Olen sattumalta löytänyt tämän palstan ja nyt muutaman kerran tänä syksynä käynyt lukemassa viestejä. On ihan hyvä, että on tällainen paikka, jossa voi kysellä mieltä askarruttavia asioita. Mutta minua harmittaa tuo täällä vellova opettajien mollaaminen. Toki sitäkin saa tehdä, jos siltä tuntuu, mutta toivoisin näkeväni myös positiivisia aloituksia opettajista - vai onko se niin, että ikävistä on kivempi kirjoittaa.. Siitäpä pääsenkin lupaamaani vinkkiin: Seuraavan kerran kun tapaat lapsesi opettajan esim. arviointikeskustelussa ja jos olet häneen tyytyväinen, niin KERRO se hänelle. Itse sain viime syksyn keskusteluissa kuulla tyytyväisiä kommentteja työstäni ja se todella lämmitti. Nyt sitten joku ajattelee, että noin voi nuoleskella, mutta luotan ihmistuntemukseeni ja olen varma, että saamani kiitokset olivat aitoja. Laita hyvä mieli kiertämään!
Vinkki vanhemmille
opettajalta
402823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
niin tämäkin ketju menee siihen, että eräs palstalla "opettajien pomona" itseään pitävä vanhempi tulee haukkumaan opettajia eri nimimerkeillä.
Aloituksesta olen samaa mieltä, opettajalle voi kertoa joskus sitä positiivistakin palautetta, jos siltä tuntuu. Monella muulla alalla ihan sama juttu,
joskus voi kehuakin. :)
Mutta, mutta tämä palsta on oiva paikka purkaa mieltään!!
Ja olen sitä mieltä, että lasten kuullen ei pidä arvostella opettajia.
positiivisuuden voittaa! Ei anneta kenenkään itseään "pomona" pitävän päästä edes aloittamaan. Jos aloittaa, - ei kommentoida. Kiitos niille kenelle se kuuluu. Hyviä opettajia on opettajista suurin osa.
Itselläni esikoinen lähti yläkouluun,ja alakoulun opettajat tietävät kuinka paljon heitä arvostan,en jätä yhtäkään tilaisuutta käyttämättä kun heitä pääsen kehumaan = )
Toisella lapsella vaihtui nyt opettaja,ja olen häntäkin jo ehtinyt kehua,on ihana seurata pienen koululaisen intoa,kun edes joskus opettaja antaa positiivista palautetta,edelliselle se tuntui olevan mahdottomuus..
Ja opettajille myös vinkki,vaikka oppilas olisi sellainen josta ette oikein pidä,esim liian sosiaalinen,puhelias ym niin muistakaa edes joskus sitä lasta kehua,positiivisella palautteella saatte lapseen paremman kontaktin,kuin sillä jatkuvalla haukkumisella..
Ja tuosta,et opettajaa ei saa oppilaan kuullen haukkua,olen samaa mieltä,mut myöskään opettaja ei saisi muiden oppilaiden aikana solvata oppilaitaan,eräältä opettajalta tämä on unohtunut..
Ei ole kivaa kun luokkatoverin äiti kertoo,kuinka hänen lapsensa oli pahoittanut lapseni puolesta mielesnä,kun opettaja oli luokan kuullen lastani arvostellut..
pelkästään opettajia vaan yleensä hyviä tapoja. Toiselle ihmiselle ei osoiteta negatiivista kritiikkiä muiden kuullen. Itse teen niin, että jos minun on sanottava oppilaalleni negatiivista palautetta, niin pyydän hänet jäämään tunnin jälkeen luokkaan. Tosin muut silloin tietävät, että ko. oppilas saa silloin ikävää palautetta, mutta eivät kuitenkaan kuule itse asiaa. On sitten kyseisen oppilaan oma asia kertooko eteenpäin.
Positiivista palautetta löytyy jokaiselle oppilaalle, jos ei muuta, niin se että "yritit tänään hienosti". Sen voi sanoa useammalle oppilaalle!
Onhan se kiva tietysti, jos päättää vaan ottaa positiivista palautetta vastaan, mutta jos ei ole enää mitään positiivista mitä antaa -
Jos sitä ikävää on opettajan taholta oma lapsi saanut vastaanottaa useiden vuosien ajan (ja ihan oikeasti- ilman lapsen omaa syytä), niin kyllä se metsä vastaa niinkuin sinne huutaa näinkin päin. Eli en enää edes yrittää löytää mitään positiivista lapseni opettajasta tätä nykyä, sitävastoin olen menettänyt kunnioitukseni koko opettajakuntaa kohtaan, kiitos ala-asteen opettajan käyttäytymisen.
