Miehet hoi...

tahtoisin kuulla mielipiteitänne lapsettomuudesta parisuhteessa, siis miehen näkökulmasta. Puhutteko puolison kanssa? Yhdistääkö vai etäännyttää parisuhteessa? Kuinka ylipäätään käsittelette lapsettomuutta itsessänne?

Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta lähes 3v ja nyt odottelemme keinohedelm. Miehestä ei syytä löytynyt. Puhumme jonkin verran asiasta mutta harvoin. Yrittäessäni aloittaa keskustelua, hän vaikenee tai muuttaa puheenaihetta. Itken joskus tätä kurjuutta ja turhautuneisuutta. Mieheni ei voi sietää itkua ja yleensä itken ja suren yksin. Onko itkeminen miehen mielestä heikkoutta?
joskus hän on sanonut minulle että miksi mietin asiaa koko ajan. No, mitenkäs sen mielestä pois saisi??!!

Rakastamme toisiamme ja toivomme saavamme yhteisen lapsen. Mutta nyt keskusteluyhteys on poikki/kadonnut.
Kiitos jo etukäteen vastauksista ja tsemppausta kaikille lapsettomuuden kanssa painiville...eiköhän se aurinko paistaisi risukasaankin :)
2505
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tässä siis miehistä näkökulmaa... Meillä lapsettomuus johtuu minusta sillä sperman laatu on niin heikko, että joudumme turvautumaan luovutettuihin siittiöihin. Tieto sperman huonosta laadusta oli aluksi järkytys meille molemmille, mutta suhteellisen nopeasti opin hyväksymään asia; vaimolla asian käsittelyyn taisi mennä kauemmin aikaa. Me olemme pystyneet puhumaan kaikesta täysin avoimesti ja siksi koko prosessi on tuntunut helpommalta kuin monella muulla mitä on lukenut näitä palstalaisten tarinoita. Miehenä ymmärrän, että moni mies kokee asiat niin henkilökohtaisena, että asoista on vaikea puhua. Naisen itkeskely voi tuntua itsesäälissä rypemiseltä ja ehkä heikkoudeltakin, mutta jokaisella on siihen tietysti täysi oikeus. Naisille varsinkin itku monesti auttaa pääsemään yli sen vaikeimman tuskan. Miehen voi olla vaikea puhua asiasta, kun ei pysty asiaan mitenkään konkreettisesti vaikuttamaan. Lohdutuksen sanoja voi olla siksi vaikea löytää. Itse kokisin lapsettomuuden vieläkin tuskallisemmaksi, jos emme voisi keskustella asiasta enkä tietäisi toisen ajatuksia asiasta. Lapsettomuus on kuitenkin molempien yhteinen asia ja siihen liittyvät ratkaisut tulee tehdä yhdessä. Siksi keskustelu tärkeää ja sanoisin, että välttämätöntä.

Jaksamista ja malttia sinulle! Voihan olla, että miehesi tarvitsee vielä aikaa miettimiselle, jonka jälkeen pystyy keskustelemaan tästä kiperästä asiasta.

Äänestä

Jokaiselle parille joka haluaa lapsia, on lapsettomuus kova paikka. Riippumatta siitä kummassa osapuolessa on se vika, mistä lapsettomuus johtuu.

Meillä lapsettomuuden syy on miehessä, eli minussa. Vaikka sitä ei ulospäin helposti näe, niin uskomattoman kova paikka se on ollut sulattaa ja välillä tuntuu ihan oikeasti siltä että pää räjähtää. Kaikkein pahinta asiassa on se, että siitä ei oikein osaa puhua. Sehän on tavalliselle suomalaiselle miehelle tyypillistä, että vaikeista asioista ei osata puhua, mutta kyllähän se helpottaisi asiaa jos siitä oikeasti kykenisi puhumaan. Näin ainakin omalla kohdallani. Puhuminen on vaikeaa. Siis ihan oikeasti kunnolla puhuminen.

Se, että mies vaikenee tai haluaa muuttaa puheenaiheen ei tarkoita sitä etteikö hän kuitenkin pohjimmiltaan ajattelisi asiaa. Hän ei ehkä osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi ja vaikenee sen takia.

Toivottavasti saatte kuitenkin keskusteluyhteyden takaisin, sillä kyseessä on kuitenkin yhteinen ja molempia koskettava asia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


käpy72 kirjoitti:

tahtoisin kuulla mielipiteitänne lapsettomuudesta parisuhteessa, siis miehen näkökulmasta. Puhutteko puolison kanssa? Yhdistääkö vai etäännyttää parisuhteessa? Kuinka ylipäätään käsittelette lapsettomuutta itsessänne?

Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta lähes 3v ja nyt odottelemme keinohedelm. Miehestä ei syytä löytynyt. Puhumme jonkin verran asiasta mutta harvoin. Yrittäessäni aloittaa keskustelua, hän vaikenee tai muuttaa puheenaihetta. Itken joskus tätä kurjuutta ja turhautuneisuutta. Mieheni ei voi sietää itkua ja yleensä itken ja suren yksin. Onko itkeminen miehen mielestä heikkoutta?
joskus hän on sanonut minulle että miksi mietin asiaa koko ajan. No, mitenkäs sen mielestä pois saisi??!!

Rakastamme toisiamme ja toivomme saavamme yhteisen lapsen. Mutta nyt keskusteluyhteys on poikki/kadonnut.
Kiitos jo etukäteen vastauksista ja tsemppausta kaikille lapsettomuuden kanssa painiville...eiköhän se aurinko paistaisi risukasaankin :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu