Tuntuu että olen umpikujassa! Olemme olleet naimisissa 2-vuotta, minulla yksi lapsi, miehelläni ei lapsia. Yhteiselomme kestänyt yli 4 vuotta ja tilanne muuttunut PALJON viimeisen kahden vuoden aikana. Mieheni ei tule enää toimeen lapsen kanssa. Huomauttelee lapselle joka asiasta, tuntuu siltä että lapsen pitäisi olla näkymätön, puhumaton ja käyttäytyä aina kuten aikuinen edustustilaisuuksissa. Ja lapsi ei enää tiedä miten olla. Yritän kauniisti puhua asiasta miehen kanssa, kertoa että lapsen täytyy saada olla oma itsensä, lapsi, vielä kun hän on pieni. Mies ei joko suostu keskustelemaan tai sanoo ettei voi itselleen mitään. ts. on liikaa vaadittu antaa lapsen olla lapsi. Tilanne on pahentunut hiljalleen, ja syytän nyt itseäni siitä etten ole jo aiemmin puuttunut asiaan. Parisuhdekin kärsii tilanteesta, kun lapsi ei voi hyvin ei äitikään voi hyvin. Minulla ei taida olla vaihtoehtoja, lapsi on tärkein, en halua vaarantaa hänen hyvinvointiaan enempää kuin olen jo vaarantanut. Sydämeni särkyy jos joudun valitsemaan miehen ja lapsen väliltä ja jättämään mieheni tämän vuoksi, mutten näe muuta ratkaisua. En kaipaa nyt kommentteja "olisiko kannattanut miettiä ennen suhteen aloittamista..." tms. Sillä aina asiat eivät ole ennalta nähtävissä. Jos olisin voinut tämän aavistaa tuolloin en tässä tilanteessa nyt olisi.
lapsen vuoksi
epätoivoinen äiti
121159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aikuiset voivat aina valita. Eli miehesi voi valita, haluaako hän jatkaa suhdetta kanssasi ja sen ehtona siis on muun muassa, että kohtelee lasta asiallisesti. Ihminen voi myös muuttua, jos haluaa.
Ja sinä voit valita, että jätät hänet, jos miehen käytös ei muutu. Lapsi (et sanonut hänen ikäänsä) ei voi valita, joten te perheen kaksi aikuista teette valintoja hänen puolestaan.
Tuntuu siltä, kuin miehesi ei tulisi toimeen sen kanssa, että lapsi ei ilmeisestikään ole hänen omansa - tai ainakin se on yksi mahdollinen selitys. Tietysti, jos näin on, voitko auttaa häntä niin, ettei hänen tarvitse mahdollisesti tuntea "huonommuutta" lapsen oikean isän rinnalla. Vaikkei hän lapsen isää voikaan korvata, niin hän voi halutessaan olla turvallinen mieshahmo.
On tietysti vain niin, että kun kysymyksessä on lapsi, niin kauhean kauan et voi jäädä enää odottelemaan "jos jotain muuttuisi". Älä tuhlaa omaasi ja lapsesi aikaa sillä verukkeella, että nyt syyttelet itseäsi siitä, mitä jo olet antanut tapahtua, ettet ole puuttunut ajoissa asiaan. Sanoisin, että "nosta kissa pöydälle", käytä tarvittaessa vaikka ammattiapua omien ajatustesi selvittämiseen ja ehkäpä siitä olisi hyötyä miehellesikin. Mutta lapsen vuoksi jotain on tapahduttava pian, ja tiedät sen itsekin.
Tuossa olet todella oikeassa. Aikuiset valitsevat. Ja nyt on valinnan aika.
Tuo kun sanot, että mies tuntee ehkä huonommuutta lapsen oikean isän rinnalla voi pitää paikkansa. En mielestäni ole antanut siihen aihetta, päinvastoin. Mieheni on jostain syystä ollut alusta asti lapsen isää vastaan, vaikkei ole ollut juurikaan tekemisissä hänen kanssaan. Enkä ole minäkään, pakolliset puhelut ja muutama sana vaihdetaan kun lasta viedään/haetaan tapaamaan isää. Mieheni on tilanteissa useinmiten läsnä tai ainakin kuulolla, joten mitään salamyhkäistä touhua se ei ole. Aihetta mustasukkaisuuteen tai muuhun vastaavaan ei ole. Meillä ei lapsen isän kanssa ole edes kovin hyvät välit, pakolliset asiat pystytään hoitamaan, mutta muuten emme välitä tai edes kykene olemaan tekemisissä toistemme kanssa.
