Olen lukenut näitä 7- 8- ja 9-lapsisten perheiden "päivänkuvauksia" ja ei voi muuta sanoa kuin HUHHUH!
Meitä on perheessämme 7 henkeä, ja meillä on varmasti vielä isompi hulina kuin neljä lasta isommissa perheissä.
Lapset on 10v. (Eini). 9v.(Aino) 7v.(Elia) 5v.(Aapo) ja 4v.(Elsi)
Elsi on tomera ja jääräpäinen, pikkuvanha, määräilevä ja herttainen pellavapää. Komentelee muita ja pitää itseään vähintään maailman napana, nimittääkin itseään perheen prinsessaksi, joka oli alkujaan tämän hienostelijan lempinimi.
Päivittäin olemme Elin kanssa nokat vastakkain helisemässä, kun minä yritän säilyttää asemeni perheen pomona. Elsi on vahvoilla syrjäyttämässä minua korkeimmalta korokkeelta. perhe tanssii aivan liikaa Elsin pillin mukaan.
Aapo kulkee pikkusiskonsa jalanjäljissä. Kun Elsi oli vauva, oli poikakin rauhallinen, hiljainene ja kiltti. Nykyään on kolmannen asteen rämäpää. Mikään ei pidättele häntä. Oli SUURI virhe ostaa pojalle pyörä, mutta VIELÄ SUUREMPI virhe isovanhemmilta oli ostaa herttaiselle lapsenlapselleen mönkijä. Naapurissa asuu Aapon klooni, jolla on huonoja vaikutteita Aapoon. Aapo ihailee tätä kaistapäistä temppuilijaa (joka on jo koulussa ja pari vuotta vanhempi) ja odottaa koulupävisin kun kuuta nousevaa että sielunkumppani tulee koulusta kotiin. Suurinta huvia Aapolle on juoksennella/pyöräillä ja rälläillä mönkkärillä pihalla aamukahdeksasta iltayhdeksään räkä poskella valuen ja vaatteet likomärkänä ojassa kahlailusta. Valitettavasti pojan vastustuskyky on niin voimakas, että mikään tauti ei enää häneen tartu, eikä mikään kaada häntä ojan pohjalle. Kaikesti kastematojen syöminen ja ojassa syyskuussa uminen on tehnyt pojasta todellisen viidakkolapsen joka kestää mitä vain eikä loukaannu tai sairastu mistään. Ainainen ulkona juoksenteleminen ja trampoliinilla kierrevolttien veteleminen on kartuttanut pojalle aikamiehen lihakset. (näkisittepä tämän hauiksen tai vatsalihakset) Minäkään en voittaisi poikaa tappelussa, ja on turhaa edes yrittää tehdä pojalle mitään väkisin (esim pukea vaatetta päälle tai viedä nukkumaan) Minun on ollut pakko vain samaistua viidakkolapsen äidin rooliin.
Elia on hiljainen. Melkein puhumaton. Harvoin puhuu, ja silloinkin vain minulle tai sisaruksilleen. Koulussa vastailee opettajalle yhdellä sanalla. Psygologilla ollaan rampattu, kaikki terapeutit kierretty, mutta vikaa pojasta ei löydy. Kaikki sanovat vain, että hän on luonteeltaan tuollainen. Jotkut arvailevat että pojalla on piileviä kykyjä, ehkä hän on tuleva tiedemies tai muuta sellaista..
