siellä. Miksi välillä tulet lähelle ja saat minut kaipaamaan ja luulemaan, että haluat tutustua ja sitten taas alkaa se piilottelu. Minulle tulee kumma tunne, että olen sanonut jotain tosi hölmöä jutellessamme, mutta vaikka kuinka mietin niin en nyt niin kauhean hölmöä ole sanonut.
Ehkä sä oikeasti olet outo. Nyt kyllä otan järjen ja sydämen käteen ja unohdan sinut. Olet tästä lähtien minulle kuin kuka tahansa muukin puolituttu.
Ehkä sä oikeasti olet outo. Nyt kyllä otan järjen ja sydämen käteen ja unohdan sinut. Olet tästä lähtien minulle kuin kuka tahansa muukin puolituttu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei se sitä ole. Siis-no- sä ja mä ja kaikki tämä, mitä tunnen: meen ihan lukkoon. En haluaisi kadota, vetäytyä, mutta ei minusta ole muuhun ollut. Koeta ymmärtää. Jospa minä vielä oppisin edes itseäni tajuumaan.
Kenestähän nyt oikeen on kyse? Itse piiloilen erästä ihan muista syistä, mutta tulen taas kunhan jaksat odottaa.
Ei tämä piilottelija niin kovin ujolta vaikuta. Näyttää itsetuntoa olevan vaikka muille jakaa ja on melkoisen kova pälpättämään. Minä se meistä hermostuneempi taidan jutellessamme olla. Jotenkin tuntuu, että ei hän voi mennä mistään hämilleen. Mieluummin oudolta hän vaikuttaa juuri sen takia, kun ensin tuppaa oikein tosissaan seuraan ja sitten piilottelee, etten häntä näkisi ja ollaan kuitenkin jo ihan aikuisia naisia tässä kumpainenkin.
Nyt alkaa jo oksettaan tää kaikki :(
olen ihan älyttömän puhelias ja hauska ja kaikille muille kova juttelemaan. Sinuakin on vaikea lähestyä, kun jännittää niin älyttömästi ja on perhosia masussa. Joinakin päivinä se on helpompaa, joinakin päivinä taas en uskalla ja näytän varmaan aika 'kovalta' piilossani. Oletko huomannut, ettet itsekään aina ole niin helposti lähestyttävä? Sinullakin on kiire etkä edes katso minuun päin? Silloin tunnen, että olen vain kuvitellut kaiken. Sitten hetken päästä taas tulet ja hymyilet niin ihanasti, ja olen taas ihan myyty... Haluaisin vain, että tulisit ja tekisit jonkun siirron, koska minä en sitä voi tehdä.
Ei kaikki kovat pälpättäjät ja näennäisen sosiaaliset tyypit ole kahden kesken niinkään rempseitä kuin päältäpäin luulisi. Minäkin olen rohkea, kantaaottava enkä pidä kynttilääni vakan alla tietyissä asioissa, mutta jos joudun naamatusten hänen kanssaan eikä ketään muita ole paikalla, niin apuva... Otan todella pitkät. Ihan pelkään joutumista hänen kanssaan kaksin enkä lainkaan etsi siihen tilaisuuksia - vaikka olen korviani myöten ihastunut.
sinä voi tehdä siirtoa? Mikä estää?
ja outo olo kun sinä nykyään flirttailet avoimesti toiselle.siitä tulee paha mieli ja vetäydyn silloin.en halua sellaista naista joka hieroo toisen hartioita ja katselee virnistäen nua silmiin,että varmasti näin...
haluisin kipeesti olla sun ystävä,mutta olet sen osottanut nyt selvästi ettet mua ystäväks halua.
tietäisit miltä minusta tuntuu kun olet lähellä. Kaikkien muiden kanssa pystyn jutustelemaan niitä näitä rennosti, mutta sinun kanssasi menen ihan lukkoon. En keksi mitään järkevää sanottavaa, tai jos keksinkin, pelkään että sinä ja kaikki muut ympärillä huomaavat jännitykseni. Siksi olen mielummin taka-alalla kun olet vieressä. En tiedä mikä joskus laukaisisi tämän jännitteen, en yks.kertaisesti voi muuta kuin antaa ajan näyttää.
Mä rakastan sua