Luulen että tuo sinun lauseesi "... hän voi halutessaan olla turvallinen mieshahmo" (painopiste sanalla HALUTESSAAN) kiteyttää minun ongelmani. Epäilen vahvasti ettei mieheni HALUA olla lapselleni mitään, ainakin siltä nyt ulospäin näyttää. On kuin hän toivoisi lapsen katoavan kokonaan (olisi hiljaa, pois näkyvistä).
Kerran vielä keskustellaan, mutta kyllä tässä sellainen "lopun alkua" tunne on.
Kiitos vastauksesta! Jotenkin ajatus selkiintyy kun saa "juttuseuraa", puolueetonta sellaista. Ystävillä on aina omat tunteensa mukana, niin tärkeitä kun he ovatkin, heidän mielipiteensä eivät aina ole puolueettomia. Joten KIITOS.
Palaan vielä vähän tuohon mahdolliseen huonommuudentunteeseen. En varsinaisesti tarkoittanut, että miehesi tarvitsisi edes olla mustasukkainen sinusta suhteessa lapsen isään. Mutta millaiset ovat näiden kahden miehen elämäntilanteet? Tiedän uusioperheen, jossa lasten isä on taloudellisesti paljon varakkaampi kuin uusio"isä". Sivusta olen seurannut, että tämä saattoi ainakin uusioparin alkutaipaleella tuottaa ongelmia, koska uusioisällä on voimakas omanarvontunne ja hän joutui kuitenkin ajoittain huomaamaan, ettei pystynyt tarjoamaan puolisolle ja tämän lapsille samaa elintasoa, jonka lasten isä oli pystynyt. Eli ongelmia voi olla myös tällaisissa asioissa, jos lapsesi isä on varakkaampi, paremmassa asemassa, koulutetumpi tms. kuin nykyinen puolisosi.
Eipä silti, jos tällaisesta huonommuudentunteesta on kyse, niin ei se silti oikeuta olemaan noteeraamatta lasta perheessänne. Eli oli syy mikä tahansa, niin selvitettävä sinun asia on. Mutta halusinpa tuoda tämänkin aiheen pohdittavaksesi. Et kuitenkaan ole vastuussa siitä, jos mies valitsee tuntea jossain asiassa huonommuutta eksääsi kohtaan.
olla toistekkin päin, että uusioisä on varakkaampi kuin lasten isä. Meillä ainakin tälläinen tilanne on ruvennut tuottamaan monenmoisia ongelmia. Lasteni uusioisällä kun olisi varaa kustantaa vaikka minkälaisia juttuja lapsilleni, mutta hän on suuressa määrin "alkuhuuman" jälkeen lakannut tekemästä sitä. Syyksi hän on kertoo, että kun lasten isäkään ei maksa mitään ylimääräistä, niin miksi hänkään.
Tottahan se onkin; miksipäs sitä rahojaan syytämään vieraan lapsen hyväksi, varsinkaan jotta oikealle isälleen jäisi sitten enemmän rahaa juomiseen ja muuhun humputteluun.
Vähän on patti tilanne meillä...
Omista rahoistani olen sitten kustantanut kaikenlaista ylimääräistä mihin lapset kerkesivät jo tottua, ja tinkinyt kaikesta muusta. Esim. laivalle lähdetään kaksistaan, jos mieheni ehdottaa ja myös maksaa. Itselläni ei ole sellaiseen varaa. Enkä ole sanallakaan maininnut lapsille, että isäpuolensa on sulkenut pussinsa suun.
On sellainen tunne että tuo raha saattaa olla osittain yksi syy negatiivisessa suhtautumisessa lapsen isään. Mutta sitä en ymmärrä miten se voi vaikuttaa noin paljon lapsen ja mieheni väleihin. Jotenkin vaikuttaa siltä että syitä tuohon käytökseen on niin monia, ettei niistä saa selvää enää mies itsekään. Ehkä ongelma onkin siinä ettei mieheni itsekään enää tiedä mistä tuo "vastenmielisyys" lasta kohtaan johtuu. Alan jo uskomaan että mieheni on "näytellyt" alusta alkaen pitävänsä lapsesta. Yrittänyt olla jotain jota ei ole. Ja nyt hän ei enää siihen pysty. Niin suuresti hänen käytöksensä on muuttunut.
Näin uusperheen perustaneena on vain vieläkin vaikeampaa (jos mahdollista) antaa periksi ajatukselle ettei tälläkään kertaa onnistunut. Jotenkin sitä sitoutuu niin voimalla siihen "uuteen perheeseen" että vaikeuksien huomaaminen/tiedostaminen vie enemmän aikaa kuin sen pitäisi viedä. Ei tavallaan halua tunnistaa niitä ongelmia. Koska silloin joutuu myöntämään itselleen että taas meni pieleen. Voi kun kaikkea ei tarvitsisi oppia kantapään kautta.
aina aikaa enemmän kuin uskoisi, erityisesti jos tilanne on muuttunut alkuperäisestä normaalista uuteen, ongelmalliseen normaaliin pikkuhiljaa. Ihminen kun tottuu niin helposti, ja joku päivä vaan herää ja huomaa, että hetkinen, mitäs tässä onkaan meneillään. Että ei sinun siitä kannata itseäsi potkia, koska nyt ongelman huomattuasi olet päättänyt tehdä sille jotain.
Ja vahvuuttahan se vaan on, että uskaltaa myöntää epäonnistuneensa, jotkut ihmiset kitkuttavat vuosikausia liitoissa, joissa lapset voivat huonosti, pelkästään siksi ettei tarvitsisi kohdata omaa epäonnistumistaan.
Pidä vaan huoli siitä, että kerrot lapselle selkeästi, että olet hänen puolellaan, ja että ero ei johdu hänestä, vaan uudesta miehestä, ettei mies aja lasta tuntemaan syyllisyyttä erosta. Tuo aikuinen mieshän tässä kaikkein lapsellisimmin käyttäytyy, vaatii päästä huomiosi keskipisteeksi ja kostaa lapselle huonot fiiliksensä.
Kiitos kaikille vastanneille! Helpotti kun saa jakaa ja kuulla muiden mielipiteitä.
Sinun kannattaisi parantaa kuria ja kasvatusohjeita. Miehesi on oikealla asialla. Kun lapsi oppii käyttäytymään hyvin, se on tuo hänelle onnea koko elämän ajalle. Kaikki pitävät hyvin kasvatetuista lapsista. Lapsellesi on helpompaa, kun säännöt ovat selkeät. Älä kasvata hänestä luuseria!
sanoa noin, jos lapsi ei ole oma ja varsinkin jos itsellä ei ole ainoatakaan lasta. Näin on marjat.
Aika tuttua tarinaa.Olen ollut vaimoni kanssa kohta 3vuotta,enkä vieläkään oikein pysty"käsittämään"lasta hänen aiemmasta liitostaan.
Esim kyläreissuilla saa hävetä silmät päästään tämän lapsen(tyttö 9v)vuoksi.Ei osaa olla hiljaa,aina kerjäämässä huomiota ja metelöi.Pitäisi aina olla ostamassa sitä sun tätä.Kun tuo kavereitansa kotiin,niin aluksi tyhjentävät jääkaapin ja sitten alkaa semmoinen show,että on viisainta itse sulkeutua kammariin ja purra hammasta.
Jos erehdyn komentamaan tätä,niin vaimoni vähintään mulkaisee mua pahasti.Lapsen pitää saada olla lapsi...Että tavallaan kyllä ymmärrän miestäsi.
mihin vastaa. Ongelma ei ole LAPSEN käytös vaan miehen liialliset vaatimukset lapsen suhteen. Lapseni osaa todella käyttäytyä hienosti, on kiltti ja rauhallinen, kohtelias ja kaikin puolin fiksu lapsi. Hän ei remua, eikä ole jatkuvasti vaatimassa jotakin. Päinvastoin hän liiankin kiltti ja arka, johtuen luultavasti mieheni tavasta suhtautua lapseen.
On aika kummallista että voit arvostella lapsen käytöstä ja minun kasvatustaitojani kun et tiedä miten lapseni käyttäytyy. Ihan vaan tiedoksi että meillä on aina ollut selkeät säännöt eikä niistä ole lipsuttu. Lapsi on osannut käyttäytyä ennen nykyisen mieheni mukaan tuloa ja sen jälkeen, ongelmaa tuottaa juuri se ettei miehelleni mikään riitä. Tuntuu että hänen mielestään lapsella ei ole oikeutta olla ja elää samassa taloudessa koska silloin lapsi saattaa joskus sanoa jotain tai jopa poistua huoneestaan. Ei kasvatus ole yhtä kuin lapsen alistaminen tai pelottelu niin ettei hän uskalla edes asunnossa kulkea rauhassa.
Kannatan hyvää kasvatusta juuri lastenhoitokokemukseni takia:
3 omaa lasta ja 3 lisää uusperheen kautta! Yhteisiä ei ehditty vielä tekemään. ;)