Pitkä rakkauden puute satuttaa. Mulla ei ole ikinä ollu ketään läheistä ihmistä tai mitään sellaista, ei ketään jolle puhua. Kuitenkin mulla on tarpeet siinä missä muillakin vaikka en muuten taidakaan olla kuten muut. En varmaankaan ole tarpeeksi komea enkä osaa pukeutua tarpeeksi hyvin, pitäis olla joku fruittari tai miksikä sitä sanotaan.
Elämäni ei ole elämisen arvoista, ei ole koskaan ollut ja tuskin tulee olemaankaan. Maailma on liian kylmä ja sydämetön paikka mulle. Mun ainoa toive olisi vaan, että olisin kuten muut ja paskan sataminen niskaan loppuisi. Se nyt vaan on liikaa vaadittu, samoin kuin se että voisin nukkua edes yhden yön hyvin ja ehkä vaipua siinä samalla ikuiseen uneen.
Elämäni ei ole elämisen arvoista, ei ole koskaan ollut ja tuskin tulee olemaankaan. Maailma on liian kylmä ja sydämetön paikka mulle. Mun ainoa toive olisi vaan, että olisin kuten muut ja paskan sataminen niskaan loppuisi. Se nyt vaan on liikaa vaadittu, samoin kuin se että voisin nukkua edes yhden yön hyvin ja ehkä vaipua siinä samalla ikuiseen uneen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Et ole ainoa.
En usko, että se on pukeutumisestasi tai muuten ulkonäöstäsi kiinni. Niin ja sitä paitsi fruittarit ei ole kaikkien mieleen, ei ainakaan minun :>. Olen minäkin yksin jäänyt vaikka pukeutumiseni ja ulkonäköni muuten ihan kohillaan, ainakin mitä muut ovat sanoneet. Itse jaksan elää vain haaveitteni ylläpitämänä, mutta tiedän, että niistä ei koskaan tule todellisia.
Koita jaksella, vaikka rankaahan tämä on :(
Kuuleppas jätkä vähän yritystä :) Elämä on sitä, mitä siitä teet!
Älä oleta, että kaikki kannetaan sulle nenän eteen valmiina...
Tututstu uusiin ihmisiin ja hanki uusia kavereita.
Ja mitä ulkonäöstä puhuit.. ota selvää asioista ja yritä löytää oma tyyli ja oma juttu :)
Ei se oo niin vaikeeta! Sä et voi vaihtaa itseäsi mihinkään, mutta asennetta voit aina vaihtaa!
Mitä enemmän sä vajoat itsesääliin.. sitä huonompaan suuntaan meet. Ja sitä vähemmän saat sitä mitä sä oikeasti haluat!
Joten herätys. Keksi jotain uutta. Uusi harrastus. Tee jotain mitä et oo aikasemmin tehnyt. Mene puhumaan jollekkin tytölle. Tai jos ulkonäkö herättää paineita.. paranna jotenkin omaa ulkonäköösi. Saat lisää itseluottamusta jne. Ja ehkä herätät sillä myös muiden mielenkiinnon.
Koskaan ei ole liian myöhästä :) Eikä koskaan pidä puhua, etteikö elämä oo elämisen arvosta. Aina löytyy paljon positiivisia asioita, kun vaan haluaa nähdä ne. Ja pian myös löydät jonkun, joka auttaa sua näkemään niitä lisää :)
TÄYSIN samaa mieltä! Puhut täyttä asiaa!
Mukava kun yrität auttaa. Ikävä vain, että tuo aliarvioi minua aikalailla. Mutta ethän sinä sitä voinut tietää.. ei siis mitenkään pahalla.
Kuules, poika. :) Miten sua voi auttaa, jos et ota apua vastaan? Tuo teksti, jonka joku kirjoitti oli mielestäni juuri se oljenkorsi, johon sinuun kuuluisi tarttua. Jos mietit vain ylpeyttäsi tai mitä sitten mietitkään, niin et pääse ylös tuosta kuopasta nopeasti.
