Sumun suojissa
Ruskeiksi riekaleiksi
kiville, kallioille
muistot monet kesästä
kuolleet.
Metsän kainalossa,
sumun suojissa -
luonnon luomien katsellessa,
suruni syvimmät sullon
piiloon pykäisen kannon.
Äänettä itken siinä yksinäin.
Sammalten solukkoon
vapaasti kivillä vaeltaviin
upotkoon murheeni jokainen.
Kiintopisteettä katse vaeltaa
korvat avoinna
mitään silti kuulematta.
Sumujen suojista aukealle
valon vähäisen ohjaamana,
kuljen kotiin kumarassa
tunteideni kaamoksessa.
Ruskeiksi riekaleiksi
kiville, kallioille
muistot monet kesästä
kuolleet.
Metsän kainalossa,
sumun suojissa -
luonnon luomien katsellessa,
suruni syvimmät sullon
piiloon pykäisen kannon.
Äänettä itken siinä yksinäin.
Sammalten solukkoon
vapaasti kivillä vaeltaviin
upotkoon murheeni jokainen.
Kiintopisteettä katse vaeltaa
korvat avoinna
mitään silti kuulematta.
Sumujen suojista aukealle
valon vähäisen ohjaamana,
kuljen kotiin kumarassa
tunteideni kaamoksessa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sumuinen, suruinen runo. Tunnelmasta on helppo saada kiinni.
ja, olen kyllä aiemminkin saanut
palautetta, että runoistani saa
niin sanotusti *kiinni*
Tämä runoni on moniin muihin aiempiini
verraten, omasta elämästäni, määrätyssä
mielentilassa saanut alun.
Oikeasti aihe syntynyt luonnon
keskellä, tunteiden sekamelskassa.
Hyvin monet runoni ovat syntyneet jonkun
ystäväni tai läheiseni elämän käännök-
sistä.
Kiitokset sinulle ja leppoisaa iltaa.
kesän,
metsän,
surun,
sammaleen,
ne sumun verhoon kiedot,
yksinkertaisesti asiat kerrot,
sanaa käyttäen,
ei ajatus epäselviksi jää.
Sisältö,
mitä sanoa voisin...
upea.
Kiitos
:)
Lämmin kiitos palautteestasi,
runostasi.
Leppeää syyspäivää toivotellen,
Rellu
Lauantai-iltaa koskelle runosiskolle........
sinullekkin.
Upea syysaamu, lenkille,
kipi, kipi :)
Humun huomassa,
sumun suojassa
sykkii sisäinen kirkkaus,
suunta suuren tunteen,
tie toiseen ihmiseen.
-Rakkaudella Tulitukalle-
viestiäsi luin,
runoasi mietiskelin.
Kiitos, ihanaa syyspäivää sinulle.
Lämmöllä.