Välillä musta tuntuu et oon todellakin yksin näitten juttujeni kanssa. Oon vietänyt joksenkin railakasta elämää aikaisemmin ja nyt oon tavannut sellaisen ihmisen jonka kanssa haluun jakaa kaiken ja viimmeks pelata mitään ihmissuhdepelejä. En oo ikinä ollu mikään hima-tyyppi, mut nyt ekan kerran täs elämäs tuntuu et haluun huolehtia ja yrittää olla hyvä vaimo tälle henkilölle. Asutaan yhessä ja kaiken pitäis olla hyvin. Pukeudun vaahtokylvyn jälkeen mustaan pitsiin ja tarjoan shampanjaa. Loppujen lopuks päädyn kuitenkin purkamaan sisintäni tänne. Mies nukkuu punkassamme ja mä kaipaan läheisyyttä. Yritänkö liikaa? Haluun tyydyttää ja miellyttää miestäni, olla sille parasta, seksiä usein, monasti päivässä. Voiko se ahdistaa miestä? Aiheuttaa suorituspaineita? Pelkkä läheisyyskin riittäs? Haluan ja toivon että muakin halutaan... Mitä mun pitäis tehdä? Tai olla tekemättä?
mikä miestä vaivaa
sarah
4327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi.Mun mielestä sun pitäis olla avoin ja lähestyä poikaystävääsi näiden ajatusten kans.
Hän ei voi tietää sun ajatuksias,ellet kerro niitä hänelle.Vaatii paljon rohkaista itseänsä puhumaan asiasta,mut saattaa olla paras tapa purkaa ongelma.Et ihmisenä ole yhtään sen huonompi,vaikka otat puheeksi mieltäsi vaivaavat ajatukset.Ainakin olet saanut kerrottua omat ajatuksesi eteenpäin.Kuka muu voi paremmin auttaa sua,kuin oma poikaystäväsi? Tartu härkää..
Kaikesta on hyvä oppia keskustelemaan myöskin omista toiveista ja pettymyksistä.
Helppo sanoa,minunkin on ollut pitkä taival opetella sanomaan asiani ääneen.Mitä tahdon Mitä toivon.Rohkaise mielesi ja kerro miltä sinusta tuntuu.Ja enenkaikkea mitä haluat.Kysy mitä toinen haluaa myöskin.ja mikä teistä molemmista olisi hyvää ja kivaa...........Yllätyt kun sinun ei tarvitsekkaan enään pantata oloasi.Iloa ja onnea elämääsi.
Monelle on iso kynnys alkaa kertoa omia ajatuksiaan toiselle,varsinkaan kun ei osaa arvata kumppanin reaktioita.
Kuinka kauan sinä " NAINEN " mietit,ennenkuin avasit sanaisen arkkusi ja kuinka kauan kesti,että olosi alkoi tuntua paremmalta????
Luulen,ettei ihan kaikkien kohdalla käyrä käänny hetkessä nousuun,mutta näin jälkikäteen ajatellen: kannattiko puhua asiat halki?
Kysyn siksi,että sun esimerkki vois rohkaista monta muutakin ottamaan " härkää sarvista ".
Moi " nainen ". Kuinka kauan sulla kesti, ennenkuin sait puhuttua asioita selväksi?
Tänä päivänä ilmeisesti menee ihan ok. Kokemuksesi vois olla kannustimena muillekin.
Aihe on varmasti monille arka,mutta luottakaa siihen,et kannattaa yrittää.