layout on sitten ihan kankullaan(copypaste suoraan wordista), niinkuin moni muukin asia tässä tarinassa:
Pojat kiistelivat siitä, mikä on maailman nopein luotijuna.
-Japanissa on maailman nopein juna.
Totesi Petteri kuullostaen ja näyttäen melko epävarmalta jos sen suhteutti noinkin jyrkän varmaan sanavalintaan.
-Ei maailman nopein juna sijaitse Japanissa.
Ekin puhuttua muut kääntyivät katsomaan häntä odottaen perusteluja tai parempaa tietoa asiasta yleensä. He tiesivät kokemuksesta saavansa sen. Eki oli porukan yleistietopankki, tai ainakin moni kaveruksista tunnusti tavalla tai toisella Ekin yleistiedon, sekä kyvyn johdonmukaiseen ja objektiiviseen päättelyyn.
Eki tiesi porukan huomion kiinnittyneen itseensä. Hän myönsi silloin tällöin ääneenkin nauttivansa näistä tilanteista. Eki nautti roolistaan porukan jonkilaisena oraakkelina.
Samalla kun Eki otti tyypillisen
'antakaas, kun setä kertoo' -ilmeensä, hän kohensi huomaamattaan asentoaan.
-Maailman nopein juna on ranskalainen TGV. Se kulkee yli kuusisataa kilsaa tunnissa. Älkääkä kysykö kuinka paljon yli kuusisataa kilometria tunnissa, en mä sitä muista. Mä olen melko varma tuosta, mutta en sataprosenttisen.
Petteri ja Tommi, joka oli ollut hiljaa siihen asti, katsahtivat toisiinsa aidosti pohtivan näköisinä.
Hiljaisuuden rikkoi Eki, joka aloitti sovittelevasti leikinlaskulla:
-Ajatelkaas; kuusisataa kilometria tunnissa... se on vähän helvetinmoista haipakkaa, äijät. Jos tavallinen reittikone, joilla me suhataan aurinkorannoille, kulkee yhdeksänsataa kilsaa tunnissa niin kuusisataa kilsaa tunnissa on maan päällä jo niin älytön nopeus että morjens.
-Eihän siinä vauhdissa ehdi edes nähdä mitään.
Rauhoitteli Petteri nyt jo selvästi vauhtiin pääsevää Ekiä.
Eki jatkoi kuitenkin käsitellen Petterin huomautuksen lähes sivuseikkana.
-No ei tietenkään jos ajetaan jonkun metsän läpi, mutta entäs kun saavutaan oikein isolle, tasaiselle peltoaukealle.
Jälleen Ekin huomautus aiheutti hetkellisen, mutta silmiinpistävän puntarointi-ilmeen kahden muun kaveruksen kasvoilla.
Tommi avasi vihdoin suunsa.
-Kuusisataa kilometria tunnissa...
Eki tunsi ajan olevan sopiva tunnelman kohottamiseen entisestään.
-Kuvitelkaa, kun joku ranskalainen maalaismaisema kaikessa kauneudessaan suhisee kohti yli kuusisataa kilometria tunnissa.
Painottaessaan sanaa yli, Eki katsahti Tommiin merkitsevästi.
Se tarkoitti, että Tommin on syytä muistaa ettei ranskalaisen TGV:n
ylivertainen nopeus rajoitu kuudensadan kilometrin tuntinopeuteen. -On vain eksaktin tiedon vaje siinä, kuinka paljon yli
tuon maagisen maanopeuden tämä ranskalainen ihmejuna kulkee.
Eki jatkoi yhä kierroksia lisäten.
-Istut siellä sisällä tätä kaikkea kelaten, samalla kun ranskalainen asianajajien, liikemiesten ja yleensäkin kaikenkarvainen ylempi keskiluokka näpyttelee sylimikrojaan sen näköisinä, kuin heillä jokaisella olisi kontollaan maailman tärkein asia sillä hetkellä.
-Joku Äiti Maasta täysin vieraantunut juppi ranskanpulla nostaa katseensa hajamielisen näköisenä ja katsahtaa ulos.
Sen näkökentässä vilahtaa jokin tumma läiskä niin nopeasti ohi, ettei voi olla varma, näkikö sitä ylipäätään ollenkaan.
-No sit tän Pariisista kotoisin olevan IT -alan gigakonsultin ajatus alkaa harhailla liiasta pätemisestä, ja se miettii mikä tuo tumma läiskä olisi mahdollisesti voinut olla.
-Sen ajatusmaailma tuo vaihtoehdoiksi ensin jotain urbaaneja asioita, kuten auto tai talo, mutta sitten tämä tehokkuuden elävä yksikkö saa
päähänsä aidon maaseutuun liittyvän asian: Lehmä.
-Lehmä sen on täytynyt olla, miettii konsulttimme riemuiten aidon oivalluksen humalluttavan tunteen tuomaa mielihyvää. Mielihyvää, jota hän saa harvoin, jos koskaan kokea työssään.
Tässä vaiheessa Eki olisi ollut jo vaikea pysäyttää. Eipä silti, että kukaan olisi halunnutkaan.
-Seuraavaksi konsultin ilme kuitenkin hyytyy, lapsuuden muistikuvan lannanhajusta hiipiessä mieleen.
Konsultti kuvittelee eteensä tyhmänä eteensä tuijottavan naudan onttoine katseineen ja vetistävine silmineen, sekä muistaa samassa asemansa tämän planeetan ehdottomaan eliittiin kuuluvana yksilönä.
Eki huomasi jälleen kerran rönsyilevänsä kertoilussaan. Hän mietti, mistä tämäkin outo tarina sai alkunsa. Hetken pohdittuaan, sai kuitenkin juonen päästä jälleen kiinni.
-Joo, kyllä siinä saattaa itsekin huomaamattaan kokea ohimenevän ylivertaisuuden tunteen tuomaa ylpeyttä ilmastoidussa, läptoppien kelmeästi valaisemassa, tehokkaasti äänieristetyssä kabiinissa kun selvästi arvoasteikossa alempi luontokappale märehtii ruohoa pellolla sun suhahtaessa ohi yli kuuttasataa. Päinvastoin kuin tuo kuvitteellinen konsultti, minä kyllä pidän lehmistä. Ne on sympaattisia.
Enempää ei tarvittu, Petteri ja Tommi olivat molemmat vakuuttuneita siitä, että Ranskalainen TGV on maailman nopein juna.
Ainoa joka ei edelleenkään ollut varma asiastaan, oli Eki itse.
Pojat kiistelivat siitä, mikä on maailman nopein luotijuna.
-Japanissa on maailman nopein juna.
Totesi Petteri kuullostaen ja näyttäen melko epävarmalta jos sen suhteutti noinkin jyrkän varmaan sanavalintaan.
-Ei maailman nopein juna sijaitse Japanissa.
Ekin puhuttua muut kääntyivät katsomaan häntä odottaen perusteluja tai parempaa tietoa asiasta yleensä. He tiesivät kokemuksesta saavansa sen. Eki oli porukan yleistietopankki, tai ainakin moni kaveruksista tunnusti tavalla tai toisella Ekin yleistiedon, sekä kyvyn johdonmukaiseen ja objektiiviseen päättelyyn.
Eki tiesi porukan huomion kiinnittyneen itseensä. Hän myönsi silloin tällöin ääneenkin nauttivansa näistä tilanteista. Eki nautti roolistaan porukan jonkilaisena oraakkelina.
Samalla kun Eki otti tyypillisen
'antakaas, kun setä kertoo' -ilmeensä, hän kohensi huomaamattaan asentoaan.
-Maailman nopein juna on ranskalainen TGV. Se kulkee yli kuusisataa kilsaa tunnissa. Älkääkä kysykö kuinka paljon yli kuusisataa kilometria tunnissa, en mä sitä muista. Mä olen melko varma tuosta, mutta en sataprosenttisen.
Petteri ja Tommi, joka oli ollut hiljaa siihen asti, katsahtivat toisiinsa aidosti pohtivan näköisinä.
Hiljaisuuden rikkoi Eki, joka aloitti sovittelevasti leikinlaskulla:
-Ajatelkaas; kuusisataa kilometria tunnissa... se on vähän helvetinmoista haipakkaa, äijät. Jos tavallinen reittikone, joilla me suhataan aurinkorannoille, kulkee yhdeksänsataa kilsaa tunnissa niin kuusisataa kilsaa tunnissa on maan päällä jo niin älytön nopeus että morjens.
-Eihän siinä vauhdissa ehdi edes nähdä mitään.
Rauhoitteli Petteri nyt jo selvästi vauhtiin pääsevää Ekiä.
Eki jatkoi kuitenkin käsitellen Petterin huomautuksen lähes sivuseikkana.
-No ei tietenkään jos ajetaan jonkun metsän läpi, mutta entäs kun saavutaan oikein isolle, tasaiselle peltoaukealle.
Jälleen Ekin huomautus aiheutti hetkellisen, mutta silmiinpistävän puntarointi-ilmeen kahden muun kaveruksen kasvoilla.
Tommi avasi vihdoin suunsa.
-Kuusisataa kilometria tunnissa...
Eki tunsi ajan olevan sopiva tunnelman kohottamiseen entisestään.
-Kuvitelkaa, kun joku ranskalainen maalaismaisema kaikessa kauneudessaan suhisee kohti yli kuusisataa kilometria tunnissa.
Painottaessaan sanaa yli, Eki katsahti Tommiin merkitsevästi.
Se tarkoitti, että Tommin on syytä muistaa ettei ranskalaisen TGV:n
ylivertainen nopeus rajoitu kuudensadan kilometrin tuntinopeuteen. -On vain eksaktin tiedon vaje siinä, kuinka paljon yli
tuon maagisen maanopeuden tämä ranskalainen ihmejuna kulkee.
Eki jatkoi yhä kierroksia lisäten.
-Istut siellä sisällä tätä kaikkea kelaten, samalla kun ranskalainen asianajajien, liikemiesten ja yleensäkin kaikenkarvainen ylempi keskiluokka näpyttelee sylimikrojaan sen näköisinä, kuin heillä jokaisella olisi kontollaan maailman tärkein asia sillä hetkellä.
-Joku Äiti Maasta täysin vieraantunut juppi ranskanpulla nostaa katseensa hajamielisen näköisenä ja katsahtaa ulos.
Sen näkökentässä vilahtaa jokin tumma läiskä niin nopeasti ohi, ettei voi olla varma, näkikö sitä ylipäätään ollenkaan.
-No sit tän Pariisista kotoisin olevan IT -alan gigakonsultin ajatus alkaa harhailla liiasta pätemisestä, ja se miettii mikä tuo tumma läiskä olisi mahdollisesti voinut olla.
-Sen ajatusmaailma tuo vaihtoehdoiksi ensin jotain urbaaneja asioita, kuten auto tai talo, mutta sitten tämä tehokkuuden elävä yksikkö saa
päähänsä aidon maaseutuun liittyvän asian: Lehmä.
-Lehmä sen on täytynyt olla, miettii konsulttimme riemuiten aidon oivalluksen humalluttavan tunteen tuomaa mielihyvää. Mielihyvää, jota hän saa harvoin, jos koskaan kokea työssään.
Tässä vaiheessa Eki olisi ollut jo vaikea pysäyttää. Eipä silti, että kukaan olisi halunnutkaan.
-Seuraavaksi konsultin ilme kuitenkin hyytyy, lapsuuden muistikuvan lannanhajusta hiipiessä mieleen.
