No just... siis lueskelin taas tämän ja lesbopalstan kirjoituksia, ja osa kirjoituksista on hyvin sen tyyppisiä, mitä itsekin joskus ajattelen, tai mitkä muuten tuntuvat minuun täsmäävän.
Tietyt tutut, jotka tuntevat elämääni, myös saattavat silloin tällöin lukea näitä palstoja, ja niin typerää kuin se onkin, niin minua ärsyttää se ajatus, että he arvuuttelisivat olenko kirjoittanut tänne itsestäni ja ihmisistä, jotka he tunnistavat.
Tiedän kyllä, että tuollaiset ajatukset ovat hölmöjä ja perusteettomia, eikä myöskään näistä kirjoituksista, mitä oikeasti kirjoitan, voida minua jäljittää... tulee vain jotenkin syyllinen olo jo palstalla vierailemisesta... vähän niinkuin lukisi Seiskaa, vaikka eri tason foorumista onkin kyse.
...Toisaalta palstoja lukiessa huomaa myös, etten tod. ole ainoa paranoidi, ja lisäksi vielä enemmän löytyy niitä lukijoita, jotka itsevarmasti uskovat/toivovat joidenkin viestien olevan juuri heille tarkoitettuja jne.
Niin, ei tällä kirjoituksella tämän suurenpaa pointtia olekaan, kunhan vähän tuuletin kireää mieltäni. Yritän seuraavaksi uskotella itselleni, etteivät tunnistus-arvuuttelutkaan leikkiä vaarallisempi asia ole. Rennompaa elämää teille muille! ;)
Tietyt tutut, jotka tuntevat elämääni, myös saattavat silloin tällöin lukea näitä palstoja, ja niin typerää kuin se onkin, niin minua ärsyttää se ajatus, että he arvuuttelisivat olenko kirjoittanut tänne itsestäni ja ihmisistä, jotka he tunnistavat.
Tiedän kyllä, että tuollaiset ajatukset ovat hölmöjä ja perusteettomia, eikä myöskään näistä kirjoituksista, mitä oikeasti kirjoitan, voida minua jäljittää... tulee vain jotenkin syyllinen olo jo palstalla vierailemisesta... vähän niinkuin lukisi Seiskaa, vaikka eri tason foorumista onkin kyse.
...Toisaalta palstoja lukiessa huomaa myös, etten tod. ole ainoa paranoidi, ja lisäksi vielä enemmän löytyy niitä lukijoita, jotka itsevarmasti uskovat/toivovat joidenkin viestien olevan juuri heille tarkoitettuja jne.
Niin, ei tällä kirjoituksella tämän suurenpaa pointtia olekaan, kunhan vähän tuuletin kireää mieltäni. Yritän seuraavaksi uskotella itselleni, etteivät tunnistus-arvuuttelutkaan leikkiä vaarallisempi asia ole. Rennompaa elämää teille muille! ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei meidän ihmisten elämä aivan vallan kauheasti joittenkin asioitten suhteen poikkea. Kaikki me tunnemme erilaisia tunteita ja on helppoa "tunnistaa" toisten tuntemukset itsessään. Tajuamme huolen, mikä saattaa olla tänne kirjoittelusta tai tajuamme pettymyksen ja siitä aiheutuneet tuntemukset, kun paljastimme itsemme toiselle emmekä saaneetkaan vastakaikua, vaikka niin varmoja olimme sen suhteen. Jne. Niin myös langetaan helposti siihen ansaan, että kuvitellaan jonkun kirjoittajan olevan varmasti se ja se. Pieleenhän siinä usein mennään. On täällä sen verran paljon kävijöitä, että aivan varmasti sattuu niin, että samanlaisia tai hyvin samankaltaisia kohtaloita ja tarinoita löytyy.
Minä en syyllisyyttä tunne tänne kirjoittamisen takia. Tosin rekisteröitymistä mietin kauan - olin varmaan vähän paranoidinen minäkin siinä,en oikein uskaltanut sitä tehdä. Oli siinä sekin, että en jaksaisi aina kirjautua sisään... Pikkujuttu kyllä, mutta tahtoo jäädä tekemättä, niin nytkin!
t.BiBi (se joka ei rek)
Asiat joista haluaisin täällä kertoa, ovat yleensä monimutkaisia. Niitä on vaikea valottaa ilman yksityiskohtiin menemistä. Sitten sitä onkin tunnistettava tapaus - jos vain joku asianosainen sattuu lukemaan...
Suomi on pieni maa ja täällä on väkeä vähän.
uudelleen ja uudelleen yllätyn, miten just mun kuuloisia juttuja toiset kirjoittelee (joskus jokunen yksityiskohtakin natsaa), ja samanlaisia kokemuksia on niin monilla. Mulle se on yks tän palstan isoimpia houkuttimia.
Eikö se vaa ois hyvä jos se sunkin tapaus sen voi täältä lukee?? Aika moni toivoo juur että se ihastus lukisi ja tunnistais itsensä?! Ja sitte viel että jos se ihastus tunnistaiskin ittes ja viel sunki niin so what- paljastuisha siin samalla että ihastuskin on vähintään bi??
Totta, että väärinymmärretyksi saattaa tulla, kun ei voi oikein koko tarinaa kertoa - ja kun kertoo vain osan, epätarkkuuksia saattaa jäädä...Sitten saakin huomata, ettei oikeastaan tarkoittanut ihan sitä, miten asia otettiin. Mutta voipihan sitä oikoa suurimmat kämmit, jos tarpeelliseksi katsoo ja valita sanansa huolellisemmin seuraavalla kerralla. Sama juttu on tekstiviesteissäkin: vaikka tutun kanssa viestittelee, helposti tajutaan puolin ja toisin väärin toisen sanat. Tekstari on vielä pahempi kuin tämä täällä :)
Olen todennut, että minun ei edes tarvitse kirjoittaa tälle palstalle, sillä toiset tekevät sen puolestani. Niin sinäkin teit. Nyt tosin kirjoitan, mutta vielä kukaan ei ole ennättänyt kirjoittamaan ihan täsmälleen tämän hetkisiä ajatuksiani. Minäkin arvuuttelen, ja hauskinta on arvuutella, keitä ovat ihmiset, jotka vastailevat viesteihin, jotka voisivat olla minun kirjoittamia. Eli luulevatko jotkut elämäni ihmiset, että he keskustelevat täällä minun kanssani. Vai luulevatko he, että minä luulen keskustelevani heidän kanssa. Vai luulevatko he, että minä luulen että he luulevat että minä luulen...
Tää on ihan hauskaa, mutta onhan se ihan totta, että jos haluaa keskustella jonkun tietyn (tutun) ihmisen kanssa, niin voi sen tehdä muuallakin kuin täällä. Tai kannattaa. Toinen syy, miksi en kirjoittele tänne usein (sen lisäksi, että toiset tekevät sen puolestani) on juuri se, mistä sinäkin puhuit: Pelkään, että minut tunnistetaan. Haluan yleensä vastaukseksi puhtaasti neuvoja tai kertomuksia vastaavista tilanteista enkä tuttujen uteluja siitä, kuka olen. Heille voin kyllä puhua muuallakin kuin täällä. Paitsi että en ehkä voikaan... Ja pakko se on myöntää, että kyllä tämä palsta vetää puoleensa juuri tuon arvuuttelun takia. Että tämmöinen itsensä kumoava kirjoitus...
Siis oletko koko kansan julkkis jonka kaikki tuntee, vaan luuletko tosiaan, että sut tunnistetaan täältä???? Hei haloo--- ettei vaan olis vähän liian suuret luullot itsestäsi?
En luule, että minut voidaan tunnistaa, vaan tiedän. Minulta on aikoinaan suoraan kysytty, että "onko toi sun tekstis", ja kyllähän se on silloin ollut. En käsitä, miksi kohdistit kommenttisi juuri minuun - alkuperäinen kirjoittajahan pohdiskeli aivan samaa asiaa. Häntä ärsytti ajatus siitä, että hänen elämäänsä tuntevat ihmiset arvuuttelisivat, onko hän kirjoittanut jonkun tietyn tekstin. Myös "eräs bi-nainen" totesi, että ei halua mennä teksteissänsä yksityiskohtiin, sillä silloin tunnistettavuus on todenäköisempää. Taisi lopussa vielä olla kommentti: "Suomi on pieni maa."
En ole koko "kansan julkkis, jonka kaikki tuntee", mitä kyselit, mutta jos lähtisin vähänkin yksityiskohtaisemmin selittämään elämäni tapahtumia, muutamat palstalla kävijät tunnistaisivat minut heti. Sen verran erikoisella alalla olen ja sen verran erikoisia ovat sosiaaliset suhteeni olleet. (Äläkä lue: Erikoinen = merkittävä. Ihan "samalla tasolla" tässä ollaan muiden kirjoittajien kanssa, omasta mielestänikin.) Jos taas en mene yksityiskohtiin, tekstistäni tulee yleensä samanlainen ympäripyöreä sepostus, mitä täältä löytää ihan tarpeeksi. Näissä kirjoituksissa ei ole mitään vikaa, mutta kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, minun ei tarvitse kirjoittaa niitä, sillä toiset tekevät sen puolestani. Saan vastauksia kysymättäkin.
Kolmas syy siihen, miksi en viime aikoina ole pahemmin kirjoitellut tänne, (syy, mitä en aikaisemmassa tekstissäni maininnut) on se, että keskusteluissa aina jossain vaiheessa ajaudutaan käsittelemään täysin epäolennaisia seikkoja. Minua ärsyttää se, että joillakin kirjoittajilla on suorastaan pakkomielle löytää toisten kirjoituksista jotain nälvittävää, sen sijaan, että miettisivät, mikä kirjoituksen todellinen sanoma on. Noh, tästä aiheesta on käyty täällä useampiakin keskusteluja, joten tuskin on tarpeen purnata siitä enää, enkä edes väitä, että omassa kirjoituksessani olisi ollut mitenkään kovin syvällinen sanoma. Silti ärsyttää että leimasit minut heti "itsestään liikaa luulevaksi tyypiksi". Kirjoitukseni tarkoitus ei todellakaan ollut ilmoittaa, että olen niin merkittävä henkilö, että minut tunnistaa jo muutamasta sanasta. Pohdiskelin vain samaa asiaa, kuin keskustelun avaaja - eli kuinka paljon ihmiset arvuuttelevat, kuka on kirjoittanut minkäkin tekstin, ja miltä se tuntuu, kun toiset arvuuttelevat. Teen sitä siis itsekin. Ei siinä mistään sen kummallisemmasta ollut kyse. Pahoittelen, etten luule itsestäni liikoja. Olisit varmasti mielellään jatkanut minun "maan pinnalle herättelemistä"...
ei todellakaan kukaan pysty kertomaan et se on sun juttus sivuilla. voi sitä sanoa. mut ei pidä uskoa kaikkee.aina voi myös kieltää.
mä olin kirjeenvaihdossa erään tyypin kanssa se eteni puhelinsoittoihin. ja niin sitten sovimme tapaamisesta. kuitenkin minua ajatutti hänen postinsa, joten laitoin kuitenkin ensin kuvan itestäni menemään. (lue: mitin sitä tarkkaan)hänelle oli ulkokuori tärkee.
ei ole isompia luuloja itestä.
vastaus oli tosi järkkyy tekstii.ei voi edes tässä kertoo. mut nyt mä ajattelen, missä se kuva tulee vastaan. se ei ole luulottelua, hänellä on se kuva.en pelkää, mut kuitenkin ajatus pikkusen häiritsee.