Kerron pienen tarinan:
Olipa kerran mies. Jumala sanoi miehelle, että tämä saa nähdä millaista on helvetissä ja millaista Paratiisissa. Aluksi mies pääsi katsomaan helvettiä. Oli tila, jonka keskellä oli suuuri kattila. Kattilassa oli puuroa ja sen ympärillä oli paljon ihmisiä. Jokaisella ihmisellä oli pitkä lusikka. Kun ihminen yritti saada puuron suuhunsa lusikalla, se ei onnistunut, koska lusikka oli niin pitkä. Siinä sitten kaikki kattilan ympärillä yrittivät tunkea omaa lusikkaa omaan suuhunsa - tuloksetta.
Sitten mies pääsi vilkaisemaan Paratiisia. Oli tila, jonka keskellä oli suuuri kattila. Kattilassa oli puuroa ja sen ympärillä oli paljon ihmisiä. Jokaisella ihmisellä oli pitkä lusikka. Mutta nämä ihmiset eivät yrittäneet työntää lusikkaansa omaan suuhun, vaan ruokkivat omalla puurolla toisiaan. Näin kaikki tulivat kylläisiksi.
Et ehkä usko Jumalaan, mutta tuossa tarinassa on itua. Se ei ehkä liity juuri tuohon ongelmaasi, mutta elämääsi se varmasti liittyy jollakin tavalla, sillä se liittyy jokaisen elämään.
Kukaan ei yritä aliarvioida sinua. Jos sen erään henkilön puhetyyli ei miellyttänyt sinua, koita tulkita sanoma omalla tavalla, sillä siinä oli todella paljon aivoa. Jos yrität parhaasi, et odota ihmisiltä liikoja ja teet kaiken huumorilla/rakkaudella ja iloisin mielin, kaikki varmasti onnistuu.
Enkä ole nyt ylioptimisti, olen täysin realisti. Kaikki, jotka ovat masentuneet tai onnettomia, ovat itse itsensä siihen tilaan johtaneet, sillä vain me itse voimme tuhota itsemme henkisesti.
En halua nyt loukata sinua mitenkään, mutta en jaksa kierrelläkään: Jos olet tuolla asenteella liikkellä ja puhut muille tuohon sävyyn niin ihmiset karttavat. Ja en todellakaan halunnut loukata! Etenkin, kun voit itse vaikuttaa, miten elämäsi jatkuu tämän sekunnin jälkeen (ja ennenkin oikeastaan olet). Ei ole myöhäistä muuttua ja ihmisten kuuluukin mielestäni "muuttua" kasvaessaan tai muutenkin, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen tai virheetön. Ympärilläsi kukaan ei muutu, jos ei itse halua muuttua, mutta sinä voit muuttua omasta tahdostasi.
Jos ärsyynnyit viestistäni, pyydän sinua, lue se uudestaan rauhoittuneena ja pohdi näitä asioita. En ole kaikkitietävä, mutta kokemuksella voin sanoa, että ainakin monet asiat tekstissäni pitävät paikkaansa.
Tarvitset rakkautta. Hanki se, rakkaudella.
Kyse ei ollut siitä, että ne neuvot olisivat vääriä tai en vastaanottaisi apua. Lähinnä sitä vaan tarkoitin, ettei siinä ollut mitään sellaista mitä en tietäisi tai mitä en olisi jo tehnyt/yrittänyt. En edes olisi ollut täällä enää pitkään aikaan ilman yrittämistä.
"Kaikki, jotka ovat masentuneet tai onnettomia, ovat itse itsensä siihen tilaan johtaneet, sillä vain me itse voimme tuhota itsemme henkisesti."
Eli olen siis tässä tilanteessa, koska en kestä kaikkea? Mitä mä sille voin? Ei vahvinkaan ihminen voi kestää kaikkea vaikka kuinka pyrkisi valehtelemaan itselleen.
Ja hmmm.. en minä ikinä ajattele ettei jonkun puhetyyli miellytä minua, enkä kyllä vaadi ihmisiltä liikoja tai mitään sellasta. Päinvastoin.
