Saako lapsen terveys/potilastietoihin laittaa äidin terveydentilaa koskevaa tekstiä. Jos neuvolasta pyydetään tiedot, tuleeko lääkärin aina tarkistaa tiedot ennen antoa vai vain silloin kun siellä on jotain erityistä tarkastettavaa?
Lapsen potilastiedot
Pönttö
111214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
harvemmin kai sinne laitetaan vanhempien terveysasiaa. mutta en tosin tiedä että onko siitä haittaakaan. Ai mitä et kattooko lääkäri paprut ennenkun siirtää etiäpäin, vai siis täh?
Mikä tilanne sulla oikein on?
netistä joskus aikaisemmin, että lapsen tietoihin oli laitettu merkintä äidin masennuksesta. Äiti oli pyytänyt asian selvittyä poistamaan tiedon. Tieto oli poistettu. Sanot, että mitä haittaa siitä olisi, mutta itse näen tuossa melko suuria haittamahdollisuuksia. Jos täältä nyt sattuu löytymään alan ammattilainen joka tuntee oman alansa lainsäädännön, niin voisiko hän ystävällisesti vastata tähä kysymykseen. Minkä takia tuollaista tietoa yleensäkään laittaa lapsentietoihin? Näkeehän ne sitten sieltä äidin tiedoista, jos tarvii.
Siis jos vanhemmat tilaavat itselleen lapsen tiedot, niin tarkistaako lääkäri aina ne ennen niiden vanhemmille antoa vai vain silloin jos siellä on jotain erikoista?
Työskentelen vanhusten parissa, mutta käytäntö lienee sama.
Lääkäri useimmiten sanelee tekstit, jotka sitten puhtaaksikirjoitetaan jonkun muun toimesta. Lääkäri ei lue enää tilattua tekstiä, vaan arkistosta tilataan (ellei ole jo etukäteen sovittu, että epikriisi eli sairaskertomus teksti lähetetään suoraan potilaan kotiin, useimmiten on). Silloinkaan lääkäri ei yleensä tarkista tekstiä. Tekstissä mainitaan asioita, joiden katsotaan voivan vaikuttaa hoitoon / selventävän tilannetta. esim. vanhusten kanssa voidaan mainita näin: "tytär, sejase, on toiminut omaishoitajana, mutta on nyt sairastunut masennukseen ja katsoo jatkossa tarvitsevansa ulkopuolista apua". Tämä on toki olennaista jatkon suunnittelun kannalta.
Kaikki tekstit ovat osaltaan hoidon suunnittelua ja tärkeiden asioiden sanomatta jättäminen voi aiheuttaa "väärää hoitoa", joten todenmukaisuuteen täytyy pyrkiä. Loppujen lopuksi kuitenkin voidaan sanoa, että ihmisiä me kaikki olemme ja jos joku kohta tekstissä tuntuu mielestäsi antavan väärää kuvaa, voit pyytää sen uudelleen käsittelyä. Esim. masennus sanan tilalle voi kirjoittaa vaikka uupumus, mikäli se ei olennaisesti vaikuta juuri lapsen tilanteeseen, vaan on ikäänkuin sivulauseessa. Olennaisen tärkeitä asioita ei voi poistaa, sillä hoitohenkilökunta, lääkäri etenkin on juridisessa vastuussa ja tekstien pitää vastata todellista tilannetta
tuosta sitten on? Kun väärät/tarpeettomat tiedot "poistetaan", siirtyvät ne yliviivattuna taustatiedostoon, josta ne ovat edelleen luettavissa.
Olen keskustellut tästä asiasta erään lääkärin kanssa ja hän on sanonut, että ei todellakaan toisen terveystietoihin kuulu toisen ihmisen terveystiedot. Voidaanhan äidin terveystiedoista asia tarkastaa tarvittaessa. Ei sitä lapsen tietoihin tarvitse laittaa.