Välitunnit viettä kuulemma istuen jalat koukussa seinää vasten lukien kirjoja. Eikä mitään lasten tavuviivakirjoja, vaan paksuja tietokirjoja ja romaaneja. Poika on taitava maalari ja piirtäjä. Lempiaine koulussa on kuvamataito ja musiikki, vaikkei koskaan kuulemma laula itse mukana opettajan mukaan. Tykkää kuulemma vain kuunnella ja lukea musiikkikirjasta teoriaa. Älyttömän fiksu lapsi. Osaa näin esimerkiksi luetella kaikki suomen ja yhdysvaltain aiemmat presidentit. Osaa soittaa pianolla korvakuulolta vaiketakin kappaleita (vaikkei edes soita pienoa kun omaksi ilokseen kotona) ja piirtää ja nimetä kaikki maailman maitten liput. Kaikkea turhanpäiväistä nippelitietoa löytyy. Koulussa on opettajan mukaan pasiivinen, ei osallistu opetukseen ollenkaan, vain pakottamalla. Poika itse kertoo kyllästyneensä jo aikoja sitten tavaamiseen ja numeroiden piirtämiseen ja opettelemiseen (aloitti ekaluokan kolme viikkoa sitten) koska oppi lukemaan jo varhain ja omatoimisesti (en edes tiedä milloin, sillä poika ei luknut ääneen. Luulin että katseli van kuvia, mutta kun siirtyi tutkimaan kuvattomia kirjoja, arvelin, että poikahan osaa lukea. Kun tiedustelinn asiaa, ei sanonut juuta tai jaata. Tajusin sitten testata, muistaako kirjan henkilöiden nimiä. Ja muistihan se. Luetteli kaikki ja kuvaili erittäin tarkasti)
Arvioisin,että osasi luka suht. sujuvasti jo 3,5-4v. ja löysi todellisuudessa tiedekirjat ja romaanit jo n. 5v. Numerot osaa luetella vähintään tuhanteen, ja esim. vaikeita lukuja kuten 3167 564 osaa "lukea" (siis tyyliin miljoonasatakuusikymmentäseitsemäntuhattaviisi-
sataakuusikymmentäneljä)
Ehdotin opelle, että poika siirtyisi heti 2. luokalle, mutta ope pitää pojan sosiaalisia taitoja puuttellisina. Ja muutenkin luulee pojan olevan vain tyhmä.
Aino on isoääninen mutta lyhyt, kevyt ja siro ikäisekseen. Koulussa "loistaa" kaikilla taidoillaan, vaikkei olekaan yhtä fiksu kuin pikkuveljensä, mutta hän silti näyttää taitonsa ja tahtoo välttämättä olla alituiseen luokan paras kaikessa. On sellainen hymytyttö, aina iloinen ja opettajien suosikki. Loistaa myös kaikessa urheilussa. Aina voittaa oulujenvälisissä kisoissa yms. Vaikka onkin aina "paras kaikessa" ei silti kerskaile tai ylistä itseään. menstys ei ole ainakaan vielä hypännyt hattuun. On harrastanut nyt 3 vuottta telinevoimistelua, ja yllätys yllätys, loistaa siinäkin. Kotona vain jumpaa ja jumpaa ja jumppaa, ja yrittää Elsillekkin opettaa, mutta Elsiä ei voisi vähempää kinnostaa. :)
Aino on sellainen perheen pikkuenkeli.
Eini on taas ihan eri maata kuin Aino. Hurjapää jolle koulumenestys ei ole yhtään tärkeää, läksyjä joutuu pakottamaan tekemään. Mieluummin on päivät pitkät kavereillaan ja vietää kaikki viikonloput parhaan ystävänsä kanssa. Kikattelevat ja kuuntelevat musiikkia ja juoruilevat. Mikään harrastus ei voisi kiinnostaa, tietokone on se tärkein. Lukee tosin paljon kirjoja, muttei lainkaan sitä sivistävää sorttia vaan rönsyileviä tyttökirjoja ja sarjakuvia.
Kaikki pitäisi olla mahdollisimman muodikasta ja uusia vaatteita saada päivä päivän jälkeen. Odotan innolla että työllä alkaa murrosikä... Vaikka nytkin on jo kiukunpuuskia ja ovienpaiskomista, se ei vielä ole murroisästä johtuvaa. Tyttö on ollut tuollainen aina. Murroisässä varmaan kaikki kaksinkertaistuu ;) Tyttö ei tahdo ottaa mistään vastuuta eikä thdä minkäänlaisia kotitöitä.
