Tiedän, ettei ole mitään ainoaa oikeaa ikää, jolloin ensimmäinen lapsi "pitäisi hankkia", mutta ajattelin kysellä teidän ajatuksia asiasta, koska se kovasti omaa mieltäni askarruttaa. Mulla (siis meillä tulevan avopuolisoni, 29 v. kanssa) on reilu puolen vuoden sisällä tullut KOVA paine saada vauva. Olenko jotenkin neuroottinen kun pelkään, että jos en äkkiä tule raskaaksi, en ehdi saada niitä toivomaani vähintään kolmea lasta ennenkuin ikä alkaa jo painaa, hedelmällisyys laskee ja raskausajan riskit kasvaa... Täytän loppuvuodesta 27 vuotta, joten järjellä ajateltuna ei ole vielä hätää. Mutta ajatukset näyttää ainakin meikäläisellä noudattelevan enemmän tunteen kuin järjen ääntä.
Mainittakoon, että mulla on opiskelut tällä hetkellä ihan loppusuoralla. Vakituista työpaikkaa ei ole, mutta miehellä on.
Minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä muilla vauvaa toivovilla?
Mainittakoon, että mulla on opiskelut tällä hetkellä ihan loppusuoralla. Vakituista työpaikkaa ei ole, mutta miehellä on.
Minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä muilla vauvaa toivovilla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
täällä on 26vuotias joka toivoisi jo kipeästi omaa vauvaa..opinnot on myös loppusuoralla..! kohta puoli vuotta ollaan yritetty eikä oo vielä tärpänny..
hankkia ja katsella miten siellä sujuu. Odottamisesta ei koskaan ole haittaa.
Olet ihan tavallisessa ja järkeenkäyvässä iässä hankkia lapsi nyt tai myöhemmin, toisin kuin monet näillä palstoilla intoilevat pissiliisat.
Itse valmistuin akateemiseen ammattiin ja vasta 33 vuotiaana sain vakituisen työpaikan. Jos jäät odottamaan ...siis sitä työpaikkaa - vakituista - niin kyllä odottaa saa. Itsellä 2 lasta: eka 29 v ja toka 32 v ...iltatähti unelmissa ennen 35 synttäreitä...
itse olen 19 siis ja kova vauvakuume ollu jo vuoden verran. työpaikka on ja olen valmistunut ammattiin vähän aikaa sitten.Maltan nyt vielä kuitenkin hetken..mikään ei kyllä estäisikään heti vauvaa hankkimasta.
Eikä koskaan ole kuulemma sopiva aika, aina on ihmisillä jotain projekteja minkä haluaa loppuun. Sisko tuli raskaaksi ja sanoi ettei ole katunut hetkeäkään vaikkei vakituista työtä ollut, omakotitaloa, avioliittoa tms.
asioilla on tapana järjestyä!
Itse täytän kohta 29 ja avomies on 31. Mielestäni oikea aika on silloin, kun molemmista siltä tuntuu. Itse olisin ollut halukas yrittämään jo edellisessä suhteessani yli kuusi vuotta sitten, mutta mies ei vielä halunnut. Jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä, koska nyt haluan ehdottomasti mahdollisten lasteni isäksi nykyisen rakkaani. Joka ei ole vielä valmis isäksi, vaikka itse olen potenut vauvakuumetta hänen kanssaan jo pari vuotta. Mutta odotellaan. Jos sinusta tuntuu, että haluat lapsen ja miehesi on myös valmis, niin ei kun yrittämään. Ulkoisiin seikkoihin on turha takertua.
kolmikymppisen ei kannata vuosia odotella jos parisuhde kunnossa,koska saattaa olla että edessä on vuosien odotus sekä lapsettomuushoidot.Ja vuosi vuodelta samalla raskauden mahdollisuus pienenee.Itse sain esikoiseni juuri näistä syistä 32-vuotiaana,onneksi tajuttiin aloitta yrittäminen kun olin alle 30.
minullakin on opiskelut loppusuoralla ja vauvakuume valtava molemmilla, ollaan alotettu yrittämään kesäkuussa, mut ei oo viel mitään kuulunu... Ajattelin itsekin ensin et käyn kouun loppuun mut sit päätettiin kuitenkin alottaa yritys jo nyt ku ei koskaan tiedä kuinka kauan yrityksessä menee!!! Silloin täytyy toimia kun sitä haluaa ja on valmis ottamaan vastuun!!!
Itse en ole ollut asialle valmis kuin vasta nyt 30-vuotiaana, kun olen kaikki opiskeluni suorittanut, saanut vakituisen työpaikan ja muutenkin elämä jotenkin tasapainottunut. Tähän mennessä ollaan miehen kanssa muuteltu siellä täällä mm. opiskelujen takia eikä tilanne ole jotensakaan ollut suotuisa lapsien tekoon. Nyt sitten yritetään sitä lasta hankkia, mutta mielessä on tietenkin tosiasia tästä "ei-enää-niin-superhedelmällisestä" iästäni...toivomme, että joku päivä onni suosii meitäkin (nyt yritys vasta alussa).
Toisin sanoen jos lapsen teko tuntuu hyvältä idealta 2-kymppisenä, niin sitten se on ok ja jos haluaa tehdä muita asioita ensin ja perustaa perhettä myöhemmin, niin sekin on ok...kukin tavallaan ja kaikki tavat kunniaan!
mutta kannattaa tosiaan muistaa, että lapsettomuus on yleistynyt sitä mukaa kun synnyttäjien keski-ikä (nykyään jo 28) on kohonnut. Naisen hedelmällisyyshän laskee kolmenkympin jälkeen todella reippain askelin...
Eli ei kannata liian kontrollifriikki olla, mitä nykypäivän ihmiset todellakin ovat.
Itselläkin akateeminen tutkinto tähtäimessä (ikää 22v) ja lasta ollaan reipas vuosi yritetty. Ensi kuussa koeputkihedelmöitys,enkä voisi enää varmempi olla asiasta.
Lykkyä pyttyyn!
Minä täällä olen 22-vuotias ja mieheni minua vuoden vanhempi. Jätettiin ehkäisy pois vasta äskettäin. Molemmilla vakituiset työpaikat ja oma asunto. Ollaan jo kauan puhuttu lapsista ja nyt syksyllä päätettiin että kokeillaan jos on tullakseen. Ollaan vaan jotenkin sellaisia rivari, farmariauto, kolme lasta tyyppisiä ihmisiä...
Täällä ikää kohta 41 ja ensimmäistä yrittämässä, yksi keskenmeno takana. Elämä ei mennytkään lainkaan niinkuin olin suunnitellut ja siksi jäi tänne saakka. Harras toive on, että saisin lapsen, mutta alistun siihenkin etten saa. En lähde raskaisiin hoitoihin, kevyttä hormoniavustetta voisin kuvitella.
Mulla on 2 tätiä, jotka on saanu lapsia vielä 4-kympin jälkeen ja ihan terveitä sellaisia (tädit ei ole sukua keskenään eli ei ole geneettinen juttu), joten ei kannata murehtia etukäteen. Tää kuulostaa nyt inhottavan kuivalta kliseeltä, mutta älä stressaa asialla, vaan relaa ja nauti seksistä, vaikka välillä hieman sitä ovista tikuttelisitkin tms. ja ota vastaan se mitä on tullakseen. Tsemppiä!