Ovatko terveydenhuoltohenkilökunta niin hölmöjä, että jos äiti puhuu vastaanotolla isän uupumuksesta, niin kirjaa tämän tietoihin, vaikka asiaa ei olisi edes todettukaan. Riittääkö muiden ihmisten puheet asian kirjaamiseen? Eikö oireen pitäisi olla todettu edes ennen sen ylöskirjaamista, saatikka sitten muiden tietoihin kirjaamista. Joku järki pitäis sielläkin päässä olla. Ei muuta kuin potilasasiamieheen yhteyttä tollasissa tapauksissa.
En tiedä tilannettasi ja yritin vain selventää, kuinka homma toimii mahdollisimman yksinkertaisesti.
Se, että kirjoituksista ei saa "poistaa" mitään, toimii myös potilasturvallisuuden takeena. Jos esimerkiksi minä itse tekisin virheen ja kirjoittaisin potilastietoihin väärät lääkkeet, joita potilas sitten söisi ja menehtyisi, niin olisiko oikein, että minä itse pääsisin kenenkään tietämättä poistamaan kirjoittamani asiat, todisteet? Tämän takia kaikki, mitä kirjoitan on oltava uudelleen luettavissa tarvittaessa. Jos ne on yliviivattu, se tarkoittaa, että näitä ei ole tarkoitus huomioida ja tilannetta on uudelleen käsitelty, luettavissa oltava kuitenkin.
Ihmiset eivät aina ymmärrä millaisiin tilanteisiin hoitohenkilökunta voidaan asettaa, noiden tekstienkin suhteen. Olen ollut tilanteessa, jossa perilliset, kukin vuorollaan, soittelivat ja pyysivät äitinsä tekstiin muutoksia sen suhteen, oliko äiti "järjissään" vai ei. Toiset olivat sitä mieltä että äiti oli terävä kuin partaveitsi ja toiset uskoivat hänen olleen dementti.
Sama voi päteä lapsiasioiden suhteen. Tulee mieleen Hyvinkään perhepolttaja (mitähän tekstejä häneltä on poistettu..(mustaa huumoria)), huoltajuuskiistat ym. Kyllä hoitohenkilökunnan pitää jatkossakin totuudenmukaisesti kirjata ylös tilanteisiin liittyvät tiedot, ne mitkä vastaanotolla tulevat esille, vaikka suullisestikkin. Tästä muodostuu valtaväestön luottamus terveydenhuoltoon. (Ajatella, jos olisimme korruptioituneita ja tekstejä viilailtais oikeista summista). On vain yritettävä olla tahdikas ja asiallinen. Voit toki valittaa potilasasiamiehelle selvistä asiattomuuksista, mutta on vaikea piirtää rajaa siihen, mikä loppujen lopuksi on oleellista hoidon kannalta, varsinkin, kun kyseessä on puolustuskyvytön lapsi.
tuossa mitä kirjoitat. Kuitenkin virheelliset asiat on korjattava. Siltikin mietityttää, että joskus ne yliviivatut asiat sittenkin myöhemmin huomioidaan. On niin ihmisestä kiinni. Kuka huomioi ja kuka ei. Siksi kannattaakin ottaa hyvin herkästi yhteyttä potilasasiamieheen tai tietosuojavaltuutettuun, että saadaan alalta pois sellaiset, jotka eivät pysy totuudessa taikka noudata lakia muutoin.
Tietosuoja on aivan yksiselitteinen ja laki ohjaa jokaista terveyden- ja sosiaalialan ammattilaista: Potilaspapereihin tehdyt merkinnät tulee koskea ao. potilasta, kenenkään muun perheenjäsenen tai asianosaisen sairauksia sinne ei merkitä eikä saa merkitä. Näin se on. Olen itse alalla ja tiedän tapauksen, jossa meni lääniin kirjaus"potilaan siskollakin skitsofrenia". Potilaalla oli vain yksi sisko, joten oli tunnistettavissa. Sinä, Pönttö, olet oikeassa siinä, että papereissa ei saa näkyä muiden tietoja ja jokaisen alalla toimivan tulee miettiä tarkkaan, miten kirjaa. Ne on nimittäin kamalaa luettavaa monesti, kun vaan ihmiset tajuaisivat itse tarkistaa potilaspaperinsa ja kirjaukset vaikka samantien kun hoidossa ovat niin saisi asianmukaisempia kirjauksia. Eikä tämä tarkoita mitään sensuuria tai sitä, etteikö oikeat asiat kirjattaisi.
Lapsen potilastietoihin ei neuvolassa tai muuallakaan voi laittaa äidin tietoja, koska lapsi saa ne myöhemmin nähdäkseen. Äidin potilastietoja ei saa antaa lapselle ilman äidin kirjallista suostumusta. Jos jossain neuvotaan tai tehdään muuta, sen täytyy tarkoittaa, että sellaisten kirjauksien tekemiseen on tarkoitus pyytää äidin lupa.
Ajatelkaapa, jos eläisimme yhä yhteiskunnassa, jossa pystyi menemään lääkärille ja puhumaan luottamuksellisesti, eikä joka sanaa kirjattu jonnekin tietokantaan jonkun asiaa edes tajuamattoman sihteerikön sepustuksena, monen tahon udeltavaksi. Sitä ei osannut arvostaa silloin. Nyt, kun se luottamuksellisuus on menetetty, minkäs teet? Ja oli aika, jolloin terveyskeskukseen pääsi ilmaiseksi. Nyt sairauskeskusten laskujen kanssa moni köyhä on joutunut perintäfirmojen kautta ulosottoon ja vararikkoon.
Kirjoitan nyt paremmalla ajalla pidemmälti, koska aihe voi kiinnostaa muitakin. Jos historiallisesti ajatellaan neuvolaa, niin minun ikäluokastani tuskin kukaan on lukenut lapsuusaikaisessa lastenneuvolassaan säilytettyjä tietoja. Ne unohtuivat paperikansioiden hämärään, vaikka saattavat vielä jossain ollakin. Käytännöt ovat syntyneet tämän historian pohjalta. Toisaalta tämän hetken vauvoista lähes kaikki tulevat melko varmasti lukemaan omat tietonsa viimeistään nuorena aikuisena ja mahdollisesti sitä ennen, varsinkin jos Kanta on ollut käytössä. Tilanne on siis aivan erilainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Kaikissa paikoissa käytäntöjä ei silti ole vielä välttämättä muutettu.
Sosiaali- ja terveysministeriön lastenneuvolaoppaassa vuodelta 2004 on joitakin ohjeita äidin ja perheen tietojen kirjaamiseksi lapsen tietoihin. Kantaa ei silloin vielä ollut, ja ohjeet pohjaavat todennäköisesti noihin vanhoihin käytäntöihin. Ohjeissa ei erikseen lue, että äidin ja tarvittaessa myös isän lupa on pyydettävä. Lain mukaan se kuitenkin täytyy pyytää, sillä vanhempien potilastietoja ei saa antaa lapselle ilman heidän lupaansa. Luonnollisesti edes ministeriö ei ole lain yläpuolella. Eli ainoa tapa tulkita laillisesti tämä ohje on, että tällaiseen kirjaamiseen pyydetään lupa niiltä ihmisiltä, joita tiedot koskevat. Lainaus kyseisestä lastenneuvolaoppaasta: "Neuvolan lasta koskeviin asiakirjoihin voidaan ja tulee kirjata ne ja vain ne lasta ja hänen perhettään koskevat sairaus- ja sosiaaliset, perhesuhteita sekä käyttäytymistä koskevat tiedot, joilla on merkitystä lapsen terveydentilan ja kehityksen seurannan ja arvioinnin kannalta. Esimerkiksi äidin raskauden aikainen alkoholin tai huumeiden käyttö tai raskauden aikaiset infektiot tulee kirjata, sen sijaan äidille aiemmin tehtyjä raskauden keskeytyksiä ei."