En sitten tiedä, miten auttaa. Mutta kaikkien ihmisten ongelmat ovat kohtuullisia ja niistä voi päästä eroon, koska ne ovat yleensä kiinni asioista, jotka voi korjata. Ja kaikki kärsivät jossain vaiheessa todella paljon. Kyse on vain siitä, että osaako siitä päästää irti vaiko ei. En usko, että olet kärsinyt enempää kuin moni muu. Esim. jos rakastaa jotakuta aidosti, se voi satuttaa väh. yhtä paljon kuin jos tuntee olonsa yksinäiseksi. Jne.
No, en mene arvailemaan elämäntilannettasi, mutta olen edelleen 100%, että jos yrittäisit vielä kerran noita vinkkejä "joita olet jo kokeillut" nii onnistuisit. Luovutit liian nopeesti. Ja sit, jos rakastat muita niin muutkin rakastaa sua. Mut siis näyttävästi pitää arvostaa ja rakastaa ihmisiä. :D
En tiiä millanen oot, mut jos istut nurkassa yksin, ku muut keskustelee, niin harva susta pitää. Ihmiset ei jaksa tuhlata energiaansa toisen nostamiseen ongelmista, sillä kaikilla on ongelmia. Sun pitää nostaa ittes pois. Muita vaihtoehtoja ei oo kuin noi, mitkä me mainittiinkin. Koitat vaan vielä aktiivisemmin toteuttaa niitä.
Ja se, että ajattelee positiivisesti ei ole itselleen valehtelemista. Se on sitä, että osaat nähdä asian hyvät puolet. Ja jos se susta on valehtelemista, niin sitten valehtele ittelles! Tärkeintä on nyt saada sut pystyyn.
Se oiskin ihan kivaa jos tässä olis toi yksinäisyys vaan ongelmana.
"No, en mene arvailemaan elämäntilannettasi, mutta olen edelleen 100%, että jos yrittäisit vielä kerran noita vinkkejä "joita olet jo kokeillut" nii onnistuisit. Luovutit liian nopeesti."
Niin no on sitä tullu kokeiltua jo moneen kertaan yhtä sun toista noiden vinkkien ulkopuoleltakin tässä elämäni aikana. Viimeset, noin 6 vuotta on ollut kamalimpia vaikka mitä olen tehnyt. Se on sentään jo kolmaosa elämästäni.. puhumattakaan siis vielä siitä ulkopuolella jäävästä. Se on vieny jo melkein kaikki mehut niin henkisesti kuin fyysisestikin.
"En tiiä millanen oot, mut jos istut nurkassa yksin, ku muut keskustelee, niin harva susta pitää."
Ekaksi minut ajettiin sinne nurkkaan eikä hyväksytty takaisin. Ja juuri tällä hetkellä minulla ei edes ole sellaista nurkkaa minne mennä kuuntelemaan joidenkin tuttujen juttuja. Kunpa olisikin niin menisin toki joukkoon.. juuri silloin sitä ei ole kun sen pystyisi tekemään.
"Ja se, että ajattelee positiivisesti ei ole itselleen valehtelemista. Se on sitä, että osaat nähdä asian hyvät puolet."
En mä siihen enää pysty.. ja kun kaikissa jutuissa ei ole hyviä puolia vaikka jotkut niin sanoisikin.
"Ja jos se susta on valehtelemista, niin sitten valehtele ittelles!"
Oon jo menny tuon vaiheen ylitse eikä se enää auta vaikka valehtelis. Siihen valheen tuomaan onneen turtuu ja valehtelemiseen kyllästyy. Moni ihminen ei tuota pääse kokemaan, kun ovat päättäneet jo päivänsä ennen sitä.
Tälläin se on, ei voi mitään.
No, mitäs... Eipä kai sitten mitään... Sun pitää varmaan luovuttaa. Sä haluut luovuttaa. Onhan se helppoa: otat vaan ja päästät irti. Onnen tavoittamiseen sinä tarvitset energiaa ja joudut tuhlaamaan itseäsi. Miksi sinun pitäisi edes yrittää? Luulet olevasi kai täällä turha.
