Maanantaina olin innoissani, kun kuukautisteni olisi pitänyt normaalin kiertoni mukaan alkaa ja ne eivät alkaneetkaan.
Olin jo aivan varma, että tällä kertaa meillä tärppäsi ja olen raskaana. Mielestäni selviä oireita oli ollut jo maanantaihin mennessä noin neljän päivän ajan: rintojen arkuutta, jatkuvaa pissalla käyntiä, yms.
Perjantaina eli eilen kuitenkin alkoi verinen vuoto eli kuukautisethan ne sieltä tulivat...
Takanani on yksi keskenmeno, joka tapahtui toukokuussa. Tällöin tulin raskaaksi kerta yrittämällä ja nyt olemme yrittäneet kesäkuusta lähtien ja en ole tullut raskaaksi. Halu saada lapsi on kova ja alan olla turhautunut, vaikka yritystä on melko vähän kertynyt.
Mietinkin vain, että mistä ihmeestä keksin sitten nuo raskausoireet? Ne olivat lähestulkoon samat kuin olin raskaana keväällä. Alanko minä päästä sekoamaan, kun halu ja toive on niin kova.
Olin jo aivan varma, että tällä kertaa meillä tärppäsi ja olen raskaana. Mielestäni selviä oireita oli ollut jo maanantaihin mennessä noin neljän päivän ajan: rintojen arkuutta, jatkuvaa pissalla käyntiä, yms.
Perjantaina eli eilen kuitenkin alkoi verinen vuoto eli kuukautisethan ne sieltä tulivat...
Takanani on yksi keskenmeno, joka tapahtui toukokuussa. Tällöin tulin raskaaksi kerta yrittämällä ja nyt olemme yrittäneet kesäkuusta lähtien ja en ole tullut raskaaksi. Halu saada lapsi on kova ja alan olla turhautunut, vaikka yritystä on melko vähän kertynyt.
Mietinkin vain, että mistä ihmeestä keksin sitten nuo raskausoireet? Ne olivat lähestulkoon samat kuin olin raskaana keväällä. Alanko minä päästä sekoamaan, kun halu ja toive on niin kova.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täällä yksi yhtä toivoton kuumeilija. Sain keskenmenon kesäkuussa ja vielä ei ole tärpännyt. Silloin tärppäsi ekalla yrittämällä. Viime kuussa olin ihan varma uudesta raskaudesta, oli kaikki mahdolliset raskausoireet mitä kuvitella saattaa, mutta luulen että ne olivat aivan oman mielikuvituksen tuotoksia ja varmaan vielä hormoonitomintakin on hieman sekaisin km:stä. Sitten heti alkoi kuukautiset kun sain "hermoromahduksen" ja lupasin itselleni unohtaa hetkeksi koko vauvahomman. En kyttää kalenteria koko aikaa ja laskelmoi samalla kaiken maailman kiertopäiviä ja kuuntele omaa kehon toimintaa koko ajan. Ajattelen, että vauva tulee sitten kun sen aika on kypsä, ihan varmasti jos luoja niin on tarkoittanut. Itselläkin olo tuntuu rentoutuneemmalta eikä ole sellainen pakkomielle olo koko aikaa. Kuullostaa aikamoiselta tsemppauspuheelta, mutta niin jouduin itselleni sen tekemään.
Kaikkea hyvää ja onnea sinulle!
millä viikoilla te molemmat saitte keskenmenon?
Mulla oli 10 2, kun keskenmeno tapahtui.
Vähän samassa veneessä ollaan..
Olo oli mukavas vähän niinku raskaana olisi jne..mut pah, menkat pitäis alkaa tiistaina, meninpä tänään tekee testin jonka voi tehdä kolme päivää ennen kuukautisia ja negaa näytti.
eli toivnnut vaan niin paljon että olisin voinut uskoaolevani mukamas :(
Niinhän se taitaa käydä, että kun tarpeeksi paljon haluaa niin sitä jo uskoo siihen asiaan.
Mieheni kanssa juteltiin paljon nyt viikonloppuna asiasta ja hänkin tajusi, kuinka paljon asia oikeasti on minua vaivannut. Päätimme, että yritämme olla yrittämättä tästä eteenpäin eli kaikki laskeminen yms. stressaaminen asian puitteissa saa jäädä. En vain yksinkertaisesti henkisesti enää jaksa. Ja se nyt ei varmasti ole hyvä lähtökohta lähteä yrittämään lapsen saantia.
Kiitoksia teille tuesta ja toivon teille sydämestäni onnea lapsen saantiin!
Mulla kaverit (siis lähes kaikki kaverini joil on lapsi) sanoi että heillä raskaus tärppäsi kun lakkasi sitä haluamasta. esim. minä ja eräs toinen äippä ollaan molemmat ylipainoisia, ajateltiin ett (ei tietenkään yhtäaikaa) pitää puottaa painoo se 5-15 kiloo ainaki ennenku alan kokeileen. ja mites kävi... no 2 kiloo sain pois ja pahoinvoinnit alkoi... sit loppu myös laihduttaminen. toinen oli et tupakka pitää saada pois jätettyy kaks kuukautta ennen kuin yritetään lasta, ja se tapahtu... raskaana taas oltiin.
eli et saa yrittää. lopeta... ette vaan käytä ehkäsyä, mut pakko yrittäminen pitää loppua, ota vaikka koiranpentu ja ajattele et tämä pitää saada koulutettua ennenkuin vauvaa yritetään... varmakonstihan tämä ei ole, mut parempaa se tekee kuin se pakko pakko pakko...
Voin sanoa ettei tuo "yrittämisen" lopettaminen toimi kaikilla. Me rakennettiin talo ja siinä meni mukavasti 2 vuotta niin että tuskin muistin koko vauva-asiaa. Perheenlisäystä ei kuitenkaan saatu vaikka terveitä ollaan ja kaikki toimii normaalisti. Nyt oikein yrittämällä yritetään ja nähtäväksi jää mitä tapahtuu.
kyllä, helpommin tulee mukamas raskaaksi kun ei yritä.
meillä ekan lapsen kanssa iso yritys, joka lopettettiin ja ohos, olinkin raskaana ;)
poika lähti aloille, tulee toinen kun on tullakseen, puolentoista vuoden päästä syntykin poika.
Nyt yritämme iltatähteä.
Yritetty, ei onnistu, päätimme lopettaa tämän kierron jälkeen yrittämisen, tämä toka yritys vasta, mut kuitenkin.
mutta mutta.. se yrittämisen lopettaminen tuntuu kovin vaikealta, vaikkakin päätin että aloitan nyt urheilun ja laihdun jotta jaksan sitten pienen paremmin ja annan nyt itselleni ekaksi aikaa jne..
lenkkeilen koiran kanssa ja käyn salilla, mut koko ajan mielessä pieni, ajattelen lenkillä, että raskaana sitten tämän kävelen, salilla mietin, jaahas, tätä varmaan voin tehdä myös raskaana jne..
plääh.. testejä tehnyt salassa jo kaksi, negaa näytti, huomenna kierto 28pvä, eli jos ei ala niin vois sen vimosen testata, mut kyll ne alkaa, tunnen sen rinnoista :(
Eli siis samaa olen ajatellut kanssa itsekin, että kyllä se sitten tulee jos osaisi olla ajattelematta ja yrittämättä sitä. Mutta yritä sitten saada tähän pääkoppaan jotain mitä ei pitäisi ajatella, kun ajatukset tulevat väkisin.
Koiranpennunkin haluaisin ja siinä olisi hyvä tie viedä ajatukset pois lapsenteosta, mutta mies tuskin antaa sitä ottaa....
Ehkä tämä tästä rauhoittuu.. Se auttaa, että en ole yksin tässä maailmassa tämän pulman kanssa. Vielä kun ystävä jaksaisivat ymmärtää ja auttaa...
kp 28 aamulla heräsin tein testin, sitten keräsin rohkeuden mennä se katsomaan..
jännitti niin että selviinkö pettymyksestä.
No negaa oli, kuten olin arvellutkin, hitto että pitää tuhlaa noit testejä.
Mulla sama vika, haluttais koiranpentua, tarjolla olisi ihana pentu kaiken lisäks, samaa rotua kun vanhakin jne..
mut en uskalla, koska tiedän ettei aikani riitä sitten koulutukseen ja vastaavaan jos tärppääkin tässä vuodenvaihteessa.
Joten sekin haave jää nyt kauemmas, ja toivottavasti ihana lupaava pentu saa pian hyvän kodin ja me oma pieni tuoksukäärö :)