syy on ohjaajani, joka on perfektionisti. Huhujen mukaan korjauksia tulee niin kauan kun niitä vaan pyytää, eli jossakin vaiheessa kannattaa ilmeisesti vaan kysyä, että joko gradu kelpaisi palautettavaksi. Itselläni tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, etten pysty nauttimaan mistään vapaa-ajastani, koska gradun keskeneräisyys ahdistaa. Ainoa asia mikä työssäni motivoi, on se, että kun saan sen valmiiksi, voin miettiä jotain ihan muuta. Lisäksi tilannetta ei yhtään helpota se, että sukulaiset ahdistelevat päivittäin puhelimitse g:n etenemisestä ja äiti järkkäilee valmistujaisjuhlia (!) Mutta ihan mielettömästi tsemppiä sulle! Eiköhän mekin valmistuta kun vaan jaksetaan istua koneen ääressä. Huhut kertoo, että joku tyyppi meidän laitokselta on tehnyt g:tä 10 vuotta - ja sai sen viime vuonna valmiiksi.

Täällä on kanssa toinen, joka pähkäilee gradun kanssa. Toivottavasti oot jo päässyt ahdistuksen yli.

Itellä tuli kanssa totaalinen lannistuminen, kun olin kesän vääntänyt graduani, ja näytin proffalle. Tapaaminen kestikin sitten 3 tuntia, jonka jälkeen minun olisi pitänyt muuttaa milteipä kaikki aikaansaannoksessani, ja sekös vasta ahdisti.

Pidin totaalisen hermoloman, 4 viikkoon en tehnyt gradun eteen mitään. Sitten kokosin voimani uudelleen ja laitoin itselleni pieniä päivätavoitteita. Älä siis vaadi itseltäsi liikaa, pidä tauko ja sen jälkeen ala työn touhuun pienissä erissä. Kyllä se joskus valmistuu, vaikka tuskaista onkin. Harvalle tämä gradunteko mitään mieluisaa puuhaa on, joten tietynlainen ahdistus ja epävarmuuskin vain kuuluu asiaan.

Tsemppiä!

Hei!

Tuttuakin tutumpaa tuo ahdistuksen tunne, kun aiheena on gradu. Palautin työni ensimmäisen käsikirjoituksen proffalle noin viikko sitten ja toissapäivänä sain siitä (omasta mielestäni) todella masentavaa palautetta. Pari ehtoota menikin säälissä piehtaroidessa ja manatessa ohjaajaa mahdollisimman syvälle suohon. Kirosin itsenikin, samoin kirjoitustaitoni.

Kun eilen sain sitten vähän huutaa ja kiukutella, niin tänään on jo paljon parempi olo. Työhön tarttuminen pelottaa, mutta toisaalta parin päivän rauhoittuminen (?) on tuonut uusia ajatuksia takataskuun. Kyllä tämä tästä.

Tänään tulostin graduni kokonaisuudessaan, huomenna luen sen läpi ja merkkaan mielestäni typerät kohdat. Sen jälkeen vasta ryhdyn tutkiskelemaan ohjaajan harakanvarpaita. Jospa tämä keino helpottaisi muitakin kommenttikammoisia ja perfektionisteja? Että saa pitää ohjat (ainakin näennäisesti) omissa käsissään ja ottaa opettajan kommentit huomioon vasta, kun on itse tajunnut asioita.