Tai jotain muuta yhtä eksoottista soitinta. Pirunviulu ei kelpaa, jollei siitä ole saanut saanut tunnistettavaa melodiaa.
Onko kukaan soittanut sahaa?
Kalle-Aaretti
151133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja oli tosi taitava soittaja.Pelimanni yhtyeen solistina kesä häissä.Mutta erikoisin soitin jota olen kuunnellut oli tuohen pala jota tuohihattuinen vanhempi mies soitti kuin
huuliharppua ja kappale täysin tunnistettava.Kehui soitintaan maailman halvimmaksi.
Olen pienenä tyttönä soittanut voikukan varrella ja heinän lehdellä ja pajupillillä jonka olin itse tietenkin tehnyt. Sitten oli tämä pillikukka, mikä se on oikealta nimeltään, kasvaa savimailla, kelletävä valmis pilli?
Sitten soittelen vieläkin käsilläni, peukalot vastakkain tiukasti ja puhalletaan väliin, voi muunnella kireyttä ja sävellajeja.
Sitten osaan viheltää erikoisesti niin että kukaan ei tunnista kuka se on, ilma tulee tuolta kielen ja ylähampaiden välistä kivasti.
ja taitavaa. Kun on soittimen tarve, niin näköjään se osataan tehdä.
Kateeksi käy - minä reppana trumpetiseeraan lapsenlapsilleni vain tyhjällä talouspaperirullalla.
Mutta hauskaa meilläkin on!
Pirun viulua on tullut soitelleeksi kakarana ja miksei nuorukaisenakin,jonkun tyttösen ikkunan alla ja aina sai kyytiä pakosalle.
ja kampaa,sakilla kiusasimme ihmisia ja soittelimme pirunviulua,toiset pitivat vahtia jos joku tuli seipaan kanssa ajamaan pois.
Pulloista saa huilumaisen äänen, kun laittaa niihin vettä ja puhaltaa pullon suuhun liki vaakasuoraan. C-duuriasteikko löytyy hyvin ja ääni on kaunis. Sellaista olen kokeillut.
Sahaakin joskus lapsena kokeilin, mutta en muista enää osasinko...
Pahvilaatikosta, narusta/karhulangasta ja kepistä voi rakentaa soittimen, jossa laatikko toimii kaikupohjana ja kepillä kiristetään lanka tiukalle. Soitetaan näppäilemällä.
Posket toimivat kaiku pohjana.
Nykysin vähän vaikeeta tekareitten kanssa soitella.
että olen minäkin noita kokeillut. Myöhemmin se elämys pani runosuolenikin toimimaan vilkkaasti, tuikkaanpa tuohon otteen tuotoksestani:
---
…tuohonpa olis' parasta
saaha neuvo tietäjältä,
joka lauluja latovi,
Vimpelissä pimputtavi
kantelolla kaikuvalla,
kauhiasti kailottavi,
laulujansa loilottavi
mölyäänellä syvällä,
kaulallansa karhialla.
Olipa Väiski Vimpelistä,
poika pohjan kankahilta,
naamapuolelta totinen,
pijättyvä piirteiltänsä,
vastas mulle viipymättä
äänellä kärisevällä,
selvänä kuin vesihiisi:
Laulu on lasista tehty,
pullon suulta purskutettu,
ilman ei ikinä viitsi
vingutella viulupuuta,
karjahella kauhiasti,
rautalankoja rapata!
Soitto on somempi juttu.
Sitä syntyy, ku puhallat
huuliltasi pullon suuhun
aivan sievästi sivulta.
Täyttöastteen suhteessa on
äänen korkeus kovasti,
viritys niin vietävästi:
Täyteen pulloon ku puhallat,
vingahus on viehättävä,
täynnä toivoa todella.
Tyhjään pulloon kun tohotat,
törähtää niin ruutanasti,
ulvahdus on uuvuttava,
ääni aamuisen apea.
Enempää en nyt ehätä
tietojani kertomahan,
viisautta jakelemahan,
ellei palkkiot parane,
kielirasvat kirkastune:
Anna tuikku, niin tupisen,
anna paukku, niin pajatan,
anna pullo, niin pulisen
ilmoille isot asiat:
Konekaupat kuultaville,
laitehankinnat latelen,
joilla hommat hoidetahan,
tietokannat kaavatahan
vuotten kymmenten perästä
tulevalle tuhannelle!
Kiitos mukavasta runosta!
Onko joku soittanut sippiviulua?
pienen hevosenkengän näköinen kapine, jossa keskellä kieli, jota näpytellään. Poskilla muodostetaan sävel. Hieman sama periaate äänenmuodostukseen kuin kynä hampaiden välissä.
Osaako vaarivaari tehdä vielä pajupillin?
Minä olen unohtanut miten se tehtiin. Soitinten kokoelmaan vielä lisäisin kanan pyrstösulasta tehty pilli, jolla pyyt kutsuttiin lähemmäs, metsämiestä.
Sitäkään en muista miten se vuoltiin, mutta paksuimmasta kohti se katkaistiin ja pieni reikä keskelle, muistaakseni.
jota pelimanniyhtyeet kutsuvat munniharpuksi. En tiedä, mikä suuharpun alkuperä lie, mutta kauan sitä ovat pohjoismaiset pelimannit käytelleet. Nimestä päätellen (munharpa) se lienee tullut meille Ruotsista.
Soittaessa munniharppua pidetään tosiaan hampaiden välissä, joiden välityksellä kielen värähtely vahvistuu suuontelossa. Suuontelo toimii 'kaikukoppana' ja ontelon muotoa ja tilavuutta vaihtamalla kielen värähdyksen 'kaiku' kuuluu suuontelosta erikorkuisina sävelinä. Kuten sanoit, kynä hampaiden välissä naputeltuna voisi olla 'köyhän miehen munniharppu' ;-)
Googletin ja sain
http://www.smy.fi/koulut/polku/nuotiolla/puhde_pajupilli.html
Ei ihan sellainen kuin minä teen, mutta idea siinä. tuli muitakin sivuja, mutta en katsellut tarkemmin.
Tekaisin pajupillin viime keväänä yhdelle Tokion keskustassa asuvalle oopperalaulajalle ;-) Oli kovasti tyytyväinen "kansansoittimeen". Osti keskiaikamarkkinoilta ruokopillin.
Pilli tehdään niin, että kuivunut järviruoko katkaistaan niin, että solmu jää pätkän toiseen päähän ja toinen pää on auki. Sitten rassataan tikulla sisäkalvo pois ja tehdään puukolla pieni viilto solmun viereen. Puukolla nostetaan samalla noin 3 cm mittainen kieli viillosta avonaiseen päähän päin. Soittelureikiä tehdään "puolivälistä avonaiseen päin 4 tai 5 kpl" Pilli työnnetään suujun sen kielenmitan verran ja puhallettaessa kieli pyrkii sulkemaan viiltoaukon ja kieli alkaa värähdellä.
vaariv...
Kiitos linkistä, pitääkin ensi keväänä tehdä pajupillit. Tuo ruokopilli tuntui tutulta, varmaankin on lapsena osannut senkin tehdä.
Sittenhän sitä suulla päästeltiin kaikkia mahdollisia ääniä.
Hevosen kyydissä sopivasti alkoi laulattaa.