Turha teidänkään siis on nostaa opettajia jollekin jalustalle, koska aniharvat koskaan yltävät sille tasolle oikeasti työssään.
jos vanhempi on joka välissä toitottamassa, miten opea arvostaa, luulisi jo openkin niskavillat nousevan pystyyn, ellei sitten ole harvinaisen narsistinen tapaus.
mutta ihan oikeasti. tuntuu, ettei jotkut opet kertakaikkiaan osaa ottaa negatiivista palautetta vastaan, heti noustaan puolustuskannalle ja ollaan herneet nokassa. vaikka yrittäisi miten nätisti sen ilmaista ja ihan asiasta. kehuja kyllä kuunnellaan vaikka kuinka.
Eikö se olekkaan normaalia et mä odotan niitä joka aamu ja joka iltapäivä tuossa koulun pihassa ja hurraan niille??
*ymmällään*
Juu,siis haloo!!
No, miten sitä negatiivista palautetta pitäisi ottaa vastaan niin, että olisit tyytyväinen? Pitäisi toimia jotenkin tietyllä tavalla?? Kerro uunolle.
ei mitään positiivista voi ja tarvitsekaan löytää kaikella tapaa negatiivisesti käyttäytyvästä ja kyllä sen asian voi sanoa suoraan.Mut onneksi voi tällaisen ikävän kokemuksen jälkeen saada ihan toisenlaisen open ja sitä osaa kyllä sitten todella arvostaa.
miten sitä ei tule ottaa vastaan.
viime vuonna, tyttöni oli 3 luokalla yhdysluokassa, eli samassa luokassa myös 4 luokkalaiset. tajusin jossain vaiheessa, että tyttöni opiskeli äidinkieltä 4 luokan kirjasta. tiedustelin asiaa opettajalta ja näin oli, kuulemma yleinen käytäntö yhdysluokissa. minä protestoin, sillä mielestäni äidinkieli, kuten matematiikkakin perustuu edellisen oppimisille ja tokaluokkalainen ei voi hypätä suoraan neljännelle tässä. open mielestä voi. kyselin muiden koulujen yhdysluokkien opeilta, jokainen kauhisteli ja tyrmäsi käytönnön.
otin sitten asian puheeksi vanhempainillassa. 1-2 luokan ope kauhistui myös, hänellä ei ollut aavistustakaan, että joka toinen vuosi tokaluokkalaiset hyppäävät suoraan neljännen luokan asioihin.tämä tyttöni opettaja aivan kiukustui. että hänen selkänsä takana on puuhailtu, että hänellä on ihan tarpeeksi mukautettuja oppilaita, joiden kanssa menee aikaa, että minun pitäisi tulla itse opettamaan, jos hänen tyylinsä ei miellytä. ja lähti korot kopisten tilaisuudesta.
eli voisi kai sanoa, että ope ainakin miettisi, että onko parantamisen varaa. ei heti ryntää puolustelemaan itseään "minäkyllätiedänparemmin"-tyylillä. toki tulee asiattomuuksia, joihin ei tarvikaan reagoida, mutta että osaisi miettiä onko juuri tämä asia se asiaton vain ei.
Jos positiivista kerrottavaa ei ole, niin ei sitä väkisin tarvitse keksiä. Ei tietenkään! Aloituksessani sanoinkin, että JOS jotain positiivista on, niin olisihan sitä joskus kiva kuullakin. Kuten muissakin töissä niin mukava palaute lämmittää. Opettajakunta kun tekee työtään melkoisen itsenäisesti, niin palautetta saa siksi aika harvoin esim. esimiehiltä tai kollegoilta.
Siirry sinä muihin keskusteluaiheisiin, kun tämä ei kerran sinua koske.