Olet elänyt 18 vuotta ja osaat jo päättää, tarvitaanko sinau tässä maailmassa. Haluat päästä irti ongelmista, mutta luovutat jo ennen kuin yrität. Pumppuresiina ei lähde nopeaan vauhtiin, jos sitä ei paina tarpeeksi alussa. Kun olet pumpannut jonkin aikaa, se liikkuu.
Elät samassa maailmassa kuin minä, tapaat samankaltaisia ihmisiä ja mehän olemme kaikki ihmisiä. Kaikki niitä yksinkertaisia olentoja, joiden perustarpeet ovat ravinto, vesi, uni ja rakkaus. Sinä olet se, jonka takia elämäsi menee näin. Sinua tarvitaan, mutta et ymmärrä sitä. Katso ikkunasta ulos. Muuta itsesi. Jos kyllästyt olemaan positiivinen, mikä sinä olet oikein päättämään? Ota itseäsi niskasta kiinni, poika, ryhdistäydy! Unohda, mihin olet kyllästynyt. Kaikissa asioissa on jotakin positiivista. Sekin on positiivista, että olet oppinut uuden asian, tai miten et ainakaan toimi seuraavalla kerralla.
Sinulla on Sielu, joka on samanarvoinen kuin muidenkin. Ole oma itsesi, älä häpeä. Jos häpeät, vaihda porukoita. Tutustu uusiin ihmisiin. Ole ystävällinen ja rakastava. Kaikki hullaantuvat sellaisiin. Nosta itsetuntoasi.
Akvaariokalani hyppäsi tänään eräästä astiasta ja kuivui parkettilattialle. Nostin sen ja heitin vessassa vessanpönttöön. Viiden minuutin päästä menin takaisin vessaan ja surun murtamana nojasin pöntölle ja katsoin kalaa tarkasti, joka näkyi vedessä. Katsoin sitä oikein tarkasti. Oikein tarkasti. Se hengitti. Nostin sen pois vessasta ja laitoin takaisin astiaan. Se ui.
Nouse sinäkin! Kaikki on mahdollista, poika. Kaikki on kiinni tahdonvoimastasi, joka puuttuu tällä hetkellä itsestäsi. On helpompaa sanoa kaikelle avulle vain "ei". Nouse ylös ja toista samat harjoitukset uudestaan ja uudestaan, kunnes ne onnistuvat. Tutustu ihmisiin, jotka ovat ystävällisiä, vaikka olisivatkin nörttejä. Miksi et tutustu sellaisiin? Niitä on maailma täynnä.
Nouse jo pystyyn!
laitappa maili ossa... ehkä voin neuvoa sinua... =)
Älä siis luovuta, ikinä. Rakasta ja anna myös muiden rakastaa :). Kyllä kaikki paranee, viimeistään yliopistossa. Tsemppaa koulussa, ole oma itsesi ja kehitä itseäsi eli "muuta" :). Onnistut oikeesti!
ööh...? Pilailua? :D
En mä tietenkään mitään haluais luovuttaa, haluaisin vaan saada rauhan. Oon yrittäny tosissani ja tuhlannu itseni loppuun, joten en keksi enää kuin sen yhden tavan jolla onnistua. Sitä sun rakasta pumppuresiinaakin kun tarpeeksi pumppaa ja pommittaa niin romuksihan se mennee. Eikä aina ole voimia yksin painella.
Noni takasin kai tähän maailmaan. Niin tuota mitä minä nytkin tekisin? Oon kuoleman väsynyt mutta en minä pysty nukkumaan. Viime yönäkin menin suunnilleen näihin aikoihin sänkyyn mutta joskus viiden aikaan aamulla se makaaminen kävi sietämättömäksi ja oli pakko nousta. En siis ollut vielä yhtään nukkunut, ajatellut vain ahdistuneena ja itkenyt. Ja se on joka päivä ja yö miten se raastaa sietämättömästi. Ootko sinä kokenut sellaista? Jos olet niin tiedät miten siitä haluaa päästä eroon, siis todellakin päästä siitä eroon, kun ei sellasta kukaan jaksa. Äläkä vaan ajattele tuollain etten ole yrittänyt, kun kyse ei ole siitä.
