On ystäviä, on kavereita, on tuttavia jne. Olen homomies. Naistenväliset suhteet on asia erikseen, ja niitähän vilisee esim. tv ja elokuvat nykyään vaikka millä mitalla. Mutta asiahan on niin, että on turha ruveta vertaamaan sellaisia miesten väliseen ystävyyteen, sillä se on niin perhanan vaikea juttu.
Kirjoitan näitä siksi, että mielestäni minulla ei ole yhtään todellista ystävää, mutta paljon kavereita ja tietysti lukemattomia tuttavia. Minä kun haluan tehdä todellisen eron noitten asioitten välillä.
Onko teillä muilla muka todella sellainen täydellinen ystävä, jolle voitte ns. avautua kaikesta ja ns. soittaa milloin tahansa (ihan oikeasti vaikka yöllä!) ja joka ymmärtää teitä parhaiten maailmassa (kotiväkeäkin paremmin)? Minusta miehillä, homoja tai ei, ei Suomessa ole tällaisia ystäviä. Nämä ovat naisten juttuja ja sellaisten maiden juttuja, joissa ihmiset ovat sosiaalisempia. Olen miettinyt tätä asiaa puhki, todella. Lopputulokseni tosin on, että olen yksinäinen ja sellaiseksi jään.
Kirjoitan näitä siksi, että mielestäni minulla ei ole yhtään todellista ystävää, mutta paljon kavereita ja tietysti lukemattomia tuttavia. Minä kun haluan tehdä todellisen eron noitten asioitten välillä.
Onko teillä muilla muka todella sellainen täydellinen ystävä, jolle voitte ns. avautua kaikesta ja ns. soittaa milloin tahansa (ihan oikeasti vaikka yöllä!) ja joka ymmärtää teitä parhaiten maailmassa (kotiväkeäkin paremmin)? Minusta miehillä, homoja tai ei, ei Suomessa ole tällaisia ystäviä. Nämä ovat naisten juttuja ja sellaisten maiden juttuja, joissa ihmiset ovat sosiaalisempia. Olen miettinyt tätä asiaa puhki, todella. Lopputulokseni tosin on, että olen yksinäinen ja sellaiseksi jään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikea kysymys. Ehkä vaadit muilta liikaa? Itse luotan ystäviini, mutta musta tuntuu etten ihan kaikkea halua heilekkään kertoa. Omalle kullalle avautuminen olisi helpompaa.
Hei kuulepas, jos sinulla on OIKEA homosuhde,silloin sinä voit luottaa,kertoa kaiken itsestäsi,olla rakastettu ja rakastaa.Olen ollut sellaisessa suhteessa kaksi vuotta,ne olivat elämäni parhaita vuosia.Rakastimme ja luotimme.
Nyt ei puhuta suhteesta eikä rakkaudesta (johon en enää usko, sillä se paras mies on minulle ei sanonut, enkä usko Suomesta enää tässä iässä löytyvän).
Tarkoitan kaveri-ystävää, johon ei tunneta seksuaalista kiintymystä tms.
Kyllä mulla on sellainen "paras kaveri" joka todella on minulle kuin veli ja jolle voin puhua asiasta kuin asiasta ja soittaa vaikka aamu 4 ltä. 20 vuotta oltu parhaita kavereita ja loppuelämä tullaan olemaan. Kavereita muutenkin melko paljon mutta ei niin hyviä. Niin ja hän on hetero.
Kyllä hyvä ystävä(t) on ihmiselle todella tarpeellinen mutta valitettavasti kaikki ei vaan satu törmäämään siihen omaan samalla "aaltopituudella" olevaan kaveriin, sama koskee seurustelukumppaniakin, tosin hyvän kaverin löytäminen on vaikeampaa kuin kumppanin. Siinä suhteessa tunnen olevani onnekas että vaikka en seurustele niin minulla on ainakin todella hyvä kaveri.
Tsemppiä sulle ja yritä vaan mahdollisimman paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä niin jospa se todellinen kaveri löytyisi, älä heitä kirvestä kaivoon ;)
Itsellene tuollaisen ystävän löytänyt olen, ja vuosia tunteneet olemme. Mutta tyttö hän on. Tosta olen kyllä samaa mieltä että miehestä sitä on älyttömän vaiekaa löytää.. :/