Olen aloitteleva mutta innokas maatiaiskasvattaja. Ensimmäinen pentue on tulossa ja suurin osa tulevista pennuista on jo varattu. Olen ollut siinä uskossa, että 12 viikkoa on oikea luovutusikä pennuille. Täällä kuitenkin näkyy olevan kannattajia aiemmalle luovutusiälle. Jos luovuttaisin pennut 10-viikkoisena, olisiko siitä käytännössä mitään haitaa? Neuvoja ja tietoja kaipaisin.
Kissanpennun luovutusiästä
Cilla.
222853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aiheuttaa vain riitaa. Mutta laki sallii kissanpennun luovuttamisen 8 viikkoisesta, kissaliiton suositus on 12 viikkoa. 10 viikkoa nykypäivänä on aika kultainen keskitie, eikä siitä haittaa ole. Minulla ei ole kertaakaan tullut vastaan minkäänlaisia "häiriöitä" 8 viikkoisena luovutetuilla joita ei olisi ollut niillä jotka emon kanssa kasvavat monta vuotta tai koko elämänsä, kaikki kissojen erilaiset tavat vain rinnastetaan käytöshäiriöksi, jos on kyseessä nuorena luovutettu pentu. Eli 8-12 viikkoa.
Tähän ei ole kuin yksi vastaus. Jos haluat kissan kissamaisena kissana annat emon kasvattaa ja opettaa pentuetta ainkin 12 vk. Kissa tarvitse niin emoaan ja pentukavereitaan kehityäkseen kissaksi.
Jos taas haet kissasta itsellesi vauvaa, ihmisen korviketta,...
Sanoisin, unohda. Hanki koira.
kissamaiseksi vaikkei se näkisi emoaan ensinkään. Kissaa ohjaa kissanvaisto, jolleivat hössöttäjät onnistu tätä ominaisuutta kissoistaan sitten pois kytkemään, meillä ainakin nuo orpokissat ovat ihan samanlaisia kissoja kuin oli emon kanssa kasvanut emonsa aikanaan.
Jos haluat sellaisen kissan, joka vanuttaa ja polkee sinua, ota se pois emolta mahdollisimman varhain.
Ei.
Arvosta kissaasi.
Mitä yksi viikko odottaa pentua merkitsee kissan iässä? Hyvin hoidettu kotikissa saattaa elää 20 v jopa yli.
Minulla on yli 12-viikkoisena otettu Venäjän Sininen, joka kyllä vanuttaa, polkee ja kehrää kuin Jaguarin moottori kun sillä päällä on. Lisäksi söi villahuovasta kaikki hapsut ennenkuib huomasin että pari-kolme kerrallaan imeskeli irti huovasta ja nieli.
Mutta, yli 15 vuotta sitten minulla oli itselläni maatiaiskissa, joka sai pennut. Emo itse hävisi kun pennut olivat noin kolmeviikkoisia. kaksi pentua olivat siis ihmisen ruokkimia lähes täysin, eikä taloudessa ollut muita eläimiä. Toinen oli tyttö ja toinen poika. Kummastakin kasvoi rauhallinen, sosiaalinen, niin ihmisten kuin muiden eläinten kanssa toimeentuleva kissa, eivätkä vanuttaneet/polkeneet ym.
Haluaisin vain sanoa että ei kissasta välttämättä tule "kahelia" vaikka olisi heikompikin alku elämällä. Tietysti, olisin suonut että emo olisi pysynyt kuvioissa pidempään.
Miksiköhän yksikään rotukissan kasvattaja ei luovuta pentua alle 12 viikkoisena!?
Ellei asialla olisi jotain merkitystä kissan parasta ajatellen, ei varmasti tätä käytäntöä noudatettaisi. Mietihän sitä.
Niinpä. Omat kissani olen saanut 12 viikkosina ja ovat luonteeltaan todella upeita ja kilttejä kisulaisia.
Tuttu otti kissanpennun 10 viikkoisena ja se on oikea häiriötapaus, sanoin, että odota edes se pari viikkoa, mutta ei malttanut ja mikä on tulos..kissa virtsailee ties minne, on pelokas ja sähähtelee tutuillekkin ihmisille.
Jos ei ihminen kestä odottaa sitä kahta viikkoa niin en suosittele kissaa ollenkaan. Tällöin kannattaa hommata lemmikiksi mieluummin vaikka koira.
sairas se kissa luonteeltaan tai kasvatettu väärin. Meillä kymmenkunta 8 viikkoisena tai alle otettua on ihan normaaleita kilttejä ihania kissoja.
Siksi että heidän on kissaliiton sääntöjen mukaan tehtävä niin. Vaikka oma kokemus kertoisikin muuta, on sääntöjä, hölmöjäkin, noudatettava saadakseen kasvattinsa rekisteröityä.
Miksi ihmeessä maatiaisia "kasvatat"!
Eikös niitä ole aivan tarpeeksi jo tarjolla muutenkin?
Käy lukaisemassa minkä vaan "kissatalon" sivuja, huomaat sitten että jo syntyneitäkin maatiaisia vailla uusi koteja on aivan tarpeeksi.
Toivottavasti jätät nämä pennut ainoiksi!!!
Luovutusiästä sen verran, että koirillahan luovutusikä on 7 vk, kukaan ei ole tähän päivään mennessä ole pystynyt/halunnut selittää miksi kissoilla luovutusikä olisi 12 viikkoa.
Sopivan luovutusiän voisin itse kuvitella olevan 10 viikkoa, mutta se on vain oma mielipiteeni.
Parhaintenhan itse voit seurata pentujen kehitystä ja sitä kuinka riippuvaisia emosta ovat!
JA LEIKKAA KISSASI!!!
Entä jos perheessä joku tulee allergiseksi? Otatko kissan takaisin? Vai saatko koskaan tietää asiasta? Meneekö kissa kiertoon?
Miten olet ajatellut varmistaa, että pennuille on hyvä koti?
Millaiset ohjeet olet antanut? Suullisesti jotain vai kansion?
Entä jos kissa kuolee perinnöllisiin sairauksiin? Oletko ajatellut asiaa?
Ei kukaan voi itseään kasvattajaksi kutsua, periaatteella tehdään pennut! Et sinäkään kasvattaja tuolloin ole!
Kasvattajalla on päämäärää, mitä sinä haluat pennuillasi saavuttaa?
Tosin löytyy myös näitä pentutehtailijoita, joilla ei päämäärää ole....
Mutta jätetään pentutehtailu tästä keskustelusta pois, siitähän ei sinun tapauksessasi ole kyse!
oikeus kasvattaa kuin niitä rodullisiakin,kunhan huolehditaan perusasioista:FELV,FIV ja veriryhmätestit,rokotukset,madotukset ja kunnollinen ruokinta.Sekä ennenkaikkea luovutetaan pennut oikean ikäisenä,eli 12viikkoisena.
" kukaan ei ole tähän päivään mennessä ole pystynyt/halunnut selittää miksi kissoilla luovutusikä olisi 12 viikkoa."Täällähän tuo 12viikon luovutusikä perusteltu monia kertoja,jos vain vaivautuisit ne jutut lukemaan..
-emo opettaa vielä siinä iässä pennulle sosiaalisia taitoja(liian aikaisin vieroitetulla voi sosiaalinen kasvu jäädä kesken,joka ilmenee mm.agressiivisuutena,käteen puremisena,arkuutena,sopeutumisvaikeuksina,siisteysongelmina yms.)
-luonnossakin emo alkaisi vierottamaan pentuja vasta n.4kk ikäisenä
-kissa ei leimaudu ihmiseen kuten koira,joten senkään takia ei ole mitään syytä riistää pentua sisarustensa ja emonsa seurasta liian aikaisin
Koiran luovutusiästä ei pysty tekemään minkäänlaisia johtopäätöksiä kissan luovutusikää koskien, kyseessä kun on kaksi eläinlajia. Kissan psykologia eroaa koiran vastaavasta valtavasti, koiran täytyy leimautua ihmiseen ja pienestä pitäen koiralla täytyy olla selvä laumahierarkia. Kissalle laumahierarkiaa ei juuri tunnu olevan tai se muuttuu tilanteen mukaan..
Kissaemo ja sisarusten välinen kanssakäyminen opettavat pennulle liki kaiken mitä pentu elämässään tarvitsee, ihmisen tarvitsee oikeastaan vain olla läsnä, hoitaa perushuolto ja tuoda mukavia kokemuksia. Herkin oppimisikä kun on kyseessä niin siitä ei mielestäni ole järkevää tinkiä viikkoakaan, ihminen ei voi emoa korvata millään ja harvemmin uuden kodin kissakaverikaan siihen pystyy. Uuteen kotiin kissa tottuu kyllä vaikka aikuisena tulisi.
Onpas sinulla pipo tiukalla.
En aio ainakaan vielä vuoteen leikkauttaa kissaani. Katson nyt aluksi kuinka tämän pentueen kanssa sujuu ja sitten päätän jatkosta.
Ilmeisesti tulen ottamaan varman päälle ja pidän pennut 12 viikkoisiksi kotona.
toimintaa jatkossakin suunnittelet, arvostusta ja menestystä saat paremmin sillä, että hoidat pennut asianmukaisesti, johon kuuluu myös vähintään 12-viikon luovutusikä :)
Meillä kolme kissaa Huli, Pörrö ja Kille (tosin Pörrö lähti esikoisen kanssa kaupunkiin). Huli ja Pörrö ovat ulkokissan hieman ehkä sisäsiittoisia pentuja, koko siis pienempi. Hulilla myös jotain vikaa päässä varmaan, välillä skitsoilee, mutta muuten ihan terveitä. Kille taas on tämän Pörrön pentu (kun luultiin että Pörrö on herra mutta olikin neiti, ja pian sitten rouva).
Hulin ja Pörrön äiti oli huono, eli se ei huolehtinut näistä muuta kuin syötti ja lähti taas. Kissat viettivät enemmän aikaa koirien kanssa ja lopulta äiti katosi kokonaan. Kille on siis Pörrön pentu, ja ovat eläneet tähän päivään asti (5 v) saman katon alla.
Kaikki kolme ovat fyysisesti terveitä ja reippaita kissoja, turkit hyvät, hampaat hyvät jne. Killellä paha tapa lypsää (vaikka on ollu koko ajan emonsa kanssa) ja Huli merkkailee (tämä varmaankin johtuu toisen kollin läsnäolosta, vaikka molemmat leikattu.)
Että enpä tiedä tosta luovutusiästä sitten. Ystävä hankki kissan (pentu oli 10 vk kun sai) ja siitä on tulossa todella hyvän oloinen kisu, varmasti kasvaa isoksi. Kovin leikkisä ja puree käteen, mutta vain leikkiessään. (miten muka luovutusikä voi vaikuttaa käden puremiseen?)
vaan siihen, miten sitä purraan..
kaikille ei tule ainakaan pulliaisten silmin nähden ongelmia tai käytöshäiriöitä, mutta monille tiedettävästi tulee. pitäisihän sen jo riittää syyksi tuohon luovutusikään. sitä ei kukaan ole huvikseen keksinyt. tuleehan tämä systeemi kalliimmaksi jo kasvattajillekin.
täällä asiaan vastaan väittävät ainoastaan maatiais"kasvattajat"..
Itselläni on kaksi kissaa, 13- ja 6-vuotiaat. Molemmat on olosuhteiden pakosta vieroitettu aivan liian aikaisin emostaan.
Vanhemman kissamme tarina on sellainen, että sen emo synnytti lapsensa erään maalaistalon heinälatoon ja jäi auton alle pentujen ollessa noin viiden viikon ikäisiä. Pennut olivat löydettäessä todella huonossa kunnossa, yksi ainoa niistä selvisi elämään - tämä meidän kisumme.
Nuoremman kissamme emo oli kulkukissa, joka oli asettunut erään talon pihapiiriin, tyhjillään olevaan hevostalliin asumaan ja pyöräytti sinne läjän poikasia. Jostakin kumman oikusta se oli sitten eräänä yönä päättänyt siirtää pentueensa muualle, mutta jättänyt tämän yhden, noin neliviikkoisen vauvan jälkeensä. Pentu löytyi tallin lattialta liikkumattomana mutta selvisi elämään löytäjänsä ripeän toiminnan ansiosta.
Molemmat kissamme ovat jollakin tapaa "käytöshäiriöisiä". Vanhempi imee ajoittain minun korvanlehteäni, nuorempi lussuttaa omaa takatassuaan. Kissat eivät tule lainkaan toimeen keskenään, saatikka muiden kissojen kanssa, ei ollenkaan. Onneksi meillä on suhteellisen iso talo, jossa kissat saavat omaa rauhaa joten yhteiselo onnistuu. Nuorempi kissani oli pentuna todella villi, meillä ihmisillä oli jatkuvasti kädet ja jalat naarmuilla, mutta onneksi ikä on rauhoittanut kissaa niin, että nyt se on kehräävä sylikissa (tosin välillä se saattaa tulla "uhittelemaan" ja hyökkäillä kättä tai jalkaa kohti). Nuorempi kissamme myös protestoi herkästi jos sitä ei omasta mielestään ole huomioitu tarpeeksi. Mitenkö? Se lirauttaa kunnon lammikon keittiön oviaukon eteen. Vanhempi kissoistamme ei oikein tiedä, miten sosiaalisissa tilanteissa pitäisi toimia. Se ei viihdy sylissä muuten kuin omasta tahdostaan ja vain silloin, kun se tulee imemään korvaa.
Olen ollut mukana paikallisessa kissayhdistyksessä jo vuosien ajan, toiminut löytökissojen sijaiskotina ja pari kertaa luonani on ollut myös emoja pentueineen. Yhtään pentua emme ole luovuttanut alle 10-viikkoisena, ja parin viime vuoden aikana yhdistyksessämme on vakiintunut käytäntö, että pennut saavat olla emonsa luona 12-viikkoisiksi, mikäli mahdollista. Tällä käytännöllä kissalapset ovat lähteneet uusiin koteihin reippaina, ennakkoluulottomina ja itsevarmoina. Jälkikuulumiset uusista kodeista ovat olleet pelkästään positiivisia, ei sänkyjen alla piileskelyä, ei ihmisten kimppuun hyökkäilyjä, ei ylitsepääsemättömiä pelkotiloja... Eli ei mitään sellaista, mikä yleensä mielletään häiriökäyttäytymiseksi.
Tällä kokemuksella voin siis sanoa, että älkää ikinä, koskaan erottako pikkukisuja emostaan ennen 12 viikon luovutusikää (ellei ole aivan pakko, kuten meidän tapauksessamme)! Emon ja sisarustensa kanssa ne oppivat tärkeitä sosiaalisia taitoja, saavat itseluottamusta ja kasvavat "kunnon kissoiksi". Onhan tietysti poikkeustapauksia, joissa pentu on erotettu emostaan liian aikaisin ja siitä on silti kasvanut kunnon kissa, mutta uskaltaisin silti väittää, että näitä tapauksia on vain murto-osa.
Tässä minun mietteitäni, hauskaa syksyä kaikille :)
Meidän kissamme oli 10 viikkoinen kun se tuli meille. Tämä tosin johtui siitä että luovuttaja sanoi sen olevan luovutusikäinen ja syntymäpäivän sain jälkikäteen ja kun laskin niin se olikin vain kymmenviikoinen. Aivan äärettömän ihmisrakas ja ihana kissa. Ei käytösongelmia, menevä ja rohkea pikkukisu.
Rohkeus ja pelottomuus valitettavasti koitui rakkaan kissamme kohtaloksi ja se jouduttiin nukuttamaan ikuiseen uneen eilen sen jäätyä auton alle...
määrää sen onko "ongelmia" vai ei. Tässä esimerkkejä miten luovutusikä ei vaikuta rohkeuteen tai tyhmyyteen, on meilläkin kissa jonka olettaisi pian auton alle rohkeuttaan sekä tyhmyyttään vaikka elikin tähän asti äitinsä kanssa, eli parisen vuotta, mutta tämä emokissa jäikin auton alle vaikka oli arka kuin mikä.
Emokissalta orvoiksi jääneet nyt kuusiviikkoiset pennut olivat silloin vain kuuden päivän ikäiset. Ovat kyllä oppineet ihan kissantavoille ihan itse, eikä ole vieläkään esiintynyt käytöshäiriöitä.
Emonsa parissa viisi vuotta kasvanut kissa ei vielä 8 vuotiaanakaan ole itsenäinen vaan vaatii aina jonkun tuekseen, arka kissa aina ollut.
Emonsa parissa kolme vuotiaiksi kasvaneet sisko ja sen veli; veli oli oikein lässykkä, ei tehnyt mitään kellekään eikä koskaan repinyt mitään, sisko taasen kiljui kaiket yöt, hyppi oven kahvaan ja oli oikea "villikissa", ihmisten parissa kasvanut sellainen.
8 viikkoisena luovutettu osasi hoitaa muutaman päivän ikäiset pennut ollessaan itse vasta 10 viikon ikäinen, osaa myös leikkiä pienten kanssa asiaankuuluvasti.
5 viikkoisena emostaan vieroitettu täysin muista kissoista kasvaneesta pennusta kasvoi hurmaava ja kiltti kissa jota ei hetkauttanut mukuloiden pitkässä turkissa roikkuminenkaan, koskaan ei kellekään mitään tehnyt.
Viisi vuotta emonsa kanssa kasvanut on erittäin äkkipikainen ja näpeilleen ja korvilleen siltä saa niin ihmiset kuin eläimetkin.
Neljä vuotta emonsa kanssa kasvanut on kiltti kuin mikä.
8 viikkoisena vieroitettu on täysin samanlainen luonteeltaan ja olemukseltaan kuin emonsa kanssa kasvanut parivuotias siskonsa.
4 viikkoisena emostaan eroon joutunut pentu kasvoi erittäin kiltiksi ja ihmisrakkaaksi kissaksi, jolta ei koskaan edes murahdusta kuulunut.
mä en tajuu, ihme juttuu ja muuta..ja tosi huonoja esimerkkejä kyllä.
ei kukaan ole sanonut, että joka kissalla olisikaan ongelmia liian aikaisesta vieroituksesta.
usein vaan niitä häiriöitä on, tosin omistaja harvemmin ymmärtää sitä..
"kissan luonne määrää sen onko ongelmia" juupajoo. ihan itsekö keksit?
kissan luonnetta varmaan voi muokata juuri tuollaisilla vääryyksillä, siis miten sitä kohdellaan.
tokkopa juu kuusiviikkoisella vielä käytöshäiriöitä näkyy. heh.
onkohan ne sun kissat vähän rutsaista sakkia ja leikkaamattomuuskin aiheuttaa kuvaamiasi "oireita".
käys nyt tutkimaan vähän tota kissaa kissana :)
Kissan luonteenpiirteitä ovat nämä "häiriöt" joita "kunnon" omistajat kissoilleen keksivät.
Kuusiviikkoinen ei osaisi käyttää kynsiään ihmistä kohtaan kuten nämä kuusiviikkoiset jos niillä olisi tulossa vaikkapa "raatelukäytöshäiriö", tai ne eivät osaisi tehdä astiaan jos niillä olisi muka tulossa tällainen "häiriö".
Ja mitähän "oireita" näillä kissoilla nyt sitten oli? Jokaisella on tasan oma ihana luonteensa, enkä mitään niissä muuttaisi. Itse taidat olla hyvin rutsainen kun et luettua ymmärrä.