Epäilen kuitenkin, että kaikki eivät sitä lain vaatimaa lupaa tule pyytäneeksi, varsinkaan kun siihen ei tuossa suoraan ohjeisteta. Olen ratkaissut asian niin, että meillä lastenneuvola on vain lapsen terveydenhoitoa varten. Emme käytä mahdollisuutta niin sanottuihin laajoihin terveystarkastuksiin neuvolassa.
Alla on mahdollisia syitä siihen, miksi joku ei saattaisi haluta antaa lupaa siirtää itseään koskevia tietoja lapselleen potilastietojen kautta:
- Jotain ei ehkä ole ajatellut kertoa lainkaan.
- Haluaa kertoa itse harkitsemanaan ajankohtana sopivassa tunnelmassa, missä lapsi, nuori tai aikuiseksi kasvanut jälkikasvu voi kysyä lisäkysymyksiä.
- Dokumenttimuodossa tiedot ovat vähemmän turvassa kuin luottamuksellisessa keskustelussa kerrottuna. Nuori voi avata potilastietonsa vaikka hetken mielijohteesta bileissä kännissä.
- Tieto ei välttämättä päädy lapsen potilastietoihin sellaisessa muodossa, kun sen itse tarkoitti. Ihminen itse ensin kertoo sen hoitajalle tai lääkärille, joka tulkitsee sen ja kirjoittaa jälkikäteen ylös mahdollisesti kiireessä. Se voi näyttää hyvinkin erilaiselta.
- Jos vanhemmilla on ollut ongelmia, tiedot saattavat säikäyttää nuoren, joka saattaa alkaa yksin googlettaa, mitähän vaurioita minulle on nyt voinut syntyä. Ehkä nuori ei myöskään ala haaveilla lapsista, kun se näytti olevan vanhemmillekin niin vaikeaa.
- Jos vanhemmilla on ollut ongelmia, tiedot voivat leimata lasta myöhemmin terveydenhuollossa. Esimerkiksi mielenterveyspotilaat saavat tutkitusti huonompaa hoitoa fyysisiin vaivoihinsa kuin muut. Lasta voidaan kohdella huonommin, vähemmän arvokkaana tai pienemmällä kunnioituksella siksi, että hänen äidillään tai perheellään on ollut ongelmia.
- Jos vanhemmilla on ollut ongelmia, tiedot voivat vaikuttaa itseään toteuttavan ennusteen tavoin. Nuori saattaa tiedostamattaan tai tiedostaen ajatella, että jos minun vanhemmillani oli noin paljon ongelmia, ei minustakaan varmaan kummoista tule.
- Tiedot voivat leimata vanhempia nuoren silmissä, jos sinne on kirjattu negatiivisia asioita vanhemmista. Teini-ikäisten kasvattaminen ei ole varsinkaan nykypäivänä helppoa. Jos lapsi esimerkiksi lukee vanhempien sukupuolitaudeista tai parisuhdeongelmista potilastiedoistaan, vanhempien neuvot seurusteluasioihin eivät ehkä enää kelpaa.
- Periaatteen vuoksi voi toivoa, että henkilön potilastiedoissa on vain häntä itseään koskevia tietoja.
Yleisesti ottaen lastenneuvoloissa kirjatut tiedot ovat ymmärtääkseni aika positiivisia, niin myös meillä, joten monilla perheillä ei varmaan ole tämän suhteen huolta. Kuitenkin olen ollut huomaavinani, että hoitajat ja lääkärit eivät tällä hetkellä aina mieti asiaa siltä kannalta, että lapsi lukee nämä tulevaisuudessa. Se lukeminen voi tapahtua esimerkiksi yöllä yksin väsyneenä tai kaveriporukalla. Jos verrataan tilanteita, jossa lastenneuvolakirjaukset jäivät unholaan neuvolan kansioihin tai jossa nuori kantaa niitä koko ajan mukanaan älylaitteessaan, maailma on muuttunut tämän asian suhteen aivan toisenlaiseksi.