En o mikään peräkamarin poika ja olen varsinkin nykyään, mutta myös viis vuotta sitten, aika hyvässä kondiksessa. Olen myös henkisesti täysin terve ja korkeakoulutettu ja kunnon kansalainen.
Pommi tulee tässä: mulla oli ensimmäinen seksuaalinen kokemukseni toisen ihmisen (miehen) kanssa, 37-vuotiaana. Ja olen täyshomo ja sinkku. Sitä ennen ei yhtään mitään, ei edes "rippileirillä runkkailua". Nyt olen muutaman vuoden vanhempi. Tuon ensimmäisen jälkeen kuitenkin rohkaistuin ja olen nettideittaillut ja sänkyyn asti päässyt (joko nukkumaaan tai muuta) kahdeksan miehen kanssa, joista ainoastaan kaks on ollu oikeesti mielestäni hyvännäkösiä, mutta niille mää en näköjään o kelvannut. Yhden kanssa seurustelin pari vuotta, mutta se oli virhe, enkä koskaan pitänyt sitä miestä puoleensavetävänä. Tarina loppuu tähän. En mä väittänytkään että tää olis mikään onnellinen tarina ollu, mutta tosi se oli.
Pommi tulee tässä: mulla oli ensimmäinen seksuaalinen kokemukseni toisen ihmisen (miehen) kanssa, 37-vuotiaana. Ja olen täyshomo ja sinkku. Sitä ennen ei yhtään mitään, ei edes "rippileirillä runkkailua". Nyt olen muutaman vuoden vanhempi. Tuon ensimmäisen jälkeen kuitenkin rohkaistuin ja olen nettideittaillut ja sänkyyn asti päässyt (joko nukkumaaan tai muuta) kahdeksan miehen kanssa, joista ainoastaan kaks on ollu oikeesti mielestäni hyvännäkösiä, mutta niille mää en näköjään o kelvannut. Yhden kanssa seurustelin pari vuotta, mutta se oli virhe, enkä koskaan pitänyt sitä miestä puoleensavetävänä. Tarina loppuu tähän. En mä väittänytkään että tää olis mikään onnellinen tarina ollu, mutta tosi se oli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tuossa mitään ihmeellistä. Monet kunnolliset kundit (homot) eivät ole harrastaneet koskaan seksiä toisen ihmisen kanssa. Ja ei tarvitse olla mikään peräkammarin poika, nyhverö, sairas tai joku friikki tampio, ettei ole tullut sitä oikeaa kumppania vastaan. Nimittäin joillekin yhden illan sekstailut epämääräisten tyyppien kanssa ovat sellaista myrkkyä, jota ei halua ottaa..
Joku saattaa odottaa sitä oikeaa hautaan saakka..
hyvä kuulla välillä jotain myönteistä kokemattomuudesta. Itselläni on siis vielä kymmenen vuotta aikaa hankkia se ensimmäinen kokemus. Saman verran aikaa voin sitten käyttää kropan kunnostamiseen. Kauneusleikkausta en ole koskaan harkinnutkaan ja henkisen puolen kehittäminenkin taitaa jäädä välillä huomioimatta. Luulin jo että tässä pian kolmekymppisenä pitäisi alkaa etsiä sitä toista puoliskoa, mutta eipä siis hätiä, aikaa on vielä rutkasti...