Joo kivahan se on kun yrität auttaa.. kiitos. Ja moni muukin yrittää auttaa täällä netissä muita. Oon sen huomannut ja se tuntuu mukavalta.
Sitä en kuitenkaan sitten tiedä kiinnostaako teitä todellisuudessa pätkänkään vertaa. Ei tuolla mitään auttamista ole pahemmin huomannut oikeasti. Missä kummassa te olitte esim. viisi vuotta sitten siellä koulun pihalla ja mitähän ihmettä te teitte? Te vain kattelitte ja nauroitte enkä minä sitä ikinä unohda..
Kunpa olisinkin jossain kuolussa mutta kun en ole. Enkä tiedä, koska sinne sitten pääsen. Voi mennä niinkin pitkälle kuin ensi syksyyn.
Jos haluat neuvoa niin voit kai tehdä sen täälläkin? Kun ei mulla muuten edes ole mailiosotetta.
:'(
En halunnu tuota sitten kuulostaa mitenkään vihaselta tuossa lopussa. Kumminkin aina oon rakastanut ihmisiä ja halunnut olla kaveria, huolimatta kaikesta.. :-)
No sitä just! Unohtaisit ja olisit uus ihminen. Kuvittele, et kaikki entinen on mennyttä. Alota alusta. En osaa sua muulla tavoin neuvoa, valitettavasti. Mee ehkä psykologille? Ehkä hän voisi auttaa?
Mä vaan toivotan koko sydämellä tsemppiä! JA oikeesti välitän, muuten en ois kirjottanu tänne tällasii romaanei.
PS. Itse en lähesty aina murjottavia ihmisiä, koska olen niin ujo ja pelkään, että he vain sanovat: "mee pois, ei kiinnosta". Sellaisiakin on.
No ehkä tässä vielä pari vuotta jaksaa kattella ja pyristellä, että muuttuuko asiat mitenkään.
En ole tuota murjottamista ikinä näyttänyt kenellekään vaan oon yrittäny olla aina avoimella mielellä ja positiivinen. Hymyilly myös aidosti ihmisille ja sellasta.
Ja kiitos vielä oikeesti vastailuistasi, kun en mä oo ikinä kenenkään kanssa mitään tämmösiä jutellu tai saanu tuollasta apuu.
Itse kuljen porukoissa ja olen ainoa kellä ei ole suhteita likkojen kanssa. Bileissä kerran yks tyttö halas mua lämpimästi ja pitkään ulkona ja muistan sen vielkäin :E Ihanaa oli ja haluisin kokee saman lämmön uudelleen. Ja elämä on joskus paskaa. A
loin joskus ymmärtämään sitä jonkun maalaista uskontoaki missä on jing ja jang. Tää maailma on täynnä sekasin hyvää ja pahaa. Aina kun jotain saa voi jotain menettää. Jos joku asia on hyvin on jokin toinen asia aina huonosti. Tämmöstä mustavalkosta paskaa tää joskus on.
Itse kuljen porukoissa ja olen ainoa kellä ei ole suhteita likkojen kanssa. Bileissä kerran yks tyttö halas mua lämpimästi ja pitkään ulkona ja muistan sen vielkäin :E Ihanaa oli ja haluisin kokee saman lämmön uudelleen. Ja elämä on joskus paskaa. A
loin joskus ymmärtämään sitä jonkun maalaista uskontoaki missä on jing ja jang. Tää maailma on täynnä sekasin hyvää ja pahaa. Aina kun jotain saa voi jotain menettää. Jos joku asia on hyvin on jokin toinen asia aina huonosti. Tämmöstä mustavalkosta paskaa tää joskus on.
Puhetyylistäs päätellen muuten ihmiset ehkä karttaa sua sen takii, et vedät melko nopeesti omat johtopäätökset ja _puhetyylis_ takii vaikutat joskus liian kiittämättömältä. EN tarkoita, että oisit paha, et oo. Mut siis jos tää yhtään auttaa sua ymmärtämään, missä ois parantamisen varaa (?). Ja oisi positiivisempi kirjottaessas/puhuessas, se on oikee ihmismagneetti. :=)
Tämä mitä täällä olen niin ei ole sitä mitä olen oikeasti. En siis todellakaan ihmisille ole ollut mitenkään negatiivinen tai puhetyyli tälläinen. Se on vaan tämä fiilis mikä täällä kirjotellessa on, ja halusin vähän tuoda sitä epätoivoista tunnetta tänne ilmi.