Tuo on kyllä totta. Väärä tapa ottaa palautetta vastaan, mutta silti muistutan, että tyyli, jolla palaute annetaan voi vaikuttaa vastaanottoon aikas merkittävästi. Kalskahti vaan tuo mainintasi "protestoin" eli jos tyyli on protestoiva, niin en minäkään kauhean kauan kuuntelisi. Mutta tuntematta tilannetta en sano juuta en jaata. Asiastasi sen sijaan sanon, että oletko perehtynyt tarkastikin äidinkielen oppisisältöön. Kaikki asiat siinä eivät vaadi tiettyä käsittelyjärjestystä, mutta kielitaitoasiat tietysti vaativat. Entä jos kyse olikin noista kaikista muista äidinkielen sisällöistä? Niin kovin helposti hutkitaan, ennen kuin tutkitaan...
Jokainen opettaja huomaisi moisesta käytöksestä, että nyt on ylitetty jaksamisen raja. Kyse ei ole siitä, että olisit huomauttanut väärästä asiasta, vaan siitä, että huomautit väärälle henkilölle. Henkilölle, joka on uupunut, jota ei kuunnella päätöksen teossa, joka saa valitukset niskaansa, joka yrittää jotenkin selvitä tilanteesta ja hoidella oppilaat ehjin nahoin kotiin, saaden uutta oppimaankin ehkä päivän aikana. Sellainen henkilö ei ole valmis ottamaan vastaan kritiikkiä, joka kohdistuu hänen päätösvaltansa ulottumattomissa oleviin resurssien jakokysymyksiin.
Kysy koulutoimenjohtajalta, eikö pitäisi saada lisää rahaa.
ehkä väärä sana. en nyt varsinaisesti "protestoinut", vaan olin sitä mieltä, että äidinkielestä ei voi rynnätä kakkoselta neloselle. ja he kävivät läpi vain neljännen luokan kirjaa ihan järjestyksessä, koska silloiset 4 luokkalaiset olivat sen 3 luokan kirjan jo käyneet läpi.
muuten. naapurini tyttö on samalla luokalla ja hän on ala-asteen opettaja. hän piti moista todella kummallisena.
sai itsenäisesti päättää miten opettaa ko äidinkielen. se, että hänellä oli ns mukautettuja lapsia, oli oma valinta. open ei olisi tarvinnut ottaa heitä ilman avustajaa, mutta ko lasten vanhemmille oli kauhistus, että heidän lapsi joutuisi erityiskouluun ja eivät hakeneet avustajaaa ja ope ei sitä vaatinut, he istuivat muiden mukana luokassa.
eli tämä asia oli kyllä open resursseissa. ope itse on sanonut, ettei halua avustajia "sähläämän luokkaansa"
sinun päätettävissä,kuka täällä saa osallistua keskusteluihin.Päätän kyllä ihan itse,mihin keskustelunaiheisiin otan osaa,vaikkei se sinua miellyttäisikään.
Ota ihmeessä osaa, monille se on terapiaakin. Täällä Suomi24:ssa riittääkin kommentoitavaa, kun kahlailee kaikki palstat, jos ei välitä aiheesta. Vapaa maa, yritin vaan antaa vinkin ja helpottaa työsarkaasi.
itselläni ei ole aikaa kahlata kaikkia palstoja,mutta ihan huvittaa kuinka sinulla ja yleensä täällä kirjoittelevilla opeilla sitä aikaa riittää vetää herne nenään joka ainoasta kommentista,joka ei ole sitä nuoleskelua ja kehuja pullollaan.No,terapiaa se voi olla,mutta kertoohan se toki niin paljosta muustakin!!!
ettei vaan olisi niin, että "alemmuuden tuntoinen" haluaa tahallaan halventaa opettajia koska itsellään on huono itsetunto. Opettajat tekevät tärkeää työtä "lapsissahan on tulevaisuus". Kaipaisimme enemmänkin tukea kuin ainaista mollausta. Montako kehua opettajille on tullut? Ja jos tuleekin, niin joku ilkeämielinen vanhempi onnistuu pilaamaan senkin ilon.
Toki opettajissakin on sellaisia, jotka joutaisivat eläkkeelle tai toiseen ammattiin.
Mutta kerropa Sinä ammattisi, niin katsotaan miltä tuntuu kun olemme muutaman kuukauden haukkuneet ko. ammattiryhmää...
ensimmäisen viestini,tietäisit,että kerroin siinä TODELLA arvostavani opettajaa,jonka kanssa olen nykyisin tekemisissä.Tottakai olen sen hänellekin kertonut.Mutta negatiivisessa käytöksessä ei tarvitse väkisin nähdä mitään positiivista ja ikävä kyllä heitäkin on.Ja huonosta itsetunnosta kyllä valitettavasti kertoo se,ettei kestä minkäänlaista kritiikkiä eikä kommentteja,jotka eivät ole juuri sellaisia kuin itse haluaisi.
