Kyllä se vaan niin on, kun aikansa metästää, alkaa mielihalut muuttumaan.
Silloin nuorempana tietty, kun ei ollu käytettävissä muuta pyssyä, ku isävainaan viisseiska, sitä luonnostaan paneutui latvalinnustukseen. Sitten kun oli pystykorva, metästys oli edelleen kiväärihommaa.
Myöhemmin kun tuli haulikko hommattua ja koiraa ei ollut, metästys oli semmoista, jotensakin turhanpäiväistä (nyt tuntuu, ei silloin) haulikon ulkoiluttamista. Jos lintuja sattui sopivalta hollilta karkaamaan, niitä lentoon ampui.
Nyt kun metästystä on jo 35 vuotta takana, alkaa taas kiväärihomma tuntua parhaalta.
Nyt kun linnustus jo alkoi, kun ei ole sitä koiraakaan, eipä tullut lähettyä vielä metille.
Kiväärin vaan kävin tarkistamassa, että kiikari on kohillaan. Kovasti ootankin pakkasaamuja ja ennenkaikkea lokakuun loppua.
Silloin nuorempana tietty, kun ei ollu käytettävissä muuta pyssyä, ku isävainaan viisseiska, sitä luonnostaan paneutui latvalinnustukseen. Sitten kun oli pystykorva, metästys oli edelleen kiväärihommaa.
Myöhemmin kun tuli haulikko hommattua ja koiraa ei ollut, metästys oli semmoista, jotensakin turhanpäiväistä (nyt tuntuu, ei silloin) haulikon ulkoiluttamista. Jos lintuja sattui sopivalta hollilta karkaamaan, niitä lentoon ampui.
Nyt kun metästystä on jo 35 vuotta takana, alkaa taas kiväärihomma tuntua parhaalta.
Nyt kun linnustus jo alkoi, kun ei ole sitä koiraakaan, eipä tullut lähettyä vielä metille.
Kiväärin vaan kävin tarkistamassa, että kiikari on kohillaan. Kovasti ootankin pakkasaamuja ja ennenkaikkea lokakuun loppua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sama vika täällä. Kyllä kiväärin ulkoiluttaminen on paljon antoisampaa kuin alkusyksyn pusikoissa rymistely.
Eikä tule kiväärillä niitä metsämiehen painajaisia, haavakoita.
On kaksi kertaa ollu.
Molemmissa tapauksissa ammuin mettoa latvaan. Lähti lentoon, lensi satakunta metriä ja putosi.
Keskeltä läpi, mutta kun ei ollu hetitappava osuma, eikä siipi katkennut.
Sitkeys haussa kuitenkin palkittiin, molemmat löytyivät. Eka haussa meni tunti ja vartti, toisessa reilu puoli tuntia, mutta ei ole kiväärillä ampuessa muistaakseni ikinä saalis jääny ketuille.
Kun laitan koiran, on melko todennäköistä, että käytän myös haulikkoa.
Minäkin metsästin lintuja aiemmin luodikoilla latvasta ja hyvänä aamuna lintuja sai "tarpeeksi". Se on helppoa kuin heinän teko.
Sitten hommasin noutajan, joka karkoitti linnut sopivalta hollilta ja haulikolla kenttään. Sitten hommasin seisojan ( nyt 4 v ja 8 kk ) itelle ja lintumäärä vähentynyt.
Enää ei ammuta karkkolintuja tai puusta. Yritetään vaan saada hyviä kiinteitä seisontoja ilman kiirettä. Samoin harjoitellaan tiedotusta linnulta. Ei ole enää tärkeää riistan saanti, vaan koiran koulutus. Tietenkin jo vanhempi pelittää kivasti eikä nälkä ole tullut. Kummasti vaan muuttaa asennetta koira!
yhtenä aamuna "heinäntekoa", silloin tuli 3 metsoa 2 tunnin sisällä.
Mutta sen jälkeen on ollut paljon vähäisempää.
Metson ja teeren lihan maku ei ole päässyt unohtumaan. Tiedän, jos menisin tiettyyn paikkaan teeriä kyttäämään, voisi saada useampanakin aamuna saalista, mutta kun ei se helppo saalis ole niin kiinnostava. Paljon mukavampi on lokakuun loppupuolella käyskennellä metsomaita, jos sattusi jonkun löytämään. Vaihtaisin tämän koirattoman metsästysajan mielläni kokonaan lumen aikaan tapahtuvaksi. Eli, jos saisin valita, niin marraskuu vaikka.
Ja oli se silloin ennen koirankin kanssa lumisessa metsässä mukavaa.
Koira on tarkoitus vielä laittaa. Ja ei sitä siksi, että saisi enemmän saalista, kuten itsekin tiedät, mutta koiran kanssa on mukava touhuta, kouluttaa jne.
Itse olen pian 15 vuotta käynyt metällä ja koko ajan ilman koiraa, eli kuten asian ilmaisit "haulikkoa ulkoiluttamassa". Joinakin vuosina saalista on tullut, joinakin ei. Vain yksi metso on pudonnut koko aikana, mutta onhan ne teeretkin ja jopa pyykin arvokasta riistaa. Kummasti sitä vain odottaa syyskuun 10. pvää ja aina jos on ollut mahdollisuus lähteä, olen mennyt. Onhan siinä oma jännityksensä koluta pusikoita ja odottaa, mistä puskasta mahd. lintu lähtee. On sitä tullut haaveiltua pystykorvasta monta kertaa, mutta kun olosuhteet ei välttämättä salli sellaisen hankkimista . Tämä kausi on alkanut vähän liiankin lupaavasti, 2 reissua, 2 laukausta ja 2 lintua (pyy puuhun ja akkateeri pompusta ja komiasti!). Saa nähdä, miten jatkuu...?
niin onhan siinä oma jännityksensä odottaa lintua latvaan, mutta ihan kunnonkin kannalta ja muutenki ihan kävely lenkkinä metsässä haulikon kanssa on mukava tuli lintu tai ei...
Niin, en minä odota lintuja. Kyllä minä niitä aktiivisesti etsin kävellen. Suunnilleen koko valoisan ajan kävelen, mitä nyt muutaman kerran välillä istahtaen ja vähintään yhdet kahvitulet päivässä. Hiihtäisin myös mieluusti jos joskus vielä saisi linnustaa kunnon lumien aikaan.
Olet osittain oikeassa että välillä tuntuu että ollaan haulikkoa ulkoiluttamassa sillä on riistamäärät pienentyneet huomattavasti jos verrataan minkä verran niitä oli joskus vaikka -70 luvulla. Metsästyksessä ei saalis ole aina tärkein asia. omasta mielestäni on aina mukava käydä luonnossa oleskelemassa mutta onhan sekin mukavaa jos jotain saalistakin tulee. Ei sitä saalista tarvi joka kerta pakosti saada. itse metsästän mieluiten metsässä kävellen ja tähän tyyliin mutta kyllä passissakin on välillä ihan mukava istua. Onko tänä vuonna muuten tullu paljon riistaa? itse olen saanut 1 meton kyyhkyn ja lehtokurpan ja metsästän ensimmäistä vuotta sillä hankin kortin tänä vuonna. Jotkut tykkää metsästää haulikolla ja jotkut kiväärillä. Se on mielipide asia. Minkä metsästän kyllä haulikolla. voishan sitä kivääriäkin joskus kokeilla. Metsästys koira on iha ykkösjuttu metsästyksessä. semmoinen pitäs itsellekkin hommata mutta eiköhön sitä tässä kerkiä.
Itse omistan rihlan, siinä oiva kaveri metsälle! Ei haittaa jos lintu on latvassa tahi lentelee ohitse hollilta, muutaku antaa paukkua :)
kyllä jäis linnustuskausi aika lyhyeksi jos kivääriäkin aina mukana kuljettaisi(pyritään kuitenkin noudattamaan seurojen asettamia kiintiöitä). jää kyllä kivääri melkein aina kotiin. parina pakkasaamuna käyn ehkä latvastamassa viisseiskalla, mutta on kyllä joinakin vuosina pysynyt kaapissa koskemattomana. Tänä vuonna en vielä ole kivääriin koskenut ja saalista ilmankin poikametso ,neljä teertä, pari riekkoa.