Tuota johtopäätös juttua en kyl oikein ymmärtäny.. anna esimerkki täältä niin katotaan onko siinä jotain epäselvyyttä. Ehkä se vaikuttaa siltä kun sanon jotkut asiat aika suoraan ja hieman oudosti. En minä millään pahalla ole mitään tarkoittanut.
Niin tuota oletko ujo? Tai muuten hiljainen?
Hiljaisista on niin vaikea saada selkoa, ja silloinhan kukaan ei voi niin paljon kiinnostua kun ei tiedä oikeasta sinästäsi mitään.
Entä ootko katsellut ympärillesi, joku voi hyvinkin olla kiinnostunut susta, mutta se voi olla niin ujo, eikä sitten uskalla tulla puhumaan sulle tai yrittää muuten viestittää mitään. Sitä paitsi jos sä oikein kunnolla paneutuisit siihen etsimiseen, niin mä luulen että onnistuisit. Monet kyllä sanoo, että etsivä ei löydä, mutta minusta kyllä se ei pidä paikkaansa. Jos etsii, niin ennemmin tai myöhemmin joskus jotain löytää.
Mulla on ihan sama tilanne kuin sulla, tiedän mitä mun tulisi tehdä, mutta en vielä pysty. Se vaatii aikaa, että pääsen pelostani, mutta yritän koko ajan parhaani..Tää tuntuu tosi turhalta, enkä tiedä jaksanko, mutta mun on pakko jaksaa! Kuten myös sun, yritä eteenpäin!
Aika surullista on myös se, että monta kertaa vain kävelee onnensa ohi, eikä tartu siihen. Esim tämmöinen pikku tarina:
Eräs poika nousi bussiin, hän asteli bussin takaosaan ja näki sievän tytön istumassa. Hän ei kuitenkaan uskaltanut mennä tytölle puhumaan, koska tyttö näytti olevan niin muissa maailmoissa.
Oikeasti tyttö oli huomannut myös pojan, mutta ujoudesta johtuen hän katsoi vain ikkunasta ulos jä yritti välttää katsomasta poikaa.
Poika alkoi kulkea aina samalla bussilla millä tyttökin. Koskaan hän ei kuitenkaan uskaltanut mennä juttelemaan ja hän epäili, että tyttöä ei kiinnostanut. Tyttö kuitenkin oli ihastunut poikaan suunnattomasti, mutta hänkin epäili, että poijalla ei olisi mitään tunteitä häntä kohtaan.
Seuraavana päivänä tyttö ei tullutkaan samalla bussilla. Poika kulki kuukausia tällä bussilla, ja toivoi, että näkisi tytön vielä uudelleen, mutta niin ei käynyt.
Jos vain poika tai tyttö olisi mennyt juttelemaan toiselle, niin tiedä mitä olisi voinut syntyä.
Kannattaa oikeasti mennä ihan jokaiselle kiinnostavalle tyypille puhumaan! Ja vaikka kuinka luulisi jonkun olevan varattu, tai muuta, niin siltikin!
Oonhan minä pikkasen ujo ja aika hiljanen. Ei tässä itsekseenkään viitti puhua
niin aika hankalaa olisikin olla puhelias. :D Mutta joskus aikoinaan kun on ollut
jotain seuraa ja tuntenu ihmisen/porukan hyvin niin olen ollut siinä aika puhelias.
Se syy miksi sitten jouduin ulkopuolelle syrjityksi ja kiusatuksi ala-asteen
jälkipuoliskolla on vähän sellanen uniikki juttu mitä en voi kertoa, ettei tunnistettaisi.
Sen vaan sanon, ettei se ollut minusta johtuvaa. Tai sitten minun olisi pitänyt toimia
väärin.. jälkiviisautta kumminkin.