Opettaja kuulostaa varsin viisaalta. Monikaan meistä ei haluaisi omaa lastaan erityiskoulujen sosiaalisiin ympyröihin - vai mitä mieltä olette; käsi sydämelle? Tarvitseeko sinne ketään siksi vaan lähettää, että mukautetuilla on esim. lukemisen ja kirjoittamisen häiriöitä? Koulun tarjoamat sosiaaliset puitteet ovat yhtä tärkeä asia kuin tieto, sen jokainen ymmärtää, kun muistelee omia luokkakavereitaan.
On hienoa, että joku opettaja ei lähde pläjäyttelemään pieniä lapsia erityiskouluihin vaan ymmärtää lasten ja kotien näkökulman näin ruohonjuuritasolla. Ei lasta voi noin vain irroittaa juuristaan.
Oletko itse koskaan ohjeistanut puolen vuoden välein milloin minkäkinlaista avustajaa? Jos sinulla olisi yhdysluokka, jossa mukautettuja oppijoita, niin et varmasti itsekään haluisi siihen enää keskenkasvuista nuorta säheltämään yhtään enempää. Avustajissa on niin paljon kouluttamatonta porukkaa, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet lasten kanssa toimimisen punaista lankaa.
Pakko luovuttaa, kun ei rautalangasta saa enää väännettyä enempää. Sitkeydellä oikein tosissaan yritin, mutta aina ei voi onnistua - kaikki eivät vaan tajua, mitä tarkoitettiin, kun lukevat vain sivulauseet.
saisko sitä tukee enempi muilla konsteilla ku haukkumalla vanhempia netissä tai missää muuallakaa?
olen kyllä tässä asiassa täysin jonkun muun kuin tämän open puolella. opella on siis sydäntä. hän pitää eriyislapsia luokassaan toisten kustannuksella. Kumpikaan ei opi kunnolla. miksi erityiskouluja sitten on? että vanhempia ja lapsia niillä voitaisiin kiusata? ei kai? oliskohan ne sitä varten, että nämä erityistä huomiota kaipaavat saisivat sieltä tarvitsemansa huomion? eli miksi me vanhemmat emme halua lapsiamme sinne? se on koulu, joka on suunniteltu näitä erityistarpeita vaativille. mikä siinä on sitten nimenomaan vanhemmille vaikeaa?
"koulun tarjoamat sosiaaliset puitteet".... kai se erityiskoulukin niitä puitteita tarjoaa, eikö? vai onko se juuri MINUN lapseni, joka on ja pysyy ns tavallisessa koulussa, muista viis...
todella käsittämätöntä tekstiä.
eli nämä n 20 muuta ns normaalia lasta kärsivät näiden n 4 mukautetun kanssa ja kukaan ei tosiaan saa sitä huomiota, mikä heille kuuluisi. koska ope 1. ei huoli avustajia 2. vanhemmat eivät halua lapsiaan erityiskouluun.
ja voin sen verran valottaa, että nämä mukautetut eivät kaikki ole suinkaan lukemisesta tai kirjoittamisesta mukautettuja, vaan mukaan mahtuu semmoisia, joiden käytöksestä jo toiset luokkakaverit kärsivät.
varmaan ihan kivaa taas välillä keskittyä muuhunkin työhön :)
Minä olen myöskin turhan läheltä seurannut mukautettuja lapsia, joiden vanhemmat ovat vastustaneet kynsin ja hampain erityiskouluun menoa. Vaikka monasti se olisi sille lapselle parasta.
Esim tyttöni luokalla oli ja on poika, jolla ei ollut oikein mitään käsitystä, miten koulussa käyttydytyään. Hän kiroilee, nimittelee, näyttää takamustaan (siis paljaana) ym ym. Lisäksi hän ei pärjää toisten tahdissa, vaan hänellä on mukautettu lukujärjestys. Vanhemmat eivät halua kuulla puhuttavankaan erityiskoulusta, eivät edes avustajasta. Mitä tekee opettaja? Säälii poikaa ja perhettä ja yrittää pärjätä sillä tuloksella, että poika vie suhteetoman kauan aikaa, mikä kuuluisi muille oppilaille.
Eräs toinen poika vanhemman tyttöni luokalta lähti toiselta vuosiluokalta erityiskouluun opettajan suosituksesta. Tämänkin pojan äiti vastusti sitä viimeiseen asti, mutta joutui lopulta myöntämään, että poika ei pärjää. Nyttemin tämä poika on normaalilla yläasteella ja pärjää ihan kohtalaisesti. Kaverit pysyivät samoina ja äitikin on myöhemmin myöntänyt, että vaikka pahalta tuntui, niin ratkaisu oli oikea.
Se on vaan joillekin kumman kova kynnys myöntää, että minun lapseni tarvitsee erityiskoulua, ei ole ihan niinkuin muut. Mutta lastahan siinä asiassa pitäisi ajatella.
jos vanhemmat eivät suostu lasta siirtämään toiseen kouluun..
Voisikos ehkä asiaa lähteä ajamaan sitä kautta?
Ja toisaan nuo avustajat on nykyään 6kk kerrallaan töissä,ja "ongelmalapsille" saattaa jokaisen uuden ihmisen tulo sotkea systeemit taas viikoiksi,niin ehkä ihan oikeakin ratkaisu opettajalta..
Mut,otappa vanhempiin yhteyttä,tai jotain kautta heidän asenteensa pitäis saada muuttumaan,ope ei tuossa pysty mitään tekemään.
Mietipäs mitä kirjoitat. Ei vanhempi voi alkaa hommaamaan jonkun toisen lasta erityiskouluun. Se ei yksinkertaisesti onnistu.
Ellei ammattitaitoinen opettaja saa vanhempia tajuamaan tilannetta, niin paljon muu ei auta, kuin levitellä käsiään.
Jotkut vanhemmat kun ovat sitä mieltä, että se on kauhea häpeä laittaa lasta erityisopetukseen. Vaikka ne erityiskoulut ovat tosiaan ihan näitä erityislapsia varten suunniteltu.
Ja en ymmärrä, mikä ongelma on palkata avustaja 6 kk:ksi. Joka tapauksessa kesälomien jälkeen on taas kenellä tahansa oppilaalla opettelua kouluun. Jos avustaja palkataan elokuussa ja hän on vaikka siihen helmikuuhun, lomat pois lukien ehkä jopa maaliskuuhun, on se varmasti parempi kuin ei avustajaa ollenkaan. Eikö? En ymmärrä tuota. Vaikka joillekin vanhemmille on sen avustajankin hakeminenkin kauhean vaikeaa.
Ja tiedän, mistä kirjoitan. Minä typeryyksissäni menin joskus ehdottamaan yhdelle tuttavalle, että eikö hänen lapsensa olisi parempi harjaatumiskoulussa (sitä oli suositelleet koulu, neuvola, ja vaikka ketkä), niin sain kauhean haukkumisryöpyn niskaani tältä äidiltä. Minä en muka kauhean hyväosaisena voinut käsittää, mitä on työttömänä ja mies sairaseläkkeellä kasvattaa 5 lasta. Ja vaikka yksi ei selvästi pärjännyt normaalissa koulussa, ei tätä yhtä voinut HULLUJEN sekaan lähettää, siinähän menisi maine loppuiäksi, niin tältä lapselta kuin perheeltäkin.
Lapsi jäi ala-asteelle, jatkoi häiriköimistään ja häneen totuttiin. Kai pidettiin jonkunlaisena maskottina, pellenä, hauskuttajana (oli pienikokoinen, jalassa jotakin vikaa, huuteli muille mitä sattuu). Siirtyi sitten yläasteelle. Jatkoi samaa sielläkin kunnes siellä aikansa nimitteli väärää oppilasta, joka antoi selkään. Tulos: katkennut hammas, rikkoutunut jalkatuki, aivotärähdys, oikeusjuttu... Ja kaikelta tältä olisi vältytty, mikäli lapsi olisi siiretty paikkaan, missä hän olisi saanut kaipaamansa huomion.
Mut tarkoitin lähes samaa kuin itsekkin kirjoitit..
Eli et opettajan haukkuminen ja hänestä valitusten tekeminen ei todellakaan auta,jos vanhempien asenne on se,et heidän lapsihan ei erityisluokkaan/kouluun mene.
Turhaa ajanhaaskuuta,haukkua henkilöä joka ei ole se päätöksen tekijä.
Rehtoriin,koulukuraattoriin/psykologiin ym yhtetyttä ja vaatimus omien lapsien puolesta,et luokkaan saadaan rauha.
Mutta vaikka mitä asian eteen tehdään,niin vanhemmat ovat ne,jotka lopullisen päätöksen tekevät,vailtettavasti.
Voi olla, että minulla on nyt MUTU-tietoa, opettajat, korjatkaa, jos olen väärässä.
Mutta minä olen ainakin siinä tiedossa, että opettajan ei tarvitse huolia erityislasta luokkaansa . Ei ilman avustajaa, eikä avustajan kanssa. Jos ope sen tekee, se on tietoinen valinta, että tähän lapseen menevä aika on poissa muilta.
Uskon, että minun kertomassani tapauksessa oli kyse siitä, että opettaja yritti välttää konfliktiä viimeiseen asti tämän perheen äidin kanssa, joka oli tunnetusti kova suustaan ja kova ajamaan lastensa etuja.
Tietysti vanhemmat voivat ajaa asiaa ja vaatia työrauhaa luokkaan. Mutta silloin se on taas toisten lasten käytökseen puuttumista. Minkähänlaisen raivottaren olisin saanut niskaani, mikäli olisin alkanut tätä vaatia? Ja miksi edes olisin sen tehnyt? Minun lapseni pärjäsi opetuksessa tästä häiriköstä huolimatta, mutta luokassa oli muita, jotka olisivat tarvinneet enemmän yksilöllistä aikaa.
Eli vanhemmat eivät sanele missä heidän lapsensa koulunsa käy. Lopullisen päätöksen tekee opettaja, en sano valitettavasti, mutta aina se päätös ei ole oikea, jos ei osaa omia voimavarojaan arvoida.
Oppilaan opetus hoidetaan pääsääntöisesti omassa lähikoulussa. Mikäli oppilas tarvitsee selvitäkseen erityistä tukea, annetaan sitä mahdollisimman luonnollisena osana normaalia koulutyötä osa-aikaisena tai laaja-alaisena erityisopetuksena. Erityisjärjestelyjä tehdään tarvittaessa.
Mikäli tukitoimet eivät riitä ja oppimääriä joudutaan jossakin tai joissakin aineissa yksilöllistämään tai oppilas muista syistä tarvitsee erityisopetusta, tehdään erityisopetussiirto. Siirtoa voi ehdottaa huoltaja, opettaja tai erityisopettaja. Koulu tekee oman lausuntonsa, josta käyvät ilmi perustelut erityisopetussiirrolle, tähän mennessä tehdyt toimenpiteet ja ehdotus opetusjärjestelyiksi. Ennen siirtoa on oppilaalle tehtävä riittävät psykologiset ja/tai lääketieteelliset tutkimukset tai sosiaalinen selvitys, joiden perusteella kirjoitettu lausunto tulee liittää siirtohakemukseen. Ennen oppilaan siirtämistä erityisopetukseen tulee neuvotella huoltajan kanssa. Päätöksen erityisopetussiirrosta tekee Kangasalla sivistystoimenjohtaja. Päätöksessä määritellään erityisopetuksen muoto ja laajuus.
En ole kyllä koskaan saanut valita, otanko vai en erityislasta luokalleni!
Ja jokainen tapaus on omansa ja mietitään, mikä on paras vaihtoehto.
Tämä keskustelu menee aika mielenkiintoiseksi. Toisessa keskustelussa joku vanhempi oli sitä mieltä, että on open pomo. Nyt keskustellaan siitä, kuka määrää erityisluokkasiirron ja millä perustein. Asia ei todellakaan ole mikään yksiselitteinen. Jossain kaupungissa tai kunnassa on hyvät erityisluokat ja jossain taas todella kauheat! Usein erityislapsen paras paikka on tavallinen luokka ja muille oppilaille tekee hyvää nähdä erilaisuutta. Erilaisten lasten kirjo on laaja. Jos parhaaksi ratkaisuksi koetaan erityisluokkasiirto, yritetään ensisijaisesti saada vanhemmat sen kannalle. Joskus on tehtävä pakkosiirto, mutta ei sitä tee ope.
Vieraasta lapsesta voi ajatella mitä vain, mutta se todellisuus voi olla luokassa ihan erilainen. Voidaan laittaa jonkun erityislapsen syyksi luokan työrauhaongelmat, mikä ei useinkaan ole totta. Minä opettajana näen erilaiset oppijat yleensä rikkautena koululuokassa. Täytyy olla erittäin psyykkisesti sairas lapsi, että hänen kanssaan ei hommat suju, jos apuna on avustaja. ADHD-, asperger-, ja dysfasialapsia on nyt luokallani ja meillä menee hyvin. Jäisi aika vähän oppilaita, jos pitäisi erityisluokalle kaikki siirtää ;) Eikä kunnan rahat olisi riittänyt. Näihin lapsiin kyllä aikaa menee, kieltämättä. Mutta muille lapsille tämä on erittäin opettavaista aikaa. Edellinen vielä kirjavampi ryhmäni sai erittäin hyvät eväät mukaansa ja en tiedä suvaitsevaisempaa porukkaa.
Nämä erityisopetukseen siirretyt opiskelevat siis usein ja pääsääntöisesti myös lähikoulussa. Ei siis tarkoita erityisluokalle tai kouluun siirtoa.
Oli ihan ilo lukea tuo cheetahin kirjoitus. Näinhän sen pitäisi olla, että yhdessä mennään. Ei lapsia voi heitellä kuin halkoja liiteriin, ketä nyt milloinkin. Upeaa, että erilaisuus nähdään voimavarana.
Työrauhakin näyttää opettajan silmissä erilaiselta kuin oppilaiden vanhempien. Varsinaiset mustat lampaat ovat legendaa - myös hyvinkäyttäytyvät lapset voivat vaikuttaa esimerkillään muihin, kun vanhemmat vain siihen kannustavat. Että entä jos auttaisit kaveria, kun hän ei osaa.
Opettaja ei todellakaan voi vaikuttaa siihen, tuleeko luokalle erityisoppilaita tai mitä nyt sitten tuleekaan. Siis voihan olla, että jossakin joku rehtori kuuntelee jotakuta opettajaa ja kysyy tältä, mutta peruskuvio on se, että kun erityisoppilaita on, eikä heitä kukaan yleensä halua (he usein tuovat enemmän työtä) niin heidät määrätään johonkin. Rehtori yrittää löytää heille mahdollisimman hyvän ryhmän jne.
Emme me opettajat voi valkata töitämme sen enempää kuin myyjät asiakkaitaan. Tietysti jokainen järkevä rehtori vähän kyselee opettajien mielipiteitä ja jos ope esim. sanoo, että jos minulle erityisoppilaan laitat, olet alta aikayksikön burn outissa ja lomalla, niin ehkä rehtori ei sitten laita hänelle sitä erityisoppilaista, mutta periaatteessa homma menee kuitenkin niin, että opettaja opettaa sitä ryhmää, joka hänelle määrätään.
"Täytyy olla erittäin psyykkisesti sairas lapsi, että hänen kanssaan ei hommat suju, jos apuna on avustaja." Jos siis apuna avustaja...
Kirjoitin kiireellä.. Mutta tarkoitin jos-sanan tilalla vaikka-sanaa ;) Eli tarkennuksena: Vaikka olisi työnsä osaava koulutettu avustaja, niin joskus on niin psyykkisesti sairaita lapsia, että heidän paikkansa on jossain muualla. Mutta nämä eivät ole tavallisia ns. häirikköjä, vaan jotain todella sairaita lapsia. Esim. ADHD ei ole tälläinen tapaus.
tarvitsee avustajan...
70-luvulla, ja olin hyvin yksinäinen ja syrjitty oppilas. Emme olleet varakkaita, eikä minulla ollut koskaan varaa farkkuihin tms. kalliisiin vaatteisiin. Olimme muuttaneet monta kertaa, enkä oikein ollut saanut kavereita koulusta. Koulussa oli kuitenkin ihana käsityönopettaja, jonka katseesta näin aina hyväksynnän. Oli edes yksi ihminen, joka ymmärsi tällaista hiljaista oppilasta. Näin hänet ohimennen myöhemmin vuosikymmenien jälkeen, ja lämpimät muistot tulvahtivat mieleeni. Hyvin pienelläkin asialla voi lapselle olla tosi suuri merkitys, vaikkei aikuinen sitä aina tajuakaan. Joku edes välitti.