itkevä vauva

lähtee täälläkin.Itselläni on nyt 4 kk ikäinen vauva ja osaa myös huutamisen taidon,ja kovin huutaakin,varsinkin nälissään tai väsynä.Itselleni tämä lapsi on jo kolmas ja musta kaikkein kovaäänisin.Mutt olen myös se huomannut,että usein kova itkeminen liittyy eniten nälän tuntemukseen.Meillä täytyy oikein sinnikkäästi yrittää vauvaa syöttää,varsinkin iltaisin,sillä hän ei ottaisi vaikka on nälkä.Olenkin sitä mieltä,että noin pieni ei ymmärrä aina edes imeä kun on väsy ja itku jatkuu,ja silloin itsekin väsyy syöttämiseen ja siihen kovaan huutoon.Mut sinnikäs yrittäminen ja välillä tauko ja taas syöttäminen ovat auttaneet.
Kyllä vauvasi äänenkäyttö muuttuu ajan myötä,vaikka lapsen itku on myöhemminkin aina äitiin kovasti vaikuttava.Mutta sitäkin oppii kestämään jonkin verran.Ei tästä taida olla paljon apua,vaikka toivon,että saisit joitakin vastauksia kysymyksiisi.Onko vauvasi ensimmäinen?Tuntuu vaan,että jokainen vauva on persoonansa,eikä aina tietyt rutiinit toimi toisen kanssa.
Mutta voimia vauvasi hoitamiseen!!

Mun esikoinen oli sellainen vauva, että se suorastaan kirkui. Nukkui vaan lyhyitä pätkiä ja oli muutenkin "vaativa" hoidettava.

Hankalaa oli. Nyt muksu on reipas ekaluokkalainen, että kyllä se siitä...vaikka välillä tuntui, ettei tuu mitään.
Kävin uhmaiän aikaan sellaisessa "tahtolasten" piirissäkin. Niin tempperamenttinen muksu oli. Toisaalta taas on myös rohkea, empaattinen ja nopea oppimaan (puki itse päälle jo 3-vuotiaana, ajo ilman apupyöriä 4-vuotiaana jne.)

Yritin muistella sitä vauva aikaa ja tässä on jotain muisteluita, mikä vähän auttoi:
Mahdollisimman säännöllinen rytmi - elimistö tottuu siihen ja turvallisuuden tunne lisääntyy, ruokailu ennen kun on liian väsynyt ja nukkumaankin ennen kun on liian väsynyt - yliväsyneenä vaan huusi, eikä mikään rauhottanu, liikkuminen - vauva rauhottui aina vaunulenkillä, tutti - ei ehkä sais suositella, mutt meillä siitä oli iso apu, ehkä imemisen tarvetta / muuta turvaa, mutta äänenvaimentimena loistava.
Mun lapsi oli silti melko itkuinen ja jälkeenpäin ajattelin, että ehkä se oli jotain hermoston kehittymättömyyttä tms. esim ääniherkkyyttä (itki aina imuria ym.) Ehkä et voi asialle tällä hetkellä mitään muuta kuin antaa syliä itkusta huolimatta. Älä ainakaan syytä itseäsi. Olet varmasti loistava äiti. Ajan kanssa tilanne kohenee varmasti.

Juu lapseni on siis ensimmäinen. Olenkin tuota miettinyt että vauvasta kasvaa varmaan lujatahtoinen ja vaativa yksilö. Niin ja tuon nopean oppimisen olen jo saanut havaita. Hymy irtosi pieneltä normaalia aikaisemmin ja nyt ollaan lähdetty lattialla vähitellen eteenpäin ryömimään vaikka ikää on vasta reilu 3 kk.

Kyllä me tästä koitamme selvitä ja jaksaa, kiitos ymmärtäväisistä ja asiallisista vastauksista =)

Anna Wahlgrenilla on mielenkiintoisia mielipiteitä vauvan itkusta, koliikista ja nukkumisesta ym. Sieltä olen löytänyt paljon asioita jotka auttavat vauvan ymmärtämisessä ja hoidossa. Suosittelen. Kirjan nimi on "Vauvakirja"

päiväunia eka 2 kuukauteen, nukkuu nykyään sellaset 10-12 vrk mutta on hereillä tosta 13-21 jopa 22 asti. Nukkuu 2-3 tuntia ja nousee taas leikkiin ja sit nukkuu 01 - 08.

Huuto alkoi ku päästiin sairaalasta kotiin ja on sen jälkeen kitissy enemmän tai vähemmän ja karjahtelee ja komentelee. Hetkeekää ei viihtyny yksin alle 7-kuisena, ei nukkunu ilman äitiä, kesken unien heräili tarkistaan, että äiti ei karkaa. Yötkin vieressä.

Kokeile mennä vauvan kans nukkuun, ehkä nukkuu sit paremmin ja saat itsekin levähtää. Itkuherkkyys tietenki lisääntyy, ku ei joka itkuun vastaa ja tempperamenttisempi tyyppi sit raskii korottaa ääntä ja vaatia. Näin ainakin meillä. Mutta aina ei yksinkertaisesti jaksa. Joskus ku pinna palaa, paan sänkyynsä huutaan ja oven kii ja menee 10 min päästä katsoon, ku vähän saanu huoahtaa. Helpommalla tietenki pääsee, ku jaksaa järjestää viihdykettä koko ajan. Meillä ainaki nauraa kauheasti, ku joku vain jaksaa jutella ja peuhata sen kans non-stop 24 h vuorokaudessa.

Mutta jaksamisia. Kyl se helpottuu ajan kans ku oppii liikkuun ja iteki viihdyttään itseään.

Voisit kirjoittaa meidän pikkuherrasta, niin samanlaiselta kuulostaa! En kertatakaikkiaan ymmärrä, miten me selvisimme läpi kolmen ensimmäisen pahimman kuukauden, joka oli vaan ympärivuorokautista vauvan kantamista, syöttämistä ja hyssyttelyä. Koskaan ei ole meillä nukuttu kunnon päiväunia, korkeintaan n. 15-30 minuuttia pari kertaa päivässä. Ja yöllä heräillään edelleen n. 3-6 kertaa.

Meidän pienellä miehellä on nyt ikää 9 kk, ja voin sanoa, että menoa ja meininkiä riittää! Miekkonen konttaa,nousee seisomaan, kiipeää, ottaa askeleita tukea vasten, vetää tavarat pöydiltä ja kaapeista, kaatuilee ja touhuaa tauotta. Ja jos on tylsää, huutaa kurkku suorana. Mutta parempi tämä, kuin se alun jatkuva lohduton itku, johon ei apua löytynyt!

Koita jaksaa, ja ajattele asiaa niin, että kun selviät tästä, selviät mistä tahansa!