Vieraana täällä olen
vieras joukossa muiden
Näkymättömänä kuljen
läpi kaupungin
Kukaan ei tartu käteeni
kenellekään en kättäni ojenna
Toivoa pientä kannan
- vie minut kotiin
luonasi olisi hyvä olla
Näkymättömyyden harsot
katoisi
nukahtaisin turvalliseen syliisi
vieras joukossa muiden
Näkymättömänä kuljen
läpi kaupungin
Kukaan ei tartu käteeni
kenellekään en kättäni ojenna
Toivoa pientä kannan
- vie minut kotiin
luonasi olisi hyvä olla
Näkymättömyyden harsot
katoisi
nukahtaisin turvalliseen syliisi
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuttu tunne minullekin...
Mukava lukea taas runoiluasi :)
näkemättömänä kulkee elämä välillä ohitsemme
Ei ole mahdollisuutta kirjoitella niin usein kuin ennen ja ei ole oikeastaan mitään mistä kirjoittaisi
Kiitti Runoilijatar vastauksestasi
Olet täällä.
Minäkin olen.
Ja me kaikki olemme.
Huomasitko.
Sunnuntaisita ja suukko poskelle.
Älä mene näkymättömäksi.
vielä toisinaan, kiitos Margitta, sanasi lämmittivät, hyvää yötä yön sylissä!
erityisesti pidin tuosta "Toivoa..." kohdasta. Kait sitä yrittää olla optimisti joidenkin asioiden suhteen :)
kiva jos pidit, yritän olla optimistinen, tuntui hyvältä saada kommenti sinultakin, minulle olet "uusi tuttavuus" jonkun nickiä lainaten
joukossa muiden,
odottaen tarttuvaa kättä,
toivoa, kuinka hyvä olisikaan
luona hänen.
Viimeinen säkeistö on mielestäni kaunein,
vaikka kokonaisuus kulkikin hyvin.
Sorry, että TAAS sanon, mutta muuttaisin;
*näkymättömyyden harsot katoaisi,
turvalliseen syliisi nukahtaisin*
olen niin pinttynyt näihin omiin vään-
nöksiini, enkä silti, kuten tiedät,
millään muotoa halua sinua niillä
loukata.
Runo oli koskettava sisällöltään,
pidin kovasti siitä.
koska autat mua näkemään kuinka lauseitten uudelleen muodastaminen voi muuttaa koko runon
Kiitos rellu olet ihana ihminen, sano kultasiivelle terveisiä, olen vilpittömän iloinen hänen puolesta, nyt on aika mennä nukkumaan, hyvää yötä!
Näen tämän jotenkin kakspuoleisena runona..
kerro jos haluat..haluaisin vain ymmärtää oikein
kaunista runoasi! :)
julkisesti kaikkia, tämä runo on vain kuumeisen ajatuksia, elämä on niin epävarmaa ja tuntuu kun kulkisi näkemättä, näkymättömänä, mutta kyllä se siitä...
Kiitos kulta, murukulta!
nään ihmisiä vieraita kadulla kaupungin,
sut tunnistan joukosta ihmisten vieraiden.
ja kätees kylmään tartun oitis lämmöllä,
linnaani kuljetan mä kaunokaiseni
Hei Lio-na taas!
Hmm...Ei taida oikein rimmata nyt runoni mun,
vaik siihen innosti tuo runosi sun :)
runostasi jotka säilytän sydämessäni, rakas ystäväni!