Kyllä tuntuu pahalle lukea näitä teidän tarinoita. Ei voi kuin miettiä mikä ihmisillä nykyään on.
Omasta kouluajasta on jo jonkin verran aikaa, reilu kymmenen vuotta. Silloinkin kiusattiin MUTTA ei se aivan tuollaista ole ollut. Tämä on vain minun näkemykseni!
Olen todella pahoillani kiusattujen puolesta, ei se vika teissä ole vaan siellä kiusaajan päässä. Hänellä on paha olla ja äärimmäisen suuri epävarmuus itsestään. Ja liikkuuko kiusaaja koskaan yksin? niin, ei. Mutta kiusattu (monesti) liikkuu. Ai meiten herkullinen tilanne.
Onko kiusatulle tullut koskaan mieleen että hänessä on jotain erityistä koska joutuu kiusauksen kohteeksi? Sillä nimittäin on, ja yksistään hyvässä mielessä. Miksi muuten sinua niin kohdeltaisiin, sinä olet helppo koska olet erityinen ja monesti sisältä täyttä kultaa. Sinulle ollaan kateellisia, syitä on tuhansia. Saatat olla viisas, kaunis tai muuten persoonnallisen näköinen, kadehtittavasta perheeestä, olet sinut itsesi kanssa, hyväksyt itsesi ja ystäväsi täysin sellaisenaan. Sinulla saattaa olla lahjakkuuksia jollain saralla, sinusta näkee että tulet olemaan jotain suurta. Lista voisi olla loputon.
Mutta jotain erityistä sinussa täytyy olla, miksi muuten se haluttaisin sinulta pois?
Nykyään nuoret ovat todella julmia toisilleen. Näin vanhempana huomaa asioita, vaikea kuvitella mitä kiusaajille jää käteen koko touhusta.
Onneksi ihminen viisastuu vanhetessaan, huomaa asioita.
Itsestäni olen vähän ylpeä kun muistelen omaa kouluaikaani... en ole kiusannut ketään mutta olen lopettanut sellaisen pari kertaa. Puolustin ystävääni ja myös erästä jota en edes tuntenut. Olin tukena ja puhuin vanhemmille ja opettajalle. Vaikka kiusaaminen ei ollut erikoisen pahaa, silti se oli heille iso osa koulupäivää.
Sain nostettua siitä vain silloin ison haloon niin aikuisten oli pakko kuunnella. Ja kun kiusatun vetää mukaan porukkaan, kaikissa luokissahan on se oma "hyvien tyyppien" porukka niin se yleensä loppuu siihen. Rohkeasti vaan luokkatoverit, saatat saada samalla mitä ihanimman ystävän. Ja puhun kokemuksesta. Suurin osahan meistä on ihan taviksia ja hyviä tyyppejä, ehkä sitä vastuuta voisi siirtä vähän myös teille? Uskaltaisitko auttaa tuttavaa? Silläkin uhalla että vähän aikaa myös sinä olisit silmätikkuna? Rohkeutta hyvät ihmiset! Kaksin jaksaa paremmin. Voistko sinä olla aito sankari? Herrasmies tai nainen?
Itselläni ei ole vielä lapsia mutta suvussa paljon kouluikäisiä, heiltä saa kuulla karmaisevia tarinoita koulupäivästä. Kiusaaminen ei ole vain asianomaisten välinen asia vaan kuuluu kaikille, koko luokalle ja koululle. Siitä kärsii myös muut, paha olo tarttuu, sympatiat on kiusatun puolella mutta kukaan ei USKALLA tehdä mitään.
Voimia kaikille teille erityisille ihmisille joita myös kiusatuksi kutsutaan!
Ja muistakaa puhua aikuisille, isälle, äidille, siskolle, veljelle, mummolle, ukille, kummitädille tai sedälle, ihan kelle vaan, saatat saada ison avun myös yllättävältä taholta. Puhu sellaiselle aikuiselle kenen sinun ei tarvitse esittää mitään, vahvemempaa tai rohkempaa, puhu niinkuin asiat on.
Omasta kouluajasta on jo jonkin verran aikaa, reilu kymmenen vuotta. Silloinkin kiusattiin MUTTA ei se aivan tuollaista ole ollut. Tämä on vain minun näkemykseni!
Olen todella pahoillani kiusattujen puolesta, ei se vika teissä ole vaan siellä kiusaajan päässä. Hänellä on paha olla ja äärimmäisen suuri epävarmuus itsestään. Ja liikkuuko kiusaaja koskaan yksin? niin, ei. Mutta kiusattu (monesti) liikkuu. Ai meiten herkullinen tilanne.
Onko kiusatulle tullut koskaan mieleen että hänessä on jotain erityistä koska joutuu kiusauksen kohteeksi? Sillä nimittäin on, ja yksistään hyvässä mielessä. Miksi muuten sinua niin kohdeltaisiin, sinä olet helppo koska olet erityinen ja monesti sisältä täyttä kultaa. Sinulle ollaan kateellisia, syitä on tuhansia. Saatat olla viisas, kaunis tai muuten persoonnallisen näköinen, kadehtittavasta perheeestä, olet sinut itsesi kanssa, hyväksyt itsesi ja ystäväsi täysin sellaisenaan. Sinulla saattaa olla lahjakkuuksia jollain saralla, sinusta näkee että tulet olemaan jotain suurta. Lista voisi olla loputon.
Mutta jotain erityistä sinussa täytyy olla, miksi muuten se haluttaisin sinulta pois?
Nykyään nuoret ovat todella julmia toisilleen. Näin vanhempana huomaa asioita, vaikea kuvitella mitä kiusaajille jää käteen koko touhusta.
Onneksi ihminen viisastuu vanhetessaan, huomaa asioita.
Itsestäni olen vähän ylpeä kun muistelen omaa kouluaikaani... en ole kiusannut ketään mutta olen lopettanut sellaisen pari kertaa. Puolustin ystävääni ja myös erästä jota en edes tuntenut. Olin tukena ja puhuin vanhemmille ja opettajalle. Vaikka kiusaaminen ei ollut erikoisen pahaa, silti se oli heille iso osa koulupäivää.
Sain nostettua siitä vain silloin ison haloon niin aikuisten oli pakko kuunnella. Ja kun kiusatun vetää mukaan porukkaan, kaikissa luokissahan on se oma "hyvien tyyppien" porukka niin se yleensä loppuu siihen. Rohkeasti vaan luokkatoverit, saatat saada samalla mitä ihanimman ystävän. Ja puhun kokemuksesta. Suurin osahan meistä on ihan taviksia ja hyviä tyyppejä, ehkä sitä vastuuta voisi siirtä vähän myös teille? Uskaltaisitko auttaa tuttavaa? Silläkin uhalla että vähän aikaa myös sinä olisit silmätikkuna? Rohkeutta hyvät ihmiset! Kaksin jaksaa paremmin. Voistko sinä olla aito sankari? Herrasmies tai nainen?
Itselläni ei ole vielä lapsia mutta suvussa paljon kouluikäisiä, heiltä saa kuulla karmaisevia tarinoita koulupäivästä. Kiusaaminen ei ole vain asianomaisten välinen asia vaan kuuluu kaikille, koko luokalle ja koululle. Siitä kärsii myös muut, paha olo tarttuu, sympatiat on kiusatun puolella mutta kukaan ei USKALLA tehdä mitään.
Voimia kaikille teille erityisille ihmisille joita myös kiusatuksi kutsutaan!
Ja muistakaa puhua aikuisille, isälle, äidille, siskolle, veljelle, mummolle, ukille, kummitädille tai sedälle, ihan kelle vaan, saatat saada ison avun myös yllättävältä taholta. Puhu sellaiselle aikuiselle kenen sinun ei tarvitse esittää mitään, vahvemempaa tai rohkempaa, puhu niinkuin asiat on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suurkiitos sinulle! Minäkin olen ollut jo kauan aikaa sitä mieltä, että koulukiusaaminen saataisiin kuriin myös luokkatoverien toiminnan taholta.
olen pohtinut. Pitää vain oikeastaan sääliä niitä vanhempia, joilla on mennyt kasvatus noin pahasti pieleen että lapsista tulee kiusaajia. Elämän keskeiset arv ot on unohtunu opettaa jälkikasvulle.