Tytön huone on aina kuin räjäytyksen jäljiltä. Eini on myös siro ja pikkuinen ikäisekseen, ulkonäöltään ja ruumiinkakenteeltaan samanlainen kuin Aino. Molemmilla on vaaleta, miltei valkoiset olkapäille yettyvät hiukset, ja monet luulevatkin heitä kaksosiksi, jotkut jopa Ainoa vanhemmaksi kuin Eini, joka on mahdollisimman vähän vastuuntuntoinen ja herttainen, ennemminkin kiukkuinen oman polkunsa kulkija rämäpää.
Että tällainen katras meillä. Voitte arvata, että päivämme ovat todellakin täynnä ohjelmaa. Lapset ovat täysin omia persooniaan, ja niin mahdollisimman erilaisia kuin olla voivat. (Elsissä tosin on joitakin samoja luonteenpiirteitä kuin Einissä) Poikamme ovt niin erilaisia, että heitä tuskin veljeksisksi uskookaan.
Olen aina kädet täynnä töitä näiden pikkuhmisten kanssa, mutta kyllä se kannattaa. Lpaset eivät todellakaan ole mitään hemmoteltuja hienostelijoita, perheemme on ihan tavisperhe, emme asu missään linnassa ja autokin on vuosimallia X. Tulomme eivät ole mahtavia. En käy töissä, koska haluan olla kotona hoitamassa ipänoita. Ja tuskin kukaan voisikaan viikkoa enempää hoitaa tuollaisia lapsia kuin Elsi ja Aapo. Olen yh, mutta lasten isän kanssa ihan mukavat välit. Ja hän osallistuu ihan kiitettävästi lasten elättämiseen.
Ihmettelen todella, kuinka joku VOI tulla toimeen KYMMENEN lapsen kanssa. Meille vielä samna verran lisää omaperäsia persoonia, niin olisin kyllä helisemässä :D
Perheemme tuntuu vähintään koululuokalta, kaikissa lapsissa on luonnetta kuin pienessä kylässä.
Että tämöistä meillä ;)
Meitä on perheessämme 7 henkeä, ja meillä on varmasti vielä isompi hulina kuin neljä lasta isommissa perheissä.
Lapset on 10v. (Eini). 9v.(Aino) 7v.(Elia) 5v.(Aapo) ja 4v.(Elsi)
Elsi on tomera ja jääräpäinen, pikkuvanha, määräilevä ja herttainen pellavapää. Komentelee muita ja pitää itseään vähintään maailman napana, nimittääkin itseään perheen prinsessaksi, joka oli alkujaan tämän hienostelijan lempinimi.
Päivittäin olemme Elin kanssa nokat vastakkain helisemässä, kun minä yritän säilyttää asemeni perheen pomona. Elsi on vahvoilla syrjäyttämässä minua korkeimmalta korokkeelta. perhe tanssii aivan liikaa Elsin pillin mukaan.
Aapo kulkee pikkusiskonsa jalanjäljissä. Kun Elsi oli vauva, oli poikakin rauhallinen, hiljainene ja kiltti. Nykyään on kolmannen asteen rämäpää. Mikään ei pidättele häntä. Oli SUURI virhe ostaa pojalle pyörä, mutta VIELÄ SUUREMPI virhe isovanhemmilta oli ostaa herttaiselle lapsenlapselleen mönkijä. Naapurissa asuu Aapon klooni, jolla on huonoja vaikutteita Aapoon. Aapo ihailee tätä kaistapäistä temppuilijaa (joka on jo koulussa ja pari vuotta vanhempi) ja odottaa koulupävisin kun kuuta nousevaa että sielunkumppani tulee koulusta kotiin. Suurinta huvia Aapolle on juoksennella/pyöräillä ja rälläillä mönkkärillä pihalla aamukahdeksasta iltayhdeksään räkä poskella valuen ja vaatteet likomärkänä ojassa kahlailusta. Valitettavasti pojan vastustuskyky on niin voimakas, että mikään tauti ei enää häneen tartu, eikä mikään kaada häntä ojan pohjalle. Kaikesti kastematojen syöminen ja ojassa syyskuussa uminen on tehnyt pojasta todellisen viidakkolapsen joka kestää mitä vain eikä loukaannu tai sairastu mistään. Ainainen ulkona juoksenteleminen ja trampoliinilla kierrevolttien veteleminen on kartuttanut pojalle aikamiehen lihakset. (näkisittepä tämän hauiksen tai vatsalihakset) Minäkään en voittaisi poikaa tappelussa, ja on turhaa edes yrittää tehdä pojalle mitään väkisin (esim pukea vaatetta päälle tai viedä nukkumaan) Minun on ollut pakko vain samaistua viidakkolapsen äidin rooliin.
Elia on hiljainen. Melkein puhumaton. Harvoin puhuu, ja silloinkin vain minulle tai sisaruksilleen. Koulussa vastailee opettajalle yhdellä sanalla. Psygologilla ollaan rampattu, kaikki terapeutit kierretty, mutta vikaa pojasta ei löydy. Kaikki sanovat vain, että hän on luonteeltaan tuollainen. Jotkut arvailevat että pojalla on piileviä kykyjä, ehkä hän on tuleva tiedemies tai muuta sellaista..
Välitunnit viettä kuulemma istuen jalat koukussa seinää vasten lukien kirjoja. Eikä mitään lasten tavuviivakirjoja, vaan paksuja tietokirjoja ja romaaneja. Poika on taitava maalari ja piirtäjä. Lempiaine koulussa on kuvamataito ja musiikki, vaikkei koskaan kuulemma laula itse mukana opettajan mukaan. Tykkää kuulemma vain kuunnella ja lukea musiikkikirjasta teoriaa. Älyttömän fiksu lapsi. Osaa näin esimerkiksi luetella kaikki suomen ja yhdysvaltain aiemmat presidentit. Osaa soittaa pianolla korvakuulolta vaiketakin kappaleita (vaikkei edes soita pienoa kun omaksi ilokseen kotona) ja piirtää ja nimetä kaikki maailman maitten liput. Kaikkea turhanpäiväistä nippelitietoa löytyy. Koulussa on opettajan mukaan pasiivinen, ei osallistu opetukseen ollenkaan, vain pakottamalla. Poika itse kertoo kyllästyneensä jo aikoja sitten tavaamiseen ja numeroiden piirtämiseen ja opettelemiseen (aloitti ekaluokan kolme viikkoa sitten) koska oppi lukemaan jo varhain ja omatoimisesti (en edes tiedä milloin, sillä poika ei luknut ääneen. Luulin että katseli van kuvia, mutta kun siirtyi tutkimaan kuvattomia kirjoja, arvelin, että poikahan osaa lukea. Kun tiedustelinn asiaa, ei sanonut juuta tai jaata. Tajusin sitten testata, muistaako kirjan henkilöiden nimiä. Ja muistihan se. Luetteli kaikki ja kuvaili erittäin tarkasti)
Arvioisin,että osasi luka suht. sujuvasti jo 3,5-4v. ja löysi todellisuudessa tiedekirjat ja romaanit jo n. 5v. Numerot osaa luetella vähintään tuhanteen, ja esim. vaikeita lukuja kuten 3167 564 osaa "lukea" (siis tyyliin miljoonasatakuusikymmentäseitsemäntuhattaviisi-
sataakuusikymmentäneljä)
Ehdotin opelle, että poika siirtyisi heti 2. luokalle, mutta ope pitää pojan sosiaalisia taitoja puuttellisina. Ja muutenkin luulee pojan olevan vain tyhmä.
Aino on isoääninen mutta lyhyt, kevyt ja siro ikäisekseen. Koulussa "loistaa" kaikilla taidoillaan, vaikkei olekaan yhtä fiksu kuin pikkuveljensä, mutta hän silti näyttää taitonsa ja tahtoo välttämättä olla alituiseen luokan paras kaikessa. On sellainen hymytyttö, aina iloinen ja opettajien suosikki. Loistaa myös kaikessa urheilussa. Aina voittaa oulujenvälisissä kisoissa yms. Vaikka onkin aina "paras kaikessa" ei silti kerskaile tai ylistä itseään. menstys ei ole ainakaan vielä hypännyt hattuun. On harrastanut nyt 3 vuottta telinevoimistelua, ja yllätys yllätys, loistaa siinäkin. Kotona vain jumpaa ja jumpaa ja jumppaa, ja yrittää Elsillekkin opettaa, mutta Elsiä ei voisi vähempää kinnostaa. :)
Aino on sellainen perheen pikkuenkeli.
Eini on taas ihan eri maata kuin Aino. Hurjapää jolle koulumenestys ei ole yhtään tärkeää, läksyjä joutuu pakottamaan tekemään. Mieluummin on päivät pitkät kavereillaan ja vietää kaikki viikonloput parhaan ystävänsä kanssa. Kikattelevat ja kuuntelevat musiikkia ja juoruilevat. Mikään harrastus ei voisi kiinnostaa, tietokone on se tärkein. Lukee tosin paljon kirjoja, muttei lainkaan sitä sivistävää sorttia vaan rönsyileviä tyttökirjoja ja sarjakuvia.
Kaikki pitäisi olla mahdollisimman muodikasta ja uusia vaatteita saada päivä päivän jälkeen. Odotan innolla että työllä alkaa murrosikä... Vaikka nytkin on jo kiukunpuuskia ja ovienpaiskomista, se ei vielä ole murroisästä johtuvaa. Tyttö on ollut tuollainen aina. Murroisässä varmaan kaikki kaksinkertaistuu ;) Tyttö ei tahdo ottaa mistään vastuuta eikä thdä minkäänlaisia kotitöitä.
Tytön huone on aina kuin räjäytyksen jäljiltä. Eini on myös siro ja pikkuinen ikäisekseen, ulkonäöltään ja ruumiinkakenteeltaan samanlainen kuin Aino. Molemmilla on vaaleta, miltei valkoiset olkapäille yettyvät hiukset, ja monet luulevatkin heitä kaksosiksi, jotkut jopa Ainoa vanhemmaksi kuin Eini, joka on mahdollisimman vähän vastuuntuntoinen ja herttainen, ennemminkin kiukkuinen oman polkunsa kulkija rämäpää.
Että tällainen katras meillä. Voitte arvata, että päivämme ovat todellakin täynnä ohjelmaa. Lapset ovat täysin omia persooniaan, ja niin mahdollisimman erilaisia kuin olla voivat. (Elsissä tosin on joitakin samoja luonteenpiirteitä kuin Einissä) Poikamme ovt niin erilaisia, että heitä tuskin veljeksisksi uskookaan.
Olen aina kädet täynnä töitä näiden pikkuhmisten kanssa, mutta kyllä se kannattaa. Lpaset eivät todellakaan ole mitään hemmoteltuja hienostelijoita, perheemme on ihan tavisperhe, emme asu missään linnassa ja autokin on vuosimallia X. Tulomme eivät ole mahtavia. En käy töissä, koska haluan olla kotona hoitamassa ipänoita. Ja tuskin kukaan voisikaan viikkoa enempää hoitaa tuollaisia lapsia kuin Elsi ja Aapo. Olen yh, mutta lasten isän kanssa ihan mukavat välit. Ja hän osallistuu ihan kiitettävästi lasten elättämiseen.
Ihmettelen todella, kuinka joku VOI tulla toimeen KYMMENEN lapsen kanssa. Meille vielä samna verran lisää omaperäsia persoonia, niin olisin kyllä helisemässä :D
Perheemme tuntuu vähintään koululuokalta, kaikissa lapsissa on luonnetta kuin pienessä kylässä.
Että tämöistä meillä ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
mietä on siis perheessä tavallaan 7, niinkuin sanoin, sillä lasken lastenn isänkin mukaan perheeseen, sillä hän on lasten arjessa vahvasti mukana. Saman katon alla meitä asuu 6 henkeä (joka toinen viikonloppu asuvat isällään, samoin joka toisesta lomasta puolet, mutta esim kesälomalla vain viikon tai korkeintaan kaksi)
"Valitettavasti pojan vastustuskyky on niin voimakas, että mikään tauti ei enää häneen tartu, eikä mikään kaada häntä ojan pohjalle." en siis tarkoittanut että ojan pohjalle vaan sängyn pohjalle :D Ajatuksissani kijoitin mitä sattuu
meillä on seitsemän lasta, ja vähän samat ´tyypit´ kuin teillä. meillä on yksi pikkuprofessori, yksi urheilijapoika. kaksi rämäpäätä. taiteilijasielu. ja yksi tytöistä on vaan niin tavallinen lapsi kuin olla voi :)
ja hienosti menee. nuorin on vielä vauva, pikku iltatähti. vietti muuten viime la ristiäisiä, ja sai nimekseen Loviisa Olivia :)
Tuntuipa hyvältä lukea tekstiäsi. Meillä lapsia on vain kolme ja suuresti ihmettelen, miten ihmeessa vanhemmat jaksavat isompien katraidensa kanssa. Ehkä minulla jo ikä tekee tehtävänsä enkä jaksa samalla tavalla kuin nuoremmat äidit. Isä meidän perheessä tuo leivän pöytään ja tekee yksityisyrittäjän tosi pitkää päivää.
Meillä esikoinen (10v) on herra huoleton hulivili, jonka suurin haave että hänen bändistään tulee maailman kuuluisin. Koulunkäynnillä ei mitään merkitystä, riittää kun osaa laskea onko keikkapalkkio maksettu oikein. Poika elää jalat korkealla ilmasta koko ajan. Talossa soi rummut ja kitara kaiken aikaa. Haluaa aina olla kaikessa paras ja kun ei esim. onnistunut ensimmäisissä hiihtokilpailuissaan voittamaan kultamitallia, niin hiihto sai jäädä. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Tuleva taiteilja, siitä ei päästä yli eikä ympäri.
Keskimmäinen (pian 7v) on perheemme prinsessa ja isän lemmikki. Vaikea vammaisuudestaan huolimatta sitkeä neiti, joka on päättänyt tehdä elämässään kaiken saman kuin isovelikin. Lääkärit ovat vain hämmästelleet ja ihmetelleet neidin huimaa kehitystä kaiken aikaa. Tytöllä yksi ainoa tulevaisuuden ammattihaave; Suomen presidentti. Huolehtii useasti isonveljen tavaroista, varsinkin nyt kun molemmat ovat koululaisia.
Perheemme kuopuspoika (3v) äidin kullannuppu. Hänkin syntyi pienenpienenä keskosena kuten siskonsakin, mutta poika selviytyi keskosuudestaan paremmin kuin isosisko. Vammat vähäisempiä ja eivät haittaa kovin paljon normaalia elämää. Päättäväinen ja minä itse -ihminen tämäkin pikkumies. Hän on perheemme ikiliikkuja joka liikkuu koko ajan klo 8.00-20.00 välisen ajan. Pojassa selvästi ainesta "kunnon" työhön, eli tulevaisuudessa tekee käsillä jotain. Korjaa autoja, rakentaa taloja yms.
Äitinä tunnen välillä olevani ihan hukassa näiden tahtoihmisten kanssa. Yhtään sovittelijaa ja rauhan rakentajaa ei meidän perheessä ole. Aamulla ei todellakaan voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Varsinkin esikoisen tunnetiloja ei voi koskaan ennustaa.
Kyllä ikä vaikuttaa. Olen itse huomannut nyt 40v. jälkeen ettei jaksa kaikkea enää samalla lailla, on annettava periksi.
Sinulla on raskasta, kun miehesi tekee pitkää päivää, samoin erityislapsi vie varmaan omalla tavallaan voimia.
Minulla on kotona vakit. asumassa enää viisi lasta ja välillä on melkoisen helppoja päiviä.
Lapset ovat myös mukavassa iässä kaikki eli pahempia murrosikiä tms. ei ole.
Sattuuhan sitä tietysti väliin joku huonompikin päivä, mutta en enää jää näitä kommelluspäiviä kovin paljon märehtimään.
Ja lasten luonteet merkitsevät paljon, muutama rauhallinen lapsi joukossa helpottaa kummasti.
Saat varmaan nauttia lapsistasi kun he kasvavat aikuisiski. Monesti itsepäiset, tarmokkaatlapset ovat touhukkaita myös aikuisiässäja saavat paljon aikaan.