Konsultti kuvittelee eteensä tyhmänä eteensä tuijottavan naudan onttoine katseineen ja vetistävine silmineen, sekä muistaa samassa asemansa tämän planeetan ehdottomaan eliittiin kuuluvana yksilönä.
Eki huomasi jälleen kerran rönsyilevänsä kertoilussaan. Hän mietti, mistä tämäkin outo tarina sai alkunsa. Hetken pohdittuaan, sai kuitenkin juonen päästä jälleen kiinni.
-Joo, kyllä siinä saattaa itsekin huomaamattaan kokea ohimenevän ylivertaisuuden tunteen tuomaa ylpeyttä ilmastoidussa, läptoppien kelmeästi valaisemassa, tehokkaasti äänieristetyssä kabiinissa kun selvästi arvoasteikossa alempi luontokappale märehtii ruohoa pellolla sun suhahtaessa ohi yli kuuttasataa. Päinvastoin kuin tuo kuvitteellinen konsultti, minä kyllä pidän lehmistä. Ne on sympaattisia.
Enempää ei tarvittu, Petteri ja Tommi olivat molemmat vakuuttuneita siitä, että Ranskalainen TGV on maailman nopein juna.
Ainoa joka ei edelleenkään ollut varma asiastaan, oli Eki itse.
Vastaukset 5
Vanhimmat
halkoa hiuksia ja puuttua epäolennaiseen:
"Japanilainen Nozomi-503 -luotijuna ajaa Hiroshimasta Kokuraan 262 kilometrin keskinopeudella. Se on vajaat 10 kilometriä tunnissa enemmän kuin mihin maailman nopeimpana pidetty säännöllisesti liikennöivä TGV-juna pystyy erikoisradalla Pariisista Lyoniin.
Suorilla rataosuuksilla ranskalaisen TGV:n vauhti nousee 320 kilometriin. Testiradalla TGV on yltänyt 515,3 kilometriin tunnissa, mikä on tavallisten ratojen ennätys.
Maailman nopein juna on japanilainen magneettilevitaatiojuna MLX01, joka ajoi Jamanasin testiradalla 550,8 kilometrin tuntinopeudella.
Ruotsissa avattiin viime vuonna luotijunayhteys Tukholman keskustasta Arlandan lentoasemalle. Arlanda Express ajaa yli 200 kilometrin tuntinopeudella."
Tykkäsin aiheesta.Pirteä.Olit saanut poikien keskustelun hyvin kulkemaan.:))
Juttusi oli kuivaa luettavaa, mutta pienistä tökähtelyistä huolimatta etenevää tekstiä. Ihmettelenpä edelleen, miten paljon eri tyylisiä ideoita tälläkin palstalla näkee. Kävi mielessä, että niinköhän tuo tarina oli omaelämänkerrallinen. Jollei, pystyit kyllä uskomattoman hyvin samaistumaan jokapaikan nörttiin. Kyllä tästäkin olisi Pahkasian pääkirjoituksen saanut. Ja tämä on kunnianosoitus.
Jos nimimerkiltä Master saa noinkin positiivisen palautteen (huolimatta otsikosta kuivakkaa), niin sehän on kuin lainaisi tunnetilaa Finlandia voittajalta hetkeksi.
Ja ei, ei ollut omaelämäkerrallinen juttu.
Ihan tempaisin lämpimikseni.
Kertokaa nyt vielä mikä siinä oli pielessä?
Ei kehuista kehity, vaikka niitäkin tarvitaan että jaksaa jatkaa.
Kyllä se on Ranskalaisjuna joka on muuten ultranopea junan omistaja ja tämä kyseinen juna kulkee nimellä TGV (Train Vitigali Vicite). Miten on kysymys kuuluu kuin nopeasti tällä maailman nopemmalla juna oikeastaan pääsee?
Vastaus on 600 KILOMETRIÄ TUNNISSA!!!!!!!!!!!