Köllin ja Purskin seikkailut

- Bhitäh, onks jotenkin vaikeeta Bölli? Bhitäh shä bhuhiset?

- Ai mitä mä muka pöllin? Mä en todellakaan pölli mitään, mähän olen laihdutuskuurilla, etkö sä muista. Munhan pitää oppia tiivistämään. Nyt se kesä jo meni enkä vieläkään ole täysin kuosissani. Huolestuttaa. Joulumarkkinat ovat kohtsillään, ja sähän muistat, etten mä voi vastustaa niitä pursotettuja marsipaaniruusuja, en myöskään sisialaisia pistaasimanteleita, jos niikseen tulee.

- No nyt mä tajuan. Et sä sanonutkaan humpuukia, vaan sä yritit äsken syödä tuulihattuja, ei ihme, etten oikein saanut selvää. Tää syysmyrsky riepottelee kuin vihan ilmapiiri, joka tukahduttaa harkinnan ja luonnollisen oikeudentunnon. Välillä sitä pysähtyy kuin seinään, ihan kuin olis vastassa pelkkää pyttipannua. Tiedätsä, sitä rasvaa ja suolaa säästelemättä, perunaa, sipulia, makkaraa.

- Juu, on tästä aika kaukana sunnuntain sulosävelet. Muista kuitenkin, että tää purjehdus oli sun ideas. Sä et todellakaan usko vieläkään, että näin ei ryysyistä rikkauksiin edetä, täälläkin näyttää olevan vaan vastassa pelkkää kamppailua sameudessa. Alkuinnostuksen jälkeen tulee kuitenkin aina se sotku, ja harvoin seesteistä loppua. Sä tosiaan voisit alkaa keskittymään siihen juonenrakenteluun paremmin, tai palkata jonkun, joka osais ihan oikeesti kutoa teeman tiiviiksi…

- Sä olet liian tavis. Mähän suosittelin sulle jotakin metsästyshenkistä porukkaa jo aikoja sitten, sua kiehtoo liikaa rahan haju.

- Joo mä muistan, kuinka sä haukuit mua yltiöromanttiseksi maalaistolloksi. Vakuutit, että jos tuun sun kelkkaas, niin ne bileet mä muistan vielä pitkään. Ja että me tehdään ihan omat jutut, pimeää huumoria, joka ei avaudu ulkopuolisille. Jotain kropanheilutusta summamutikassa. Mutta jotenkin mä alan nyt kuitenkin kaivata niitä valtavirran ajatuksia.

- Sä et voi olla tosissas. Millasia ajatuksia? Mistä sä oikein puhut?
Kerro ihmeessä, mä olen pelkkänä korvana.

______________________________
jatka Sinä