Ujoudesta sen verran, että se riippuu niin paljon tilanteesta. Jos on joku ihminen
johon haluaa tutustua kovasti niin alussa olen ujo.. mitä puheliaampi se toinen
henkilö on niin sitä ujompi olen. Mutta esim. bussikuskille ja kaupassa kassalla aina
morjestan sun muuta. Jotkut on niinkin ujoja ettei ne sano mitään vaikka kysyiskin
jotain eli en ihan sellanen ole. Eikä heissä mitään väärää ole, en minä sillä.
Kuitenkin se pitää sanoa, että mitä kauemmin näin jatkuu niin sitä ujommaksi
tulee ja kaikki vaikeutuu entisestään. Ei tänään ole niin helppo mennä tuosta
vaan juttelemaan jollekin kuin mitä pari vuotta sitten.
Niin ja olihan mul tossa ylä-asteella lopussa muutama välkkäkaveri eli jotain kontaktia on
sentään ollu. Kehuivat sillain reiluna ja mukavana tyyppinä yms. ettei luonteessa
pitäis olla kummemmin sellasta karkottavaa. Aina vaan ei käy mäihä eikä yrittämistä palkita.
Mutta näin. Oon jo vähän positiivisemmalla päällä kuin moneen viikkoon.
Luonnossa järven rannalla käveleminen teki ihmeitä ja tuli siinä yks kokemuskin
mieleen joka on viimeisin mukava muisto mulla. 18.2.2004 seitsemän jälkeen
illalla olin ulkona kävelyllä radiota kuunnellen.. ja radiosta sattui tulemaan hyvä
biisi lähellä cittaria. :) Vihaan sitä, että muistan joitain tyhmiä asioita tarkasti
ja toi oli muutenkin erityinen päivä eli ei vaikea muistettava. Njoo :D
Oispa sulla joku mailiosote. Ois mukava jutella sillei kahdenkeskisesti, koska vaikutat just sillei kuten itekki sanoit "ettei luonteessa
pitäis olla kummemmin sellasta karkottavaa" eli pikemminki mukavalta. Ite oon ollu tilanteessa jossa on jätetty yksin ja kaikki vaan kiusannu jne. mutta pääsin yli. Siinä mulla oli apuna yks uus tuttavuus (vieläpä nettituttavuus) ja ois nyt mukavaa viedä hyvää eteenpäin. Jos vaikka järkkäisit tänne Suomi24:n sähköpostin? :) Ilmoittele, jos oot hankkinu. Voisin antaa oman mailini tai sitten sinä omas tai ihan miten vain - jos ei kuitenkaan kiinnosta alkaa juttelee liikaa netissä niin ymmärrän täysin. Kaikki haluaa ystäviä ihan silleesä "irl".
Voisinhan sellasen kai sitten hankkia. Vähän vaan mietityttää jotenkin. Ootko tyttö tai poika ja minä vuonna oot syntyny? Ois kiva jotain tietää jo tässä. Mutta mä taidan ehkä tossa kokeilla, että miten sen mailiosoitteen tekeminen luonnistuu. :)
sitä et kaikki haluu mut oon 13w ja kaikki haluu vain mut. En käsitä miks oon niin kaunis mukamaste niiden mielest,jos joku haluu nähä mut ja ruman naamani niin voi antaa mesen mulle.Enkä tiiä mitä ihanaa ne mus näkee mut silti ne on ollu aina ihan pöljii.Nyt ku viel oon aikonu jokkista ajaan niin kaikki nyt vihaaa mua vaan sen takia....:'(
Tyttöhän mie oon ja sen 17 vuotta vanha, -88 syntynyt tosin. Mutta ihmeessä kokeile sitä maili-juttua, ois kiva saada taas yks kaveri/ystävä lisää :)
Taisin onnistua tai sitten en. Mutta toivottavasti toimii.. tässä on se osote:
[email protected]
:)
Nyt mä älysin mikä fruittari on. :D Kiitti.
Niin, kyllä se rakkauden puute satuttaa. :(
ei ole ollut läheistä kunnon ystävää jonka kanssa olla ja seurustella! :(((