Millaisia koulumatkoja teidän lapsenne joutuvat kulkemaan ja miten se onnistuu? Lakihan sanoo, että kävelyä saa olla maksimissaan 5 kilometriä per suunta (mielestäni 10 kilometriä päivässä on todella pitkä matka ekaluokkalaiselle kävellä) ja koulumatkat ei saa kestää yli 2,5 tuntia.
Meillä lapset kävelee reilun kolme kilometriä bussille, joka kiertää koko kylän. Laskennallisesti matkoihin menee 2,5 tuntia, koska lapsi kuulemma kävelee kilometrin kymmenessä minuutissa. Käytännössä hän ei kuitenkaan kävele - ei ainakaan sitä kolmatta kilometriä, joten koulumatkaan menee vähintään 3 tuntia joka päivä. Siihen sitten lisätään bussin odotteluaika, koska koululta ei lähde bussit takaisin joka tunti. Mielestäni on kohtuutonta, että kolmen tunnin koulupäivän takia lapsi joutuu olemaan poissa kotoa seitsemän tuntia.
No, viime aikoina olen lähettänyt lapset bussille kävelemään 40 minuuttia ennen bussin lähtöä, jolloin laskennallisesti tulisi vielä vajaat kymmenen minuuttia odotteluaikaa pysäkillä. Eipä ole lapset kerenneet bussille ja kouluun kertaakaan tänä vuonna (1 ja 2-luokkalaisia) tällä systeemillä. Ei edes silloin kun itse olin saattamassa. Taidan siis joutua ottamaan lapset kotiopetukseen ihan suosiolla. Kotona ollaan nytkin paikkailtu koulusta poissaoloja.
Meillä lapset kävelee reilun kolme kilometriä bussille, joka kiertää koko kylän. Laskennallisesti matkoihin menee 2,5 tuntia, koska lapsi kuulemma kävelee kilometrin kymmenessä minuutissa. Käytännössä hän ei kuitenkaan kävele - ei ainakaan sitä kolmatta kilometriä, joten koulumatkaan menee vähintään 3 tuntia joka päivä. Siihen sitten lisätään bussin odotteluaika, koska koululta ei lähde bussit takaisin joka tunti. Mielestäni on kohtuutonta, että kolmen tunnin koulupäivän takia lapsi joutuu olemaan poissa kotoa seitsemän tuntia.
No, viime aikoina olen lähettänyt lapset bussille kävelemään 40 minuuttia ennen bussin lähtöä, jolloin laskennallisesti tulisi vielä vajaat kymmenen minuuttia odotteluaikaa pysäkillä. Eipä ole lapset kerenneet bussille ja kouluun kertaakaan tänä vuonna (1 ja 2-luokkalaisia) tällä systeemillä. Ei edes silloin kun itse olin saattamassa. Taidan siis joutua ottamaan lapset kotiopetukseen ihan suosiolla. Kotona ollaan nytkin paikkailtu koulusta poissaoloja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tekstistäsi tulee sellainen olo, että et edes itse halua lastesi ehtivän kouluun. Olet aikuisena vastuussa siitä, että lapsesi ehtivät kouluun. Sen mukaan tulee toimia!
Miksi et esimerkiksi pyöräile lastesi kanssa tuota matkaa? Siksikö, että tuolloin koulumatka ei kestäsi tarpeeksi pitkään, jotta siitä voisi "rutista"? Käytöksesi on tosi lapsellista, etkä kyllä pätkääkän ajattele lastesi parasta!
lasteni kanssa tuota matkaa, koska minulla on 2 kk ikäinen vauva, joka ei valitettavasti vielä pysty istumaan pyörän kyydissä puhumattakaan, että voisi itse ajaa, eikä aja kaksivuotiaskaan, joten molempia en joka tapauksessa saisi kyytiin. En myöskään jätä häntä siksi aikaa kotiin. Linja-autopysäkin lähellä ei ole mitään järkevää paikkaa, mihin pyörät voisi päiväksi jättää, eikä meillä ole varaa kustantaa uusia pyöriä joka päivä kun vanhat rikotaan päivän aikana. Pyöräily ei mitenkään ratkaise ongelmaa talvella, koska silloin ei todellakaan voi pyöräillä - ainakaan tuota kapeaa, pimeää, mutkaista hiekkatietä. Ja sitä paitsi kun äitiyslomilta pääsen, on taas työt odottamassa, joten silloin en ehdi pyöräillä heidän kanssaan suuntaan enkä toiseen. Ymmärtääkseni ei ole vanhempien velvollisuus viedä lapsiaan kouluun kun meillä on niin hyvä tämä koulukuljetus.
Kyse ei ole niinkään tuosta matkasta, jonka joutuu kulkemaan kävellen, vaan siitä ajasta, mikä menee koulumatkoihin. Koulumatka kestää aivan liian pitkään, vaikka veisin heidät autolla bussille (mikä ei muuten ole mahdollista, koska minulla ei ole autoa, eikä edes korttia).
Minä olen taatusti se ihminen, joka ajattelee minun lasteni parasta eniten maailmassa. Siksipä olenkin vakaasti harkinnut ottaa lapset kokonaan kotiopetukseen. Tällöin voisin opettaa parissa tunnissa päivässä kaiken sen, mihin nyt menee tuo 7-8 tuntia, (tai menisi, jos ehtisi kouluun). Aivut, mikä tökkii on, että varmaan he tarvitsisivat myös ikätovereidensa seuraa enemmän kun pystyn heille kotona järjestämään.
En ole, enkä aio selittää omaa tapaustani jokaista pienintä yksityiskohtaa myöten, enkä myöskään pyytänyt arvostelua aiheesta, mistä ette mitään tiedä, vaan kysyin, minkälaisia koulumatkoja muilla on. Olisi kiva tietää, onko vastaavaa paljonkin. Kuinka kauan sinun lapsiltasi menee päivässä koulumatkaan? Jos koulua on klo 9-12, niin joudutko lähettämään lapsesi kouluun jo klo 7 ja takaisin paluu on sitten klo 15, jos jaksavat ja viitsivät kävellä kotiin ilman viivytyksiä? Sitten syödään, tehdään läksyt ja parin tunnin päästä onkin jo nukkumaanmenoaika.
Eikö olekin niin, että silloin, kun lapsia ei ole vielä, sujuu ajatus koulumatkastakin ihan suuremmitta huolitta.
Meidän perhee asuu vilkkaassa keskustassa. Koulumatkoihin ei mene ajallisesti kauaa, mutta ne ovat sitäkin stressavampia vanhemmille, koska liikenne on niin holtitonta ja nopeaa lapsen näkökulmasta ajtellen. Joskus myös aikuisen.
Meillä on joskus ajateltu, että olisi ihana muuttaa syrjään melusta ja hälinästä. Mutta ajatus pitkällä pimeällä tiellä yksin kulkevasta lapsesta pelottaa myös.
Ymmärrän huolesi siis tosi hyvin, mutta uskon, että kaikki sujuu hyvin, kun vaan lapset tottuvat kulkemiseen. Aikuisen mielestä odotus voi olla pitkä, mutta lasten aika kuluu ihan eri rataa. Voi olla myös tosi rentouttavaa kulkea sellaista matkaa, jolla saa mieli tuulettua sen sijaan, että koko ajan vilahtelee autoja ja mopoja nurkan takaa.
Tottahan pitkät kuljetukset rassaavat lasta. Sinun lapsillasi on kuitenkin kotimatkan päässä tiedossa turvallinen äiti, valot talossa ja välipala arvatenkin odottamassa. Ja koulubussissakin on turvana nopeasti tutuksi käyvä kuljettaja. Bussin hyrinässä lapsi ehtii käydä mielessään läpi päivän asiat. Hyvin monet kouluaan lähempänä asuvatlapset viettävät pitkät iltapäivät yksin kotona miettien milloin mitäkin asiaa.
Että puolensa kaikilla asioilla on. Tunnen monia syrjäseudulla asuvia lapsia, jotka kulkevat pitkät koulumatkat. He ovat tavallisen iloisia lapsia ja kadehdittavan tottuneita käyttämään bussia ja tuntemaan kellon. Usein lapset murehtivat asioita vasta kun vanhemmat tartuttavat murheensa heihin.
Ilmaisen asiani vähän provokatiivisesti (anteeksi), mutta onko pakko asua noin korvessa?
Meillä ainakin tonttia hakiessa koulun sijainti ja tulevat kulkuyhteydet olivat ehkä tärkein peruste. Jos ajattelet tulevaisuuttan, niin lasten kulkemisen tarve kasvaa ja on muiden varassa hyvin pitkään. Vasta 15 vuotias saa mopokortin ja 18 vuotiaana pääsee itse liikkeille autolla.
Mielestäni teidän koulukyytiasiat ei ole kohtuullisia. Eiköhän kannattaisi ottaa yhteyttä kouluun ja selvitellä tilannetta. Mutta koulun ei ole pakko järjestää kuljetusta, halutessaa ne voivat korvata kuljetuksen teille.
Meidän ekaluokkalaisella on 15 km matkaa kouluun, kouluauto hakee tien varresta kotoa ja aikaa matkaan ja koululla odotteluun kuluu aamuisin n. 45 min ja iltapäivisin n. 20-40 min. Eikö sielläpäin ekaluokkalaisia haeta kyytiin lähempää kotoa, jos koulumatka on yli 5 km?
6km tunnissa on reipasta kävelyvauhtia aikuisellekkin. Ekaluokkalaiselle saa huoletta laskea kävelynopeudeksi puolet tuosta eli 20 miinuutta ja kilometri.
Kiitos vastauksista kaikille muillekin kuin Samille. Kyllä ehdottomasti 1 km 10 minuutissa on liian reipas vauhti ekaluokkalaiselle. Näin ainakin iltapäivisin, jolloin kaikki voimat on poissa, eikä lapset tunnu jaksavan muuta kuin itkeä. Näin on kuitenkin kunta tai lakikirja tai mikä lienee määrittänyt kävelyvauhdin.
Ja kyllä, meidän on ehdottomasti pakko asua korvessa, koska osa elinkeinosta tulee maataloudesta ja eläinten kasvatuksesta, mikä ei onnistu kerrostalossa. Ammatinvalinnan on taas tehnyt eikaisemmat sukupolvet jo paljon ennen kuin meidän lapsista on ollut tietoakaan. Olemme reilun vuoden kyllä pyöritelleet mielessä myös muuttoa, sukutilan myyntiä, ammatinvaihdosta ja jo perheenjäseniksi tulleiden eläinten hävittämistä, sekä samalla tietysti vanhemmille ja lapsille tärkeiden eläinharrastusten lopettamista koulun takia. Olemme kuitenkin katsoneet kotiopetusmahdollisuuden paremmaksi kuin muuton.
Mitä tulee tuohon jonkun mainitsemaan lasten tottumiseen, niin nyt tokaluokkalainen on viime vuonna jouduttu hakemaan kesken isän työpäivän pois koulusta bussista myöhästymisten takia ja monet kerrat on isä hänet tienvarresta löytänyt töistä tullessaan itkemästä koulumatkan varrelta kun viimeinen taival on ollut niin rankka. Koulupäivä vie niin voimat, ettei enää kävelystä tule yhtään mitään iltapäivällä. Ja jos jotenkin kotiin asti on selvitty, niin koko ilta on mennyt itkiessä ja aamulla itkeminen jatkuu siksi kun pitää taas kouluun lähteä.
Matkaa koululle ei ole kuin 9 km, mutta bussi kiertää niin monen mutkan kautta, että se vie aikaa kauheasti. Ehkä me kuitenkin laitamme lapset ajamaan pyörällä koko matkan koululle asti (vilkkaan, ison tien vartta), jolloin koulumatkat sujuvat huomattavasti nopeammin ja aikaa jää johonkin muuhunkin. Koulu moisen on tietenkin ehdottomasti kieltänyt, koska alaluokkalaiset eivät saa pyöräillä kouluun, mutta minkäs ne asialle voivat...
päättäjiin ja VALITA. valita niin kauan ja aian ylemmälle taholle, että saatte taksikuljetuksen. eihän tuommoinen ole lapselle enää normaalia. lapsi väsyy muutenkin koulussa ja kotona pitäisi olla aikaa muullekin kuin väsymyksen itkemiselle. iltaisin pitäisi tehdä läksyt, tavata kavereita, harrastaa... eihän teille tehdä mitään näistä kun lapsi on liian väsynyt.