ku olen eronnu lasteni isästä. ja lapset asuu isällä ja lapset ei oiken halua tulla mun luo mut sit ovat täällä ovat iloisia. mut se tuleminen vaikeeta. mitä pitäs tehddä kokemuksia?
miten
äiti*
4470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ikäiset lapset. Kuinka usein käyvät? Asuvatko samalla paikkakunnalla?
asuvat tien toisella puolel. käyvät usein.
Itselläni sama tilanne. Aikoinaan tein vaikean valinnan ja lapset jäivät isän osoitteeseen kirjoille, meillä yhteishuoltajuus. Katsoin, että en halunnut rikkoa lapsen kotia ja kotimaisemia, viemällä lapsia toiseen osoitteeseen. En halunnut vaihdattaa lapsien kouluakaan eroni vuoksi.
Lapset viettävät luonani puolet ajastaan ja joskus törmää siihen, että vaikka vanhemmat sopii lapsien tulosta ja menosta, se ei aina mene lapsen aikataulujen mukaan. Jos kaveri kysyy luokseen tai on joku mielenkiintoinen juttu meneillään, ei haluaisi vaihtaa maisemaa ja tulla äidin luo. Täällä luonani kuitenkin eri kuviot ja eri kaveritkin. Vaikka välimatka ei pitkä.
Täytyy ajatella myös lapsia.
Toki samalla tavalla viihtyvät täälläkin, mutta täällä esim uusi perhe ja minä ehkä vaativampikin kotiintuloajoista ja tekemisistä kuin isä. Isällä saa myös tahtoa läpi ja tavaroita jne ehkä helpommin.
Lapselle on myös joskus "rasitekin" tuo kaksi kotia, niiden välillä kulkeminen. Ja tämä tulee tehdä niin helpoksi lapselle, lapsen ehdoilla kuin suinkin.
Siinä vaaditaan lapsien kanssa keskustelua ja heidän kuunteluaan ja ylenpaltillisen paljon rakkautta sekä ymmärrystä.
Lisäksi kannattaa aina mennä myös sinunkin itseesi, että onko myös joitain häiriötekijöitä, joita lapset vierastavat? Onhan heidän varmasti hyvä ja kiva olla luonasi?
No tietysti syitä voi olla monta.
Olin itse 8-vuotias vanhempieni eron aikaan, nuorin sisaruksista 2-vuotias. Kävimme isän luona vähintään joka 3. viikonloppu. Matkaa oli 250km. Vietin mielelläni aikaa isän luona, mutta kieltämättä matka tuntui joskus todella raskaalta. Varsinkin tästä nuorimmasta.
Me vanhemmat ei silti koskaan sanottu, että ei haluttas mennä isälle. Nuorimmalle taas äiti oli niin tärkeä ja harvoista näkemisistä johtuen isä vieraampi, että muistan hänen joskus ikävöineen äitiä viikonloppuisin. Silti oli hyvä, että hän oli siellä siitä huolimatta. Muuten isä olisi saattanut jäädä vieraaksi! Ovat nyt kuitenkin melko läheisiä.
Lisäksi jälkeenpäin ajatellen isän luona vierailut olivat usein aika rankkoja. Isä yritti parastaan ja suunnitteli viikonloput täyteen tekemistä ja tapahtumia, että me lapset viihtyisimme. Usein kuitenkin olin tosi väsynyt sitten sunnuntaina. Olisin kaivannut enemmän normaalia oleilua ja perhe-elämää. Silloin en jotenkin kehdannut sanoa sitä.
Eli vaikka näkisitte harvemminkin, viettäkää aikaa ihan tavallisesti! Ja pitäkää niistä ajoista kiinni, vaikka pienille lapsille se kotien vaihtotilanne ei aina helppoa olisikaan. En usko, että se